Tumma silkkimme
vielä valvoo,
kylmä silmiään
jo pyyhkineenä
eikä koskikaan puhuttele.
Noille paljaille,
orvoille kiville astun
jotka vakaina
vesiä valvoo.
Tämä on niin yksinäinen
ja kivulias hetki.
Sanat
joilta siivet taitoit
väikkyvät vieläkin edessäin.
Pelko poismenostasi
on ehkä tarpeetonta
( pelkään silti )
Olen niin paljaana,
kuin nuo kylmyyden
kätkevät kivet.
- Kuuntelen itkua tuulen -
vielä valvoo,
kylmä silmiään
jo pyyhkineenä
eikä koskikaan puhuttele.
Noille paljaille,
orvoille kiville astun
jotka vakaina
vesiä valvoo.
Tämä on niin yksinäinen
ja kivulias hetki.
Sanat
joilta siivet taitoit
väikkyvät vieläkin edessäin.
Pelko poismenostasi
on ehkä tarpeetonta
( pelkään silti )
Olen niin paljaana,
kuin nuo kylmyyden
kätkevät kivet.
- Kuuntelen itkua tuulen -
Vastaukset 6
Vanhimmat
Yksinäisyys ja ajatukset
kuvasit niin elävästi,
koskettavasti..toivon että
ei ole todellista pohjaa nyt!
Lämpöä iltaasi! :)
Kiitos.
Kyllä tähän runoon on pohjaa,
mutten tee siitä sen tarkempaa selkoa
näin julkisesti, jotain elämästä.
runoa kelpaa lukea...Siinä on sitä jotakin...
kiitän myös sinua.
Elämä antaa aiheita, joskus vain pieniä
hippuja, joista kokoan runoni.
Oii ,kuinka sä palelet.
Sytytän kynttilän,
liekki peiniki voi lämmittää.
Sielun alastomuus,
huokaan ystävä.
Uskotaan,ohimenevää,
rakkaus ei jätä.
Katson liekkiin ja toivon ,
lämmöllä ilonsäteitä.Liisa
Sinun aina yhtä lämpimät sanasi lämmittävät,
kiitos niistä.
Säteesi tavoittivat - ystävän säteet.
Iloa päivääsi.