Apua esseeseen!

Pahoittelen tönkköyttä. Tuohon jos antaisitte lisävinkkejä ja mahdollisia uusia kappalevaihtoehtoja. Kiitos. (Viimeiseen kappaleeseen olen todella pettynyt)

Huomenna tulisi palauttaa englannin aine, psykologian essee, historian ryhmätyö ja maantiedon tutkimuskansio. Aikaa kaikkien tehtävien tekemiseen on ainoastaan yhdeksän tuntia, jos siis ei aio nukkua. Paniikki alkaa ottaa valtaa koko ruumiista, vatsanpohjaa kipristelee ja kädet tärisevät. Miksi en jo opi?
Hyvin usealla oppilaalla on tapana jättää kaikki tehtävät ”viime tippaan”, siihen palautuspäivää edeltävään päivään, jolloin kaikkien tehtävien tulisi olla jo valmiina siistissä pinossa odottamassa reppuun laittamista. Miksi on niin vaikeaa tehdä tehtävät ajoissa ja kunnolla ilman kiireen pilaamaa lopputulosta? Aina on vain tekosyitä: ”kyllä minä ehdin tehdä ne myöhemminkin”, ”onhan tässä vielä aikaa”. Mutta ei sitä aikaa ole loputtomiin.
Kaikilla pitäisi olla sellainen periaate toiminnassaan, että tehtävien tekeminen tulisi aloittaa heti tehtävän saatuaan. Jos ei muuten, niin edes katsomalla tehtävän toimeksiannon ja etsimällä hieman tietoja aiheesta. Silloin tehtävän tekeminen on myöhemminkin helppoa valmiiden tietojen kanssa. Valmistautuminen vähentää kiirettä ja stressiä, jolloin tehtävästä on mahdollista saada hyvä numero, mikä tietenkin on aina hyvästä.
”Viime tippa”-ilmiötä ei esiinny pelkästään koulumaailmassa oppilaiden kesken, vaan ilmiö on tuttu myös töissä käyville vanhemmille henkilöille. Pomon antama vaikealta tuntuva työ saattaa jäädä pitkäksikin aikaa pöydän nurkalle pölyttymään mielenkiintoisempien toimeksiantojen ohittaessa sen aina. Työ tulee tehdyksi vasta määräajan lähestyessä uhkaavasti ja tuolloin työn laatu on melko varmasti huonoa.
Joskus on kuullut sanottavan, että viime tippa on paras tippa. Pakon edessä ja kiireessä ihminen pystyy ihmeellisiin suorituksiin ja tuolloin tulos on moitteetonta. Jos esimerkiksi psykologian esseen olisi aloittanut heti, olisi saattanut käydä niin, että esseestä ei olisi tullut mitään jahkailun kaikkien eri toteutusvaihtoehtojen takia. Palautuspäivän lähentyessä pitää vain valita yksinkertaisin ja nopein tapa tehdä tehtävä. Samoin on kaikkien muidenkin asioiden kanssa. Viime tipassa voi saa parhaat ideat, mutta siihen ei kuitenkaan kannata aina luottaa.

Nuusak kirjoitti:

Pahoittelen tönkköyttä. Tuohon jos antaisitte lisävinkkejä ja mahdollisia uusia kappalevaihtoehtoja. Kiitos. (Viimeiseen kappaleeseen olen todella pettynyt)

Huomenna tulisi palauttaa englannin aine, psykologian essee, historian ryhmätyö ja maantiedon tutkimuskansio. Aikaa kaikkien tehtävien tekemiseen on ainoastaan yhdeksän tuntia, jos siis ei aio nukkua. Paniikki alkaa ottaa valtaa koko ruumiista, vatsanpohjaa kipristelee ja kädet tärisevät. Miksi en jo opi?
Hyvin usealla oppilaalla on tapana jättää kaikki tehtävät ”viime tippaan”, siihen palautuspäivää edeltävään päivään, jolloin kaikkien tehtävien tulisi olla jo valmiina siistissä pinossa odottamassa reppuun laittamista. Miksi on niin vaikeaa tehdä tehtävät ajoissa ja kunnolla ilman kiireen pilaamaa lopputulosta? Aina on vain tekosyitä: ”kyllä minä ehdin tehdä ne myöhemminkin”, ”onhan tässä vielä aikaa”. Mutta ei sitä aikaa ole loputtomiin.
Kaikilla pitäisi olla sellainen periaate toiminnassaan, että tehtävien tekeminen tulisi aloittaa heti tehtävän saatuaan. Jos ei muuten, niin edes katsomalla tehtävän toimeksiannon ja etsimällä hieman tietoja aiheesta. Silloin tehtävän tekeminen on myöhemminkin helppoa valmiiden tietojen kanssa. Valmistautuminen vähentää kiirettä ja stressiä, jolloin tehtävästä on mahdollista saada hyvä numero, mikä tietenkin on aina hyvästä.
”Viime tippa”-ilmiötä ei esiinny pelkästään koulumaailmassa oppilaiden kesken, vaan ilmiö on tuttu myös töissä käyville vanhemmille henkilöille. Pomon antama vaikealta tuntuva työ saattaa jäädä pitkäksikin aikaa pöydän nurkalle pölyttymään mielenkiintoisempien toimeksiantojen ohittaessa sen aina. Työ tulee tehdyksi vasta määräajan lähestyessä uhkaavasti ja tuolloin työn laatu on melko varmasti huonoa.
Joskus on kuullut sanottavan, että viime tippa on paras tippa. Pakon edessä ja kiireessä ihminen pystyy ihmeellisiin suorituksiin ja tuolloin tulos on moitteetonta. Jos esimerkiksi psykologian esseen olisi aloittanut heti, olisi saattanut käydä niin, että esseestä ei olisi tullut mitään jahkailun kaikkien eri toteutusvaihtoehtojen takia. Palautuspäivän lähentyessä pitää vain valita yksinkertaisin ja nopein tapa tehdä tehtävä. Samoin on kaikkien muidenkin asioiden kanssa. Viime tipassa voi saa parhaat ideat, mutta siihen ei kuitenkaan kannata aina luottaa.

Onhan tuossa yritystä, mutta... jutun punainen lanka katkeaa. Ensin kerrot kuinka tehtävät pitää tehdä ajoissa jne, ja sitten lopuksi toteat, että ei pidäkään. Toki jossain kohtaa voit mainita, että "viime tippa" -ilmiö ei aina ole huono juttu, mutta itse en kirjoittaisi siitä kokonaista kappaletta (varsinkaan viimeistä!).

"Miksi on niin vaikeaa tehdä tehtävät ajoissa ja kunnolla ilman kiireen pilaamaa lopputulosta? Aina on vain tekosyitä: ”kyllä minä ehdin tehdä ne myöhemminkin”, ”onhan tässä vielä aikaa”. Mutta ei sitä aikaa ole loputtomiin."

Tuohon kohtaan voisit laittaa enemmän pohdintaa, MIKSI tehtäviä ei tehdä ajoissa. MIKSI keksitään tekosyitä jne. Pohdintaosuuden avulla olisi hyvä päättää essee jonkinlaiseen johtopäätökseen.

Onnea matkaan! :)