auttakaaa!!!

Yleensä täytyy, koska pääkäsittelyssä toimitetaan kuulustelut, esitutkintapöytäkirjoja ei saa siellä käyttää todisteena. Jos sinut on pahoinpidelty, halutaan tietysti kuulla se sinun kertomanasi.

Rikoksen asianomistajalla on oikeus käyttää puhevaltaa eli esittää vaatimuksia ja omia todisteita, mutta sen voi tehdä myös lakimiehen avustuksella.

Todistamisesta sen sijaan ei voi kieltäytyä, olipa asianomistaja tai ei.

Asianomistajan poissaolo olisi nähdäkseni mahdollinen vain sellaisessa tapauksessa, että asia on täysin selkeä ja tekijä on myös tunnustanut teon esitutkinnassa kokonaan.

Täytyy siis olla täysin riidatonta, miten pahoinpitely on tehty (kuinka monta kertaa lyöty, mihin lyöty, millä lyöty: nyrkki, avokämmen, astalo, onko potkittu, kuristettu, lyöty päätä johonkin, lyöty/potkittu maassa makaavaa tms, millaiset vammat: mustelmia, turvotusta, ruhjeita, haavoja, kipua, särkyä yms.). Samoin asianomistajan mahdollinen korvausvaatimus täytyy olla selkeä ja vastaajan myöntämä jotta asianomistajan kuuleminen ei ole tarpeen. Vaatiiko korvausta kivusta ja särystä? Korvausta vereentyneistä/muuten likaantuneista vaatteista? Korvausta sairaanhoitokustannuksista?

Kuten huomaat, pahoinpitelyssä on monta asiaa, jotka vaikuttavat teon vakavuuteen ja sitä kautta rangaistuksen mittaamiseen. Äärimmäisen harvoin asia on täysin selkeä, vaan asianosaisten todistelutarkoituksessa kuuleminen on välttämätönta tapahtumien selvittämiseksi. Kerran omalla urallani syyttäjänä on ollut niin selkeä pahoinpitelyjuttu, ettei asianomistajan läsnäoloa tarvittu. Humalainen poika oli lyönyt vanhaa äitiään kerran silmäkulmaan, musta silmä seurauksena. Riidattomasti oli vain yksi lyönti, äidillä ei ollut korvausvaatimusta, ei tuon pahempia vammoja aiheutunut ja poika oli esitutkinnassa tunnustanut teon ja katui sitä kovasti. En halunnut vaivata vanhahkoa naista istuntoon todistamaan poikaansa vastaan kun se ei ollut välttämätöntä, ja poika myönsi teon myös käräjillä.