kun rakastaa? Eli sehän tiedetään miltä tuntuu rakastua, mutta miltä tunuu rakastaa. Mistä tiedät että rakastat häntä kaiken arjenkin ja kiiren keskellä? Mistä tiedät että hän rakastaa sinua? Tuskin mikään suhde on pilvissä liitelyä aina. Tulee seesteisiä kausia ja ala ja ylämäkiä. Olisi kiva kuulla mielipiteitä ja kokemuksia.
miltä
tuntuu
162152
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kaipuu tulee kun on päivänkin erossa, vaikka Silkkisten höpinöitä ei siedä hetkeäkään kuunnella. Tuntuu vähän autiolta nukkua yksin.
Sietämätöntä olla kahden, mutta ilmankaan ei ole hyvä?
Muuten Pieni Silkkinen II soitti ja sanoi kaipaavansa minua ja viimeksi eilen päivällä nähtiin.
rakastamista mittaa, jos kaipuu tulee koko ajan. Silloinhan äitikään ei varmaan rakastaisi lastaan, jos ei ikävöisi sitä, vaikka ollessaan parin päivän rentoutuslomalla....
Minun suhteessani on tällä hetkellä alamäki menossa, mutta silti toivon rakkaalleni vain parasta. Haluan hänelle kaiken kauniin ja hyvän mitä maailmalla on tarjota ja haluan, että hän saa olla elämässään juuri se henkilö joka hän sisimmässään on. Eli minun tapani rakastaa liittyy kai toisen tukemiseen, joskus liikaakin.
Hän rakastaa minua, koska haluaa olla kanssani silloinkin kuin sen vähiten ansaitsisin. Ja hän rakastaa minua antamalla minulle sen tilan jonka tarvitsen.
Onpas vaikea kysymys, vaikka ensiajatuksella tuntuu yksinkertaiselta. Miten sen pukisi sanoiksi?
Se on tietoisuus, etten voisi edes kuvitella ketään toista hänen paikalleen. Jos yritän, siihen muodostuu tyhjä kohta. Kun olen yksin jossain, vierelläni on se sama tyhjä kohta, jota kukaan muu ei voisi täyttää. Kotiin ja murun luo on aina ihanaa palata ja sinne on pikkuruinen ikävä selkäytimessä, vaikka omilla tärkeillä reissuillaan olisikin.
Se on jatkuva, lämmin, tasainen muruun ja yhteiseen elämään liittyvä tunne sisimmässä, joka ei katoa, vaikka tosiaankin arki on välillä vähän harmaata, väsyttävää ja toisinaan vaikeaakin. Se tunne saa hymyilemään itsekseen, kun murua ajattelee.
Se on levollisuutta, huikeaa läheisyyden tunnetta ilman pakkoa olla jatkuvasti fyysisesti kiinni toisessa, luottamuksen tunnetta, tietoisuutta siitä, että todellakin on hyvä juuri sellaisena kuin on, ilman pakkoa koko ajan vakuutella ja varmistella rakkauden olemassaoloa. Se on tieto siitä, että maailmassa on toinen, joka tietää sinun lisäksesi.
Hienoja vastauksia. Lisäisin sitten vielä jatko kysymyksen, heh koittakaa kestää. Eli onko mielestänne erilaisia tapoja rakastaa ihmisillä, voiko rakkauden tunteen kokea eritavalla eri ihminen. Siis puhun nimenomaan aikuisten välisestä rakkaudesta, en esim. äidin rakkaudesta tms.
Kyselen näitä ihan siksi että ole suhteessa, jossa koen ettei toinen rakasta yhtä syvästi kuin minä, tai rakastaa eri tavalla. Mietin vain että onko se oikeaa rakkautta? Vai kokeeko hän sen erilailla koska on muutenkin erilainen kun minä.
Vaikeita asioita...
Kuulin joskus mielestäni viisaan ajatuksen että on useita tapoja näyttää toiselle että rakastaa. Osa osaa sen kertoa, osa osaa näyttää sen eleillä & ilmeillä, osa ilmaisee rakkautensa arkipäivän teoilla (vaikka siivoamalla jos toinen sitä inhoaa;). Ajatus jatkui vaikken harmikseni muista miten. Pääpointti siinä mielestäni on kuitenkin se, että rakkauden voi osoittaa monella eri tavalla ja olisi hyvä oivaltaa mikä on oman rakkaan tapa. Varsinkin jos se on erilainen kuin oma tapa osoittaa rakkautta?!
...toi, että joskus tarvitaan oivallusta, että mikä on se toisen tapa rakastaa. Kuitenkin se täytyy nähdä ja kokea uskoakseen ja luottaakseen, pelkät sanat eivät riitä. Tämä koskee itseä ja toista.
Joskus ainut tapa osoittaa rakkauttaan on antaa toiselle tilaa ja aikaa, jopa niin, että se tarkoittaa, että päästää toisen vapaaksi.
Yleensä rakastaminen on minusta tarkoittanut toisen huomioimista, joskus omalla kustannuksella, vähintään kompromissien tekemistä, ilon, avun ja kauniiden sanojen antamista (tarkoittaen), sen näyttämistä, että toinen on itselle tärkeä ja arvokas. Hyvin tärkeää on myös ollut ylpeyden nieleminen ja anteeksi pyytäminen ja sen tunnustaminen, että ei ymmärrä toista mutta silti hyväksyy ja haluaa hänet. Anteeksiantaminen ei ole yhtään helpompaa kuin pyytäminen ja se jos mikä on rakkautta.
Kaikki tämä tuntuu hyvältä, omalta ja arvokkaalta ja kaiken mahdollisen vaivan arvoiselta silloin kun toista rakastaa.
Omia kokemuksiani.
Kauniisti kirjoitettu LaikaQ, kuulostaa tosin jo kypsemmältä rakkaudelta kun missä itse olen tällä hetkellä. Ihanan onnellisia ollaan, mutta omasta mielestäni kylki kyljessäkään ole aina riittävän lähellä ja jatkuvasti haluaa vakuutella ja tulla vakuutetuksi rakkauden olemassaolosta...
ettei tahdo hänelle mitään pahaa. hän on vallannut ajatukset. hän on päällimmäisenää mielessä. eikä voisi tehdä mitään mitä hän ei hyväksyisi, kuten pettää. halua varjella kaikelta, suojella suhdetta. jos rakastaa ei varmasti tahdo loukata, pettäminen ei tule kysymykseenkään. olla kaikessa avoin.
henkistä yhteyttä..
Ei tartte aina olla kylki kyljessä..
Jo tunne että toinen on olemassa, vaikkei ees läsnä, on rakkautta
Arjen rakkautta on, kun vien roskapussiin roskikseen:)
vien joka viikko roskat roskiin. Onpahan mitä odottaa..öö..
kippaa ittes samalla sinne,öö
Uskotteko, että toisiaan oikeasti rakastavilla ihmisillä ei ole keskenään salaisuuksia? Pitäisikö olla vai eikö edes saisi olla?
Miten sitä ikinä kaikkea ehtii toiselle edes kertoa?
"Salaisuuksia" saa olla, muttei sellaisista asioista jotka saattaisivat jollain tavalla vaikuttaa toisen ajatuksiin ja suhtautumiseen itseensä. Tai jos niistä kertomatta jättäminen olisi tavallaan valehtelua. Mikä tahansa, minkä esiin tuleminen myöhemmin rikkoisi luottamuksen tunnetta - kannattaa otaa esiin.
Pieniä mukavia salaisia juttuja voi olla, ja niitä voi paljastella suhteen kehittyessä vähitellen, ajan kanssa, on ihan mukavaa minusta "yllättää" toinen silloin tällöin :)
En usko, että kaksi ihmistä koskaan voisi omistaa toisensa niin totaalisesti, että mitään ei kertakaikkiaan jäisi kertomatta tai esiin tulematta.
sun kanssa.Mua repi taannoin seurustelu ihmisen kanssa,joka omistushalussaan halusi vaatimalla tietää jokaisen yksityiskohdankin elämässäni.Jokaisella saa ja pitää olla suhteessakin omia juttuja,vaikka niitä ns.salaisuuksia.
mahdollisten tunteiden, koko tunnekirjon, vuoksi ja niistä huolimatta varmuutta, että haluan jakaa loppuelämäni tämän ihmisen kanssa.