Ehkäsy petti kanssa ja tulin raskaaksi.. Noh tarkotuksena oli alun perin abortti siitä ei edes poikaystävän kanssa kiistelty mutta lääkärissä sitten todettiin että raskaus onkin jo 13. viikolla.. eli aika paljon pitemmällä kun aluksi luulin ja tavallista kaavintaahan ei sillon enää voi tehdä. Nyt on oikeuden lupa keskeytykseen ja aikakin varattuna, mutta alkaa mietityttää koko homma. Tuntuu jopa siltä että haluisin pitää lapsen, vaikka tän hetkinen elämäntilanne on vähän niin ja näin. Poikaystävä taas ehdottomasti tahtois aborttia. Hän on 20 ja minä 19. Häiritsee kun tiedän, että sikiöllä on jo sydän ja elimet ja muut.. eli periaatteessa se on ihan elävä olento ja sen tappaminen tässä vaiheessa olisi murha ainakin minulle. Olen muutenkin hyvin herkkä kaikille vaikutuksille ja nähnyt paljon ns. enneunia ja nyt näen vain unta pienestä vaaleasta pojasta joka pitää minua kädestä kiinni. Jos nyt tekisin abortin tiedän että katuisin sitä koko loppu elämäni mut tiedän myös että se olisi tässä tapauksessa paras vaihtoehto. Ja vaikka kuinka yritän mielessä järkeillä että se on paras vaihtoehto että ehkä muutaman vuoden päästä voi niitä lapsiakin tehdä niin silti kuiskii ajatukset että kyllä selviäisin lapsen kanssa vaikka yksinkin ja saisin sen elätettyä jotenkuten mieluummin kun tapattaisin oman lapseni...
Tällainen tapaus
tyttö
5677
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
HIenoa, että ajattelet asiaa, en lukenut loppuun, samaistuin vain, jos oma tyttöni olisi sijassasi.
Ei onneksi ole, josta kiitän heitä, mutta en syyllistä sinua.
Tee niinkuin asia mielestäsi on oikein, mutta muista: Sinä sitoudut etkä anna minkään, et minkään tekosyyn tulla vaikuttamaan sinun vastuun kantamiseesi.
Koskaan loppuelämässäsi.
Nyt pieni sydän ja elimet on hellyttävää, mutta kun poikaystävä on mennyt ja olet yksin, sinulla on lapsi, ei vain sinä.
Sinä olet lapsi itsekin vielä, sen näen kirjoituksestasi joka enneunineen kaikkineen on kuin suoraan suosikin palstalta, joita luin 70-luvulla ja vaatii monia vuosia että omaat riittävän elämänkokemuksen vastaavan tilanteen ennalta näkemiseen.
Minä en halua saarnata, mutta jos sinulla ei ole koulutusta tai työpaikkaa ajattele tarkoin.
Niiden hankkiminen lapsen kanssa on kovan työn takana.
Sosiaaliämmät ottavat teidät molemmat kyllä siipiensä suojaan syyllistämättä sinua ja paapovat teidät systeemin verkossa aikuisiksi nälkärajaa hipoen, ei siitä ole kiinni, mutta oletko siihenkään valmis?
He tekevät sen koska laki määrää heidät siihen, eivä siksi että teet heidän mielestään oikein.
Entä lapsesi? Opetatko hänet riippuvaiseksi sosiaalin tuesta alusta pitäen?
Jos talous ei muodostu ongelmaksi, anna lapsen syntyä ja pidä itsesi aikuisena, hanki koulutus ja työtä ja opeta lapsellesi että ilman isääkin voi olla todella onnellinen.
JOs isä nurkkiin jää, aina parempi, epäilen nyt vain, koska on parempi varautua.
Hei, kerron siskostani joka sai tyttönsä 70-luvulla sveduissa ja isä oli ihan juoppo, mutta oli selvänä kaksi ekaa vuotta kunnes sai lähteä Suomeen jatkamaan juopon uraansa.
Sisko hoiti työn, luki tohtoriksi, on hyvässä virassa ja tyttökin on iso ja komea alansa ammattilainen.
Pane siitä ennustetta ottaen.
Jos pidät lapsen, muista:
Jos kaverisi ovat viinaanmeneviä ja villejä, hankkiudu heistä eroon.
( en puhu nyt nuorten bailaamisesta vaan ympäristön, ystäviesi tavoista, sinä et vain tiedä mitä tarkoitan, mikä on sinusta normaalia voi minusta olla selvä merkki alkavasta rappiosta. Et tunnista merkkejä koska olet niin nuori)
Tulet sellaiseksi kuin ympäristösi, ellet muuta sitä.
Jos he ovat työttömiä, mene heistä kauas ja hanki työtä.
Pidä fiksut, hylkää nuijat.
Kehitä itseäsi ihmisenä, lue oikeita kirjoja, älä seiskaa.
Katso oikeita tv-ohjelmia, älä salkkareita.
JOs lapsen isässä on vikaa, vaihda miestä.
Tee oikeita valintoja.
Koviakin.
Sen olet velkaa lapsellesi.
Muut neuvot ovat paskanjauhantaa ja tekopyhää lottovoiton odottamista.
Lapsellesi on lottovoitto syntyä suomeen ja jos asiat menevät huonosti, hän saa sen lottovoiton lunastettua sosiaaliapuna ikänsä aikana ihan varmasti.
Pidä sinä huoli että ei tarvitse lunastaa.
niin, vaikeita asioita!
lapsi kasvaa sisälläsi päivä päivältä ja on elävä olento!
juu, ja voithan sinä myöhemminkin lapsia hommata, mutta luulen että alat miettimään että minkälainen juuri tämä lapsi olisi ja kuinka vanha!
voi olla ettei miehesi hyväksy jos pidät lapsen, mutta pidä jos siltä tuntuu!
sanonpa että jos synnytät hänet, et kadu hetkeäkään, niin ihmeellinen asia se on!!!
En voi sanoa puolestasi juuta enkä jaata, yritän vaan hieman neuvoa..
Mutta sinuna punnitsisin todella tarkkaan..meinaan menetettyä ei voi saada takasin..=(
Mutta, luulen ja TOIVOn että päädyt oikeaan ratkaisuun, ja olen siitä kanssasi samaa mieltä että kyseessä olisi murha, mutta minä en tuomitse sinua. Teet kuten parhaaksi näät!!
Onnea ja tsemppiä ja jos niikseen tulee, ei se yksinhuoltajan elämä niin rankkaa ole kuin sanotaan! Paljon se antaa ja mitään ei ota!!!
Vaikutat viisaalta "tytöltä".Minusta et tod.ole liian nuori ottamaan vastuuta pienestä.Selviät yksinkin ja luulen,että kun poikaystäväsikin tottuu ajatukseen,että teistä tulee perhe,hän ei sinua yksin jättäisi.Tsemppiä...mitä sitten päätätkin tehdä!
Sinulla on tosiaan edessä vaikea valinta.Sinä olet sitä mieltä että olisi murha jos teet abortin.Oletko miettinyt sitä vaihtoehtoa että jos et itse halua lasta pitää, adoptoisit lapsen.Lapsen saisi ihminen kuka tosiaan haluaa lapsen ja kuka ei ehkä itse voi saada lasta.Jollekin se voisi olla todella tärkeä asia ja sinun ei tarvitsisi tehdä aborttia.Mieti asiaa,adoptiokin olisi hyvä vaihtoehto ja saisit myös enemmän aikaa miettiä ja päättää mitä haluat tehdä.Yritä löytää oikea ratkaisu.
Jos tiedät, että vanhempasi/kaverisi tms. sinua auttavat mikäli päätät lapsen tehdä ja poikaystävä luikkii karkuun, uskon vahvasti että tulet lapsen kanssa pärjäämään. Itselläni on pari kaveria, jotka ovat saaneet ekan lapsen jo 16-vuotiaana ja silti heillä menee ihan hyvin. Toki joutuvat tällä hetkellä käymään lassen halveksumalla sossun luukulla, koska esim. opiskelevat ja opintotuella hädin tuskin elättää itsensä saatikka sitten lapsen, mutta mitä sitten. Jos toimeentulotukeen on tarvetta, niin minkä ihmeen takia sitä ei hakisi. Ei se tarkoita, että koko loppuelämänsä elelisi yhteiskunnan varoilla. Muutenkin tuo lasse vaikutti vähän takakireältä ylpistelijältä (huom, itse en ole koskaan sossussa käynyt, joten en ole mikään sosiaalipummi, joka tässä puolustelee elämäntapaansa).
Nykyään lapset hankitaan mielestäni vähän turhan myöhään, käyttäydytään kuin teinit jonnekin 30-vuotiaaksi asti. Kyllä sitä ennenkin on pärjätty parikymppisenä lasten kanssa, miksei siis nytkin kun meille on kehitetty todella hyvä sosiaalituki.
Taisi mennä vähän aiheen vierestä, mutta uskon todellakin että pärjäät lapsen kanssa, jos päätät hänet pitää. Ja tuo adoptiovaihtoehto (vaikka raskas onkin) toisi lisää mietintäaikaa, eikä päätöksen kanssa tarvitsisi hätiköidä!