On ollut juttua palstalla ensimmäisestä henkilöauto kyydistä.Mutta moniko meistä miehistä/naisista ajaa itse,vai täytyykö lääkärin se todeta, että ajokortti on aika hyllyttää.Yritän itse oivaltaa milloin ajaminen on yli kykyjeni rajojen.Ajan nykyisin n.25000-28000 km vuodessa, tähän mennessä ilman sakkoja,(täytyy koputtaa puuta) että jatkuu samoin kunnes itse ymmärrän lopetaa.Olen sitä mieltä,etten ole keneenkääntiellä,hätäisimmät menkööt ohi, voin väistää, muun liikenteen mukana menevät tulkoot perässä.
Ajatko itse
karavaanari90
9662
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
asia elämässäni on ollut autoilu. Ajan noin 35000 km vuodessa, olen eläkkeellä. Mieheni kuoltua ostin lohduksi uuden auton. Ajan olosuhteiden vaatimalla nopeudella, päästän ohi suosiolla ja ohitan, jos se näyttää turvalliselta. Autossa tunnen olevani vapaa. Toistaiseksi näyttää siltä, etten vielä pitkään aikaan joudu luopumaan, en autosta enkä ajokortista. Olen dementoitunut, jos en itse usko, että ajo ei enää sovi minulle.
Autoillessa tuntee olevansa vapaa? Autosta pidän kiinni viimeiseen asti.Kiireiset,nopeat kiilaajat täästän suosiolla ohi,sillä nautin ajelusta,enkä mitenkään suostu kilpailemaan tai olemaan oikeassa,vaan joustan ja aina.
olen saanut kaksi kertaa, molemmat pysäköinnistä. Pysäköin liian lähelle suojatietä. Työpaikkani lähellä on vaikea löytää ilmaista parkkipaikkaa ilman aikarajoitusta. Työssäollessani ilahduin eräänä aamuna, kun vain yksi auto oli pysäköitynä kadunpätkälle, jossa vuoropäivin voi pysäköidä toiselle puolelle. Luulin, että oli pariton päivä ja pysäköin auton taakse. Töistä lähtiessä takanani oli koko rivi autoja, kaikilla sakkolappu. Sen jälkeen tarkistan aina kumpi päivä on kyseessä, enää en mene halpaan.
Pysäköintisakkoja ole kahdesti saanut.
Ajan paljon kun on pakko, käyn paljon mökillä ja kaupunkiasunnolta sinne tulee melkoisesti matkaa.
Vaikka asunkin täällä susirajalla autoilen ihan pääkaupungissa asti.
Onhan siellä melkoinen liikenne mutta yritän vältellä pahimpia ruuhka-aikoja.
En voi sanoa pitäväni erityisesti autoilusta mutta on ajettava kun ei ole miestä joka ajaisi.
Ajan itse ja nautin ajamisesta. Kahdesti olen ajanut, edestakaisin, Euroopan halki.
Onneksi meita on moneksi!
Olen 15-kertaa kaynyt autolla Espanjassa ja muut reisut paalle.
Viimeeksi syyskuussa vuokra-autolla Unkarissa/Itavallassa.
Albania, Portugal, Kreikka ja useat IVY-maat ovat omalla ajelematta.
Minulle se on ollut kaytannon- ja kustannuskysymys.
Jos joskus olisi ollut hohtoa niin se olisi lahtenyt.
Muuten saattaisi ajamisesta nauttiakin mutta ne perkeleen "laatikot" tekevat sumia moottoriteillekin!
Niin hiivatin monta kertaa, eri vuodenaikoina, olen joutunut hyppaamaan jarrun paalle esim. Kasselin tienoon maissa kyn se saatanan "laatikko" (lue asuntovaunu) hiipii makea ylospain ja raskaat rekat lahtevat ohittamaan.
Parin kilometrin ruuhka on kerralla valmis ja "autauas" karavanaristi ei luultavasti edes tajua aiheuttamiaan vaaratilanateita.
Muuten on ihan kiva ajella!
Vuosi sitten,kun täytin 60v ihmettelin miksei tule käskyä ajokortin uusimiseen, Soitin lopulta Poliisilaitoksella ja kuulin yllätyksen. Uusinta vasta 70v. Ihanaa ! Täällä landella on LÄHIKAUPPA 5km päässä ja lääkäri sekä Apteekki kuin "pitkäripanen" yli 20km päässä. Tartten autoa ja ajokortin vielä kauan. Nykyinen auto on 6v "riisikuppi".
Ajan itse edelleen enkä edes kovin mielelläni istu muiden kyytiin. Kainuussa asuessa tuli liki 100 000 km vuodessa, nyt täällä Keski-Suomessa keskimäärin 15 000 km. Mökille on matkaa yli kolmesataa kilometriä, siitä kertyy aika paljon kesäisin. Pojan perheen luo on vajaat 200 km. Käyn siellä noin kerran kk:ssa.
Laskin taannoin montako kertaa olisin ajanut maapallon ympäri, luulisin tässä vaiheessa, että noin 20 kertaa.
Ensimmäistä kertaa minulla on käytettynä ostettu auto; VW-Vento. Sitä on helppo ajaa ja se on tukevan oloinen.
Mieheni kanssa aikoinaan osallistuimme liikennekilpailuihin ja st-ajoihin. Muutama vuosi sitten osallistuin vielä liikennekilpailuun ystävättäreni kanssa, hän kartanlukijana. Voitimme naisten sarjan. Enää en kyllä huvikseni lähde ajelemaan ja pitkillä matkoilla toivoisi, että olisi joku muu mukana.