pitää olla oma ja iso? Itse asun 60-neliön rivitalokaksiossa vuokralla. Lapset nukkuvat perheineen olohuoneen lattialla siskonpetissä, jos on tarvis yösijaa. Sauna on myös eikä liikaa siivoamista.
Miksi asunnon
miinalii
241718
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ei asunnon tarvitse olla iso. Minulla on 58,5 m2 ja hyvin sovin. Jos tulee niin paljon yövieraita, ettei sovi meille, on halvempaa kustantaa heidät hotelliin, kun pitää jatkuvasti yhtä huonetta varalla, mahdollisille vieraille.
300 m2, eikä siitä ole mitään haittaa. Siivotaan, kun on tarvis.
Minusta neliöt on ihan eri asia, kuin kodikas ja viihtyisä asuminen. Kodin koko ei takaa viihtysyyttä, puoleen eikä toiseen.
Onneksi,sillä nyt jää rahaa muuhunkin,kuin velkojen tai osamaksujen maksuun!
Kaksio on tosin liian pieni? Vierashuone oli ihana,kun lähes joka kuukausi joku yöpyy.
Onneksi eteisestä on ovi joka huoneeseen,joten ei tarvitse kulkea (vierashuoneen) olohuoneen kautta!
Joskus huomaa selvästi, että meitä on täällä "kahden kerroksen väkeä". Yläkerrassa ei aina käsitetä, että alakerrassa joku voi elää ihan onnellista elämää.
Alle 50 vuokraneliötä keskellä kaupunkia, oma sauna ja iso parveke. Vieraita varten vuodesohva olohuoneessa. Minulta ei mitään puutu... yhdelle ihmiselle tilaa ruhtinaallisesti!
On todellakin järjestöntä maksaa ympäri vuoden "vierashuoneesta". Ellei sohva kelpaa, niin melkein näköetäisyydellä on kaksikin hotellia.
Minulla on kolmio, mutta yksi huone on vieraitten käytössä ja muuten
asumaton.
Toisinaan jonku opiskelijan tilapäis huone.
Ei iso kolmio 55 neliöä vain, käsittäen oman
saunan ja parvekkeen.
Aivan ruhtinaallisesti tilaa yksinäiselle
eläjälle.
rivitalo kakso, oma sauna ja oma rauha.
Ennen omistin omakotitalon, mutta "taivas" kun nautin olostani tässä vuokra-asunnossa.
Maksat vuokra, muut huolehtivat esim lumitöistä ym.
Minulla on aikomus asua vielä joskus vuokralla.
Maksan vain vuokran eikä muusta tarvitse huolehtia.
Ei omistusasunnossakaan ole vaivatonta.
Aina on jotain laittamista.
Kun joutuu kaikesta huolehtimaan yksinään miettii joskus tosissaan luovuttamista.
Mutta on omat ilonsakin siinä että saa vaihtaa paikkaa.
Asun puoliksi omassa asunnossani maalla ja sitten on kerrostalokaksio kaupungissa.
On nurmikon leikkaamista ja lumitöitä pahimpaan tuskaan maaseutu idyllissä.
Kaupunkiasunnon vaihdoin rivitalosta kerrostaloon kun kerrostalossa on kaikkein vaivattominta asua.
...kiitän kaiselmusta siitä, että koko työelämäni ajan olen ahneudella ja ahkeruudella maksanut asuntovelkoja.
¨
Nyt kun olen velaton eläkeläinen, tulen hyvin toimeen, koska asumiskustannukseni ovat pienet.
Kai joku kadehtii tätäkin, mutta työikäisenä jouduin toisinaan tinkimään jostakin selviytyäkseni lainanlyhennyksistä.
voisi ajatella, että 1960-luvulla olisi pitänyt ottaa lainaa niin paljon kuin olisi saanut (ei saanut kuka vaan) ja ostella asuntoja. Itse en sille tielle lähtenyt, mukava elämä on ollut minullakin. En olisi ehtinyt huolehtiakaan niistä paperisodista, omakotitalon töistä puhumattakaan. En kadehdi, kun itsellä on hyvä olo.
Oma tarina, minulla oli iso omakotitalo, mutta kun jäin yksin, niin olihan niin suuri murhe ja taakka, että päätin myydä. Ostaja löytyi erittäin nopeasti puskaradion kautta ja minulle kiire muuttaa. Ajattelin, että muutan vuokralle ja katselen rauhassa loppuelämäni kotia.
Nyt olen asunut parisen vuotta kunnan kaksiossa vuokralla ja on hiipunut tuo oman asunnon hankintainto tai ainakin odottelen sitä hintojen laskua. Siis tämä on kyllä oikein kultakaivos, ei mistään murhetta, jos hajoaa jääkaappi/pakastin, niin uusi on seuraavana päivänä paikalla tai saunasta vastukset kärähtää, niin yksi soitto ja asia hoituu. Vuokra on todella halpa 320€/kk sisältää veden, autokatoksen, kylmän varaston.
Ja lapsenlapset ovat kyllästymiseen asti yökylässä, paljon enemmän kuin isossa omakotitalossa. Se on heille kuin retki, saavat nukkua makuupussissa siskonpetillä.
Ei ole ystävät hävinneet vuokra-asunnon takia vaan minusta tuntuu, että elämän laatu on parantunut. Se ainainen murehtiminen ja naapurien pyytäminen postilaatikon tyhjennykseen, jos pari viikkoa oli poissa.
Asunnon koolla ei varmasti ole merkitystä, kun puhutaan ihmissuhteista. Olen käynyt pienessä yksiössä, jossa asui aivan ihana ihminen ja melkein kartanossa, jossa asui ilkeitä, itsekeskeisiä ihmisiä. Olisihan asia voinut olla toisinpäinkin, mutta minulla näin.
pakollisiin kyllästyneenä olen ostamassa kerrostalokolmiota. Kolmio sen takia, kun kaksioon ei oikein harrastusvälineet (mikrofilmin ja -korttien lukulaitteet, mappi- ja riippukansiohyllyt ym) mahdu. Saisi vielä jostakin lämpimän autotallin toisenlaisille harrastusvälineille. Auto kyllä tarkenee ulkonakin, tosin katos säästäisi lumitöiltä.
Niin, yksin olen asunut viimeiset 10 vuotta.
Oma siksi että, olo on turvattu.
Asumis kustannukset edulliset.
Uusi, ei remonttihuolia (menoja).
Kerrostalo, huolista vapaa,,,, (pihatyöt, kesät talvet, ja remontit päälle.
Olenkin sanonut nyt muille, että omakoti tai kesämökki on sellaisia pakkotyölaitos.
Muutin tähän omakotitalosta 4isoa huon. keittiö,saunaosasto, takasin en menis.
Eikä talo ollut eds kovin vanhakaan.
Aina tiesi kun kesät tuli, maalikauppaan tee tuo tee tämä, ettei päässyt rapistumaan.
olla? Ei kai sitäkään tarvitse pyytää anteeksi?
Onhan nykyään siivouspalvelua ym.
Ollaan kaikki onnellisia kotonamme, ei sitä vähät eikä paljot neliöt luo!
En ole lapsuuden jälkeen asunut omistusasunnossa. Olen joutunut työn takia vaihtamaan paikkakuntaa, joten olisi ollut turhaa hankkia kallis asunto silloin nuorena. Asuimme virkasuhdeasunnossa. Mieheni kuoltua en voinut ajatellakaan enää kalliin lainan ottamista, joten olen edelleen vuokralainen. Asunto on vaan pienentynyt, kun poika lähti maailmalle.
Nyt omistan puoli taloa, mutta en halua muuttaa sinne, eikä pikkusiskokaan, joka omistaa toisen puolen. Myymme sen ja teemme jotain hulvatonta rahoilla! Enkös olekin säälittävä, kun en omista seiniä ympärilläni?? -Hehhh!
P.S. En pidä lumitöistä minäkään...
Vai säälittävää!
Ei täällä maanpäällä mitään oikeasti omisteta, kaikki on jätettävä.
Jotain hulvatonta, pitää keksiä jotain.
Hehhh, osasit lukea rivien välitkin, kiitos :).
Minä asun vuokralla kerrostalossa yksiössä 36 neliötä. Riittää aivan hyvin minulle ja pienelle koiralle. Eipä olisi varakaan suurempaan, nytkin vuokra on yli 600 euroa. Kaksioissa olisi yli 800 euroa! Asunto on uusi, tänä vuonna valmistunut. On lasitettu parveke ja saunakin. Parkettilattia. Onneksi lapset asuvat sen verran lähellä, ettei tarvitse olla yötä. Se onkin ainoa huono puoli, ettei ole tilaa yövieraille.
Asun mieheni kanssa pienessä 30 neliön mökissä (omakotitaloksi tätä ei oikein voi nimittää)
Matkaa kauppoihin ja palveluihin on kaksi km.
Autoa en ole koskaan omistanut.
Haluaisin hakea kunnan vanhusten vuokra rivitaloihin, mutta mies ei suostu esitykseeni.
Otanko vain ohjakset omiin käsiini ja rupean yksineläjäksi, mutta pärjäänkö taloudellisesti yksin, koska eläkkeeni tuntuu hajoavan käsiini jo puoleen kuukauteen mennessä.
Jos eläke on pieni ja asuu yksin niin eikö asumistukea silloin makseta.
nyt tuntuu siltä,että asuisin vaikka missä,jos saisin omani vielä takaisin.Mutta ala pikkuhiljaa valmistella häntä muuttoon,vanhempana on hyvä asua mukavasti,vaikka hyötyliikuntaa tuleekin sopivasti nyt.
Suosittelisin hivutustaistelua miehesi suhteen. Ala tuoda julki nykyasumisenne puutteita ja muuton mukanaan tuomia etuja. Kerrot, kuinka se ja se mieskin on tyytyväinen muuttoonsa lähemmäksi palveluja. Ehkä miehesi ajanoloon muuttaa mielipidettään ja suostuu muuttamaan kanssasi. Toivon niin :).
Tämä yksinasuminen on tosi kallista; yksin maksat mm. TV-luvan, sanoma- ja muut lehdet, vuokran, ruuastakin useimmiten riittäisi ainakin kahdelle.Puhekaveria ei ole! yksineläjänä olen oppinut puhumaan itselleni; tosin äitini aikoinaan opetti, että kun itse kysyy ja itse vastaa, ei tule jälkipuheita!
Siinäpä se on.Menee pitkät päivät etten voi kenenkään kanssa jutella, ei ole muita kavereita kuin täällä palstoilla olevat.
Lapset eivät asu lähistöllä ja heillä on omia menojansa.
Mieheni on kuulovammainen eikä halua kuulolaitetta.
Jos jotain sanonkin ei sitä kuule kukaan niin että vastausta sanomastani asiasta saisin.
Siksi ajttelin että tuolla keskustassa näkisi sentään joitain tuttuja ja voisi muutaman sanan vaihtaa.
Jauhettu on muuttamisesta jo ainakin kolme vuotta, mutta turhahan se on päätänsä seinään hakata......
rivi- tai kerrostalo-osakehuoneiston? Vain osakekirjan, "maltaita" maksaneen. Kaikki muu on As. osakeyhtiön. Tästäkin osakekirjasta jälkeenjäävät usein tappelevat. Vuokralaisena maksat samaa oikeutta asumiseen vähittäin, tarpeesi mukaan, eikä jää tapeltavaa.
No, ehkä tuo oskkeen omistus tuo pysyvämmän asumisturvan. Ei voida myydä alta pois. Muutoin ihan sama, kumpi asumismuoto on.
Eräs tapaus,omisti taloyhtiön osakkeita 1per neliö.Tässä tapauksessa jatkuvasti haukkuvan koiran takia (yhtiössä muitakin koiria)hänet häädettiin yhtiösäännön perusteella jatkuvaa häiriötä aiheuttavana.Taloyhtiö lunasti osakkeet, kokouksessa olleiden emmistön äänten turvin