Aloitan keskustelun uudella otsikolla jos edellinen ei "herättänyt". Onko muita tai kiinnostuneita, koirakaveritoiminnasta...
vanhainkodissa
koirakaverina
6
1140
Vastaukset
- kokeiltu on
Vedin ryhmäkotia ja kysyin kantaa siihen että mitä mieltä hoitajat/työkaverit on jos otetaan vanhuksille jokin lemmikki. Kissaa ei kukaan halunnut (lue äänekkäimmät) koska se koettiin hakalaksi (vanhukset olivat hyväkuntoisa ja olisivat hoitaneet lähes omatoimisesti kissan)
Päädyttiin yhteisestä sopimuksesta siihen että erään hoitajan lahjoittama maltankoira kulkisi mukanani työvuoroissani. Koirasta ei näinollen ollut vaivaa muille. Koira oli uskollinen minulle ja kulki aina metrin päässä minusta joten sain valvottua sitä todella tarkasti.
Mummot ja papat olivat innoissaan ja tykkäsivät kovasti koirasta, he jopa halusivat viettää sen synttäreitä, koirasta tuli heille rakas .
Pikkuhiljaa alkoi hoitajien puolelta kuulumaan napinaa,, joku oli allerginen tai muuten vaan inhosi koiria ( juuri tuota rotua ) Eli kyseessä oli kateus siitä että Mummot ja papat viihtyivät liian hyvin, joten jotain heidän oli tehtävä suosion sammuttamiseki. Muun kiusaamisen ohella koirasta tuli kiistakapula. Lääkärien mielestä koira oli niin iso ilo ja sillä oli niin suuri terapeuttinen arvo että se haluttiin pitää osastolla. Allergioihin on kyllä keksitty lääkitys ( ja he olisivat voineet siirtyä esim. toiselle osastolle.
Tarinalla on surullinen loppu niin omalta kannaltani kuin asukkaidenkin kannalta. Lähdimme kumpikin työpaikasta, minusta leivottiin syntipukki kaikkeen huonoon oloon ja koiraa käytettiin vaan tappeluvälineenä välittämättä taaskaan itse asukkaista.
Poikkesin kerran talossa jälkeenpäin niin minusta oltiin tehty jo niin iso syntipukki sijaistenkin silmissä että lähes tuntematon sijainen meni hädissään viereiselle osastolle kertomaan että olen talossa ja sieltä soitettiin johtajalle kotiin pääsiäispäivänä, ihankuin todellakin minulla olis porttikielto työpaikkaani josta en vielä silloin ollut irtisanoutunut vaan olin jäänyt kiusaamisen takia sairaslomalle.
Oli todella surullista nähdä erään papan itkevän, en tiedä itkikö koiran menetystä vai sitä että jouduin lähtemään osastolta koska vanhukset olivat nähneet mitä talossa tapahtui, kiusaamiseni oli niin näkyvää että mummot tulivat sanomaan että he näkee että minua kiusataan Tosi surullista että sellaista joutuu näkemään vanha ihminen jolla pitäisi olla jo seesteinen rauhaisa vanhuus. Sain usein kiitosta vanhuksilta siitä että heillä oli niin hyvä olla ja he tunsivat osaston kodikseen.
Tarina tarkoitus on kertoa että eläimeen voi kiintyä joten on oltava todella varovainen ja koko henkilökunnan on oltava sitoutuneita siihen muuten aiheutetaan vaan turhaa surua ja murhetta vanhuksille tai múille laitoksissa oleville. Aina on henkilöitä jotka ei siedä eläimiä mutta joudummehan sietämään työssämme paljon muutakin (myös niitä kiusanhenkiä.)- koirakaverina
vanhainkodilla, mutta vain kerran kuukaudessa ja tunnin kerrallaan...
Olipa ikävä tuo sinun tarinasi. On se kumma, että kun niille vanhuksille haluaisi edes vähän tuoda iloa elämään, niin sekin on väärin.
Toivottavasti tulevaisuutesi on valoisampi...! - hoitaja myös
Surullista vaan tuskin harvinaista.
Omassa työpaikassani kävi omainen vierailulla koiransa kanssa. Ensin haukuttiin miten se taas tuo koiransa tänne. Sitten joku viisas sairaanhoitaja keksi tehdä lapun oveen, jossa kiellettiin koirien tuominen osastolle. Syynä oli osastolla astmaa sairastavia asiakkaita. Niin loppui koirien vierailut osastolla. Vaikka tosiasiassa ei pelkästään astma estä koiran läheisyyttä mikäli ei ole allaeginen koiralle.
Harvoin vanhusten astma on allaergiasta johtuvaa.
Helpolla sitä myös tulee kateus jos joku tekee työtä "sydämellään". Olen usein nähnyt miten joku tosi hyvä sijainen lähes potkitaan pois, mustamaalaamalla aiheettomasti. Koita jaksaa etsiä itsellesi uusi ja parempi työpaikka. Työpaikka kiusaaminen on tosi hankalaa sitä tuskin koskaan hoidetaan asiallisesti. Työpaikka kiusatuista meillä ainakin tehtiin jonkun asteen hullu. Puolustus puheet menivät kuuroille korville. Ikävää että hoitoalalla syyllistytään moiseen ala-arvoiseen käytökseen. Jaksamista sinulle ja kaikille kiusatuille. - pienikin ymmärryksen sana
hoitaja myös kirjoitti:
Surullista vaan tuskin harvinaista.
Omassa työpaikassani kävi omainen vierailulla koiransa kanssa. Ensin haukuttiin miten se taas tuo koiransa tänne. Sitten joku viisas sairaanhoitaja keksi tehdä lapun oveen, jossa kiellettiin koirien tuominen osastolle. Syynä oli osastolla astmaa sairastavia asiakkaita. Niin loppui koirien vierailut osastolla. Vaikka tosiasiassa ei pelkästään astma estä koiran läheisyyttä mikäli ei ole allaeginen koiralle.
Harvoin vanhusten astma on allaergiasta johtuvaa.
Helpolla sitä myös tulee kateus jos joku tekee työtä "sydämellään". Olen usein nähnyt miten joku tosi hyvä sijainen lähes potkitaan pois, mustamaalaamalla aiheettomasti. Koita jaksaa etsiä itsellesi uusi ja parempi työpaikka. Työpaikka kiusaaminen on tosi hankalaa sitä tuskin koskaan hoidetaan asiallisesti. Työpaikka kiusatuista meillä ainakin tehtiin jonkun asteen hullu. Puolustus puheet menivät kuuroille korville. Ikävää että hoitoalalla syyllistytään moiseen ala-arvoiseen käytökseen. Jaksamista sinulle ja kaikille kiusatuille.Kiitos kannustavista kirjoituksista, olen saanut lokaa niskaani niin paljon että tuntuu tosi mukavalle saada postitiivsta palautetta pitkästä aikaa. Tosi tuttua tuo että hoitajat jotka tekee työtänsä "sydämmellä" kiusataan pois. Minunkin entisestä työpaikastani lähti juuri nuo kaikista mukavimmat ja empaattisimmat hoitajat. Minunkaan kantaani asiaan ei haluttu kuunnella, kuunneltiin vain niitä kiusaajia ja kun yritin tuoda asiaani esiin niin minut leimattiin hakalaksi ihmiseksi... mitäs siinä sitten teet muuta kuin lähdet ...
Elämä alkaa pikkuhiljaa voittamaa ja nyt on kaksi entistä työpaikkaani kosiskellut minua töihin, mutta tunnustan että itsetuntoni on saanut niin suuren kolhun että mietin että pystynkö enää täyttämään ruhmän odotukset ja onko minussa sittenkin jokin vika jota en itse tiedosta joten kynnys palata työelämään on kova. - hoitaja myös
pienikin ymmärryksen sana kirjoitti:
Kiitos kannustavista kirjoituksista, olen saanut lokaa niskaani niin paljon että tuntuu tosi mukavalle saada postitiivsta palautetta pitkästä aikaa. Tosi tuttua tuo että hoitajat jotka tekee työtänsä "sydämmellä" kiusataan pois. Minunkin entisestä työpaikastani lähti juuri nuo kaikista mukavimmat ja empaattisimmat hoitajat. Minunkaan kantaani asiaan ei haluttu kuunnella, kuunneltiin vain niitä kiusaajia ja kun yritin tuoda asiaani esiin niin minut leimattiin hakalaksi ihmiseksi... mitäs siinä sitten teet muuta kuin lähdet ...
Elämä alkaa pikkuhiljaa voittamaa ja nyt on kaksi entistä työpaikkaani kosiskellut minua töihin, mutta tunnustan että itsetuntoni on saanut niin suuren kolhun että mietin että pystynkö enää täyttämään ruhmän odotukset ja onko minussa sittenkin jokin vika jota en itse tiedosta joten kynnys palata työelämään on kova.Vika on kyllä siellä työryhmässä jossa kiusaamista harjoitetaan. Vikaa ei pidä hakea itsestään jos huonosti kohdellaan työpaikalla.
Uskomaton mahti niillä kiusaajilla on saavat mukaansa suuren joukon. Meillä oli silloin työterveydestä henkilö selvittämässä asiaa. Vaan eipäs siitä kiusatulle mitään hyötyä ollut, kun ei enää samassa työpaikassa ollut. Helppoa olikin laittaa sitten asiat kiusatun niskoille......ei ollut ymmärtänyt huumoria varmasti sillä on psyykkisiä ongelmia ollut jo ennen jne.
Ikävä kyllä näitä työyhteisöjä löytyy missä ei uusia haluta ryhmään jollei sitten satu olemaan näiden kiusaajien tuttu ennestään. Halutaan kummasti vaikuttaa työtekijöiden valintaan pomon ohi ......oma hovi on saatava keinoja kaihtamatta.
Kuulinpa kerran entiseltä työkaveriltani että hänen uudessa työpaikassa pomo oli kiusaamisen kohteena. No hän jätti paikan ja siirtyi seuraavaan, missä viihtyy ja asiat hoituvat.
Koita jaksaa vaikket jaksaiskaan mehän teemme työtämme asiakkaittemme parhaaksi, emmekä ole työssä tuottaaksemme iloa työkavereille.
Sitä voit itsesi asettaa niiden kiusaajien yläpuolelle - koska et ole moiseen leikkiin alentunut. Ammattitaito säilyy vaikka minuus saisi kolhuja - kokoa vaan "voimasi ja nosta nokkasi". Pysy työelämässä kyllä niitä paikkoja riittää missä on hyvä työilmapiiri ja aina empaattisia hoitajia tarvitaan.
- koiraileva -virallisesti
STOP! En tykkää ajatuksesta, että kuka vain milloin vain missä vain, menee koirineen mummojen/pappojen luo. Maalaisjärki sallittua kuitenkin ;)
Suosittelen erittäin lämpimästi ottamaan yhteyttä Kennelliittoon Sanna Heikkiseen. Kts. nettisivuilta linkki KOIRA KUNTALAISENA ja lue lisää!
Silloin vältytään tuolta, josta joku kirjoitti, että pelkkää mielipahaa oli saanut...
Kennelliitto antaa ohjeita käyttäytymiseen jne. Ei ole ihan yksi ja sama miten sinne mennää koirien kanssa. Numero yksi on KOIRAN EHDOILLA!! Ei omistajan, vanhuksien tms. , vaan AINA ELÄIMEN EHDOILLA. Koira on ELÄIN. Lukekaa sieltä kennelliiton sivuilta lisää. Kirjoituksestani saattaa saada kovan kuvan, kun tämä kirjoittaminen ei ole koskaan sama kuin "fac to face" puhe. Kannatan lämpimästi kaverikoirailua ja ihanaa että ihmisiä kiinnostaa, mutta siinä pitää tietää mitä tekee.
Ihanaa kevään jatkoa!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tykkään sinusta tosi tosi paljon
Siksi en pysty sisäistämään sitä, että se ei ole molemminpuolista. Sattuu liikaa. En osaa käsitellä sitä tunnetta, koska513527- 1572143
Kaupan kassalla kannataa olla kylmä käytös
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010488540.html "19-vuotias Minja ja 59-vuotias Anne työskentelevät sillä todelli2061845Mitä tehdä asialle?
Jos laitan deitti-ilmon "40-vuotias nainen etsii seuraa" niin ketään ei kiinnosta (korkeintaan paria runkkaripenaa joill1341756- 801175
Mitä helvettiä pakolaisille pitäisi tehdä RAJALLA?
Jos Venäjä työntää rajalle pakolaisia ja tekee Suomelle selväksi että heidän puolelleen ei ole pakolaisilla asiaa - mitä3201136- 2341104
- 1321031
Olen pahoillani mies
Olen surullinen puolestasi, ettet saanut kaipaamaasi naista. Yrititkö lopulta edes? Teistä olisi tullut hyvä pari52949- 73919