Stieg Larssonilta nimeltä Miehet jotka vihaavat naisia.Todella hyvä,päähenkilöt loistavia ja kui-
tenkin yllättävä loppu.Yli viisisataa sivua ja yksi sateinen päivä.Kannattaa lukea..
Kyllä ne ruotsalaiset osaa...
tenkin yllättävä loppu.Yli viisisataa sivua ja yksi sateinen päivä.Kannattaa lukea..
Kyllä ne ruotsalaiset osaa...
Vastaukset 10
Vanhimmat
enää jatkossa ilmesty mitään, hän kun menehtyiv. 2004 äkillisesti, vain 50 vuotiaana.
Ja kyllä, kirja oli todella hyvä, suosittelen.
Nu kommer äntligen den efterlängtade fortsättningen - Flickan som lekte med elden är bok 2 i den spännande Millennium-serien med över 50 000 sålda ex redan första månaden.
Niitä tulee vielä yksi lisääkin.
Hänellä oli trilogia valmiina kun menehtyi.
Stieg Larsson oli journalisti ,jota pidettiin yhtenä maailman johtavista rasististen,äärioikeistolaisten ja uusnatsististen liikkeiden asiantuntijoista.
Larsson kuoli sydänkohtaukseen ja jätti jälkeensä kolme valmista rikosromaania ,joista tuo "Miehet jotka vihaavat naisia" oli siis ensimmäinen.
Teos sai yhteispohjoismaisen Lasiavain-dekkaripalkinnon tänä vuonna.
Nämä tiedot sain Suomen Dekkariseuran Ruumiin kulttuuri lehdestä.
, en ollut asiasta tietoinen ja näin ollen jaoin tyystin väärää tietoa, anteeksi!!!
Hyvä, että on tulossa lisää!!
Olen tätä teosta juuri lukemassa.Tämä on hyvä,ei ihme että palkittiin.
Jos mietitte joululahjakirjaa kenelle tahansa,ei tarvitse olla mikään dekkaridiggari,niin tässä on hyvä vihje.
Minua itseäni tämä kiinnostaa sikälikin,että olen itse töissä eräässä ruotsalaisessa suurfirmassa, ja tässä tulee Ruotsin taloushistorian pikakurssikin käytyä samalla.
Minä en lainkaan ymmärrä, miksi tuota kirjaa on niin suitsutettu. Se oli äärimmäisen pitkäveteinen. Tekstiä olisi pitänyt editoida rajusti. Esimerkiksi koko jutun ratkeamisen jälkeen kirjailija vielä jaaritteli niitä näitä noin 70 sivua. Eikä asia enää miksikään muuttunut. Tekstistä olisi voinut tiputtaa ainakin puolet pois ilman että asian käsittely siitä mitenkään olisi kärsinyt, päinvastoin.
Tekstissä oli useita kohtia, joiden totuuspohja jäi askarruttamaan. Sinänsä on tietysti yhdentekevää, ovatko ruotsalaisten pikkukaupunkien kirjastot auki sunnuntaisin (rohkenen epäillä), ja onko yllättävää, että ensikertalainen pääsee vankilasta istuttuaan 2/3 tuomiosta, mutta huolimattomuudesta taustoituksessa se kuitenkin kertoo.
Tarina oli laskelmoitu, ja siihen oli ympätty mukaan kaikki, mikä tässä maailmassa tätä nykyä myy, alkaen insestistä ja päätyen rikollisiin liikemiehiin.
Käsikirjoitus oli keskentekoinen, hyvällä kustannustoimittajalla olisi ollut töitä.
Kustannustoimittajalla saattoi olla ongelma koska kyseessä oli tosiaan käsikirjoitus ja kirjailija oli jo menehtynyt.
Vaatii aikamoista rohkeutta mennä kirjaa muuttamaan tai siitä jotain poistamaan ja onko se edes juridisesti mahdollistakaan.
Kirjahan on lisäksi trilogian ensimmäinen osa ja seuraavissa kahdessa osassa samat päähenkilöt jatkavat siitä mihin jäivät.
On todella vaikea sanoa mikä kirjassa on olennaista seuraavien osien kannalta ja mitä siitä olisi voinut poistaa.
Oliko niitä jatko-osien käsikirjoituksia edes kustannustoimittajan saatavillakaan?
En pidä kovinkaan tärkeänä Ruotsin sivukirjastojen aukioloaikoja kirjan kokonaisuuden kannalta.
Tukholman kaupunginkirjaston sivukirjastoista ainakin näkyy monikin olevan auki sunnuntaisin,joten miksei sitten pikkukaupunkien kirjastotkin.
Se on kyllä todella yllättävää jos Ruotsissa joutuu ensikertalainen istumaan tuomiostaan peräti 2/3:aa ,Suomessa kun vain puolet.
Tavalliselle ruotsalaiselle ihmiselle saattaa kyllä olla yllättävää se kolmasosan vähennyskin.
Kirja on saanut siis pohjoismaisen dekkaripalkinnon.
Siihen ei kyllä kaikki "tekeleet" tosiaankaan yllä.
Niin, kyllä kirjailija oli jättänyt valmiit käsikirjoitukset kustantajalle ennen kuolemaansa, joten hänen mielestään ne ilmeisesti olivat valmiit.
Sivukirjastojen aukioloajat ovat tietysti aivan sivuseikka, mutta uskottavuutta nakertaa, kun tällaisia pikkuvirheitä vilisee tekstissä. Se, että Tukholman kirjastot ovat auki sunnuntaisin, ei todellakaan tarkoita, että jossain norlantilaisessa pikkukylässä pidettäisiin lainaamoja viikonloppuna auki.
Teksti oli niin täynnä kliseitä, että välillä oikeen ällötti. Esimerkiksi tuo ruotsalaisten yleinen uskomus siitä, että norlantilaiset ovat jotenkin erilaisia ja aidompia kuin muut toistui jatkuvasti. Blomqvistille keitettiin koko ajan kahveja, minne ikinä hän menikin. Tietysti ihminen on omille kulttuurisille myyteilleen monesti sokea, mutta kirjassa nämä naiviudet olivat kiusallisia.
Mitä palkintoihin tulee, niin on sitä aiemminkin huonoja kirjoja palkittu. En vain ole ymmärtänyt, miten tämä keisarin uudet vaatteet -Larsson on mennyt läpi.