Isoäitini oli aiemmin naimisissa, mutta jäi varhain leskeksi. Tästä avioliitosta syntyi kaksi lasta. Pian tämän jälkeen hän tapasi uuden miehen, jonka kanssa meni naimisiin. Miehellä ei ollut aikaisempaa avioliittoa takana tai perillisiä. Avioliiton solmimisen aikaan heillä ei ollut kovinkaan suuresti omaisuutta. Ajan kuluessa heille syntyi yhteinen lapsi. Mies perusti yrityksen ja loi todella suuren omaisuuden. omaisuuden karttuessa hän alkoi siirtämään pojalleen omaisuutta. Loppujen lopuksi aviomiehen kuolinhetkellä hänellä ei ollut mitään omaisuutta vaan koko omaisuus oli siirretty pojalle. Lisäksi pojalle oli tehty testamentti isänsä puolesta. Mikä on lesken oikeus tässä tapauksessa? Perunkirjassa ei näy, että ennakkoperintöä olisi annettu. Lisäksi heillä ei ollut avioehtoa. Saako puoliso tehdä ns. omalle omaisuudelleen mitä tahansa elossa olo aikana ja pitääkö nämä lahjat laittaa aina perunkirjaan mikäli ne ovat toisille perijöille epäsuotuisia?
LESKEN OIKEUS
järkyttynyt
202036
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Muistelen, että perukirjaan pitää ilmoittaa annetut lahjat vain kuolemaa edeltävän kolmen vuoden ajalta perintöveron määräämistä varten.
Miehen omastaan antamilla lahjoilla ei ole merkitystä perinnönjaon kannalta, koska lahjojen saaja on miehen ainoa perillinen.
Lesken turvana on kuitenkin se, että asuntoa kapineineen ei saa omistajakaan hukata ilman puolison suostumusta.
Lisäksi jonkinmoista suojaa antaa lesken avio-oikeuden alaiselle omaisuudelle avioliittolain 2. luvun 40§ /1964.
Näin on: omaisuudelleen saa tehdä mitä tahtoo. Poikkeus on yhteiseksi katsottava omaisuus, kuten yhteinen vakituinen asunto, mitä ei voi luovuttaa/myydä ilman molempien puolisoiden suostumusta.
Tuota - 3 vuoden lahjaksilaskemisvarauksella -kutsutaan ennakoivaksi perintösuunnitteluksi. Mies on halunnut varmistaa tyhjästä luomansa omaisuuden siirtymisen omalle lapselleen.
Perijöitähän miehellä ei ole kuin yksi: poikansa.... muita ei ole, siis ei epäsuotuisisaa muille perijöille... Vaimo saa puolet kuolinhetken omaisuudesta osinkonaan, ei siis peri mitään.
onko todella näin, että naimisissa olessaan voi lahjoittaa koko omaisuutensa ainoalle perijälle jos ei ole avioehtoa vaikkakin leskellä on aikaisemmasta avioliitosta kaksi lasta? Näitä ennakkoperintöjä/lahjoituksia ei ole merkitty edes perunkirjaan.
Vastasin jo seuraavasti:
Lesken turvana on kuitenkin se, että asuntoa kapineineen ei saa omistajakaan hukata ilman puolison suostumusta.
Lisäksi jonkinmoista suojaa antaa lesken avio-oikeuden alaiselle omaisuudelle avioliittolain 2. luvun 40§ /1964.
Nimenomaan, kun avioehtoa ei ole, niin puolison avio-oikeutta loukkaavaa saattaa olla kohtuuton omaisuuden lahjoittelu rintaperillisellekin.
Nyt en muista oletko itse ko. asianomistajana itse leski, vai kuulopuheiden varassa oleva henkilö, mutta asia kannattaisi käydä selvittämässä edes 100 euron hintaisella keskustelulla asiantuntevan juristin kanssa, ettei se vanhene ja vaivaa vanhana yhä enemmän.
Avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta annettu ennakkoperintö on otettava huomioon jäämistöosituksessa. Ennakkoperintö lisätään antajan avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen ennen laskennallista ositusta.
Rintaperillisen saama lahja on oletusarvoisesti ennakkoperintöä, jos lahjakirjassa ei ole toisin määrätty tai olosuhteiden perusteella katsoa tarkoitetun.
Ei voi olla laillista sillä jos ei avioehtoa ja vaikka toinen voittaa lotossa miljoonan sekin menee jakoon esin erotessa tai kuollessa.Ei se ole yksiyisomaisuutta jos kerran ehtoja ei ole.Ennen avioliittoa hankittu omaisuus taasen ei ole rinnastettavissa avioliiton aikana hankittuun.Eli ehdottomasti asianajajan luo sillä miehesihän oli antanut pois yhteistä omaisuutta periaatteessa.
Vielä haluaisin saada tarkennuksen seuraavaan lauseeseen:
Rintaperillisen saama lahja on oletusarvoisesti ennakkoperintöä, jos lahjakirjassa ei ole toisin määrätty tai olosuhteiden perusteella katsoa tarkoitetun.
kertokaa rautalangasta vääntäen mitä seikkoja tämä pitää sisällään?
Yksinkertaisinta lienee, kun käyt katsomassa laki.24 sivuilta kohtaa Lahja ja ennakkoperintö.
Mutta niinkuin moneen kertaan on jo tullut todetuksi, tätä juttua ei oikein hyödytä puida tässä, koska mukana on sellaisia epävarmuustekijöitä ja seikkoja, jotka vaativat perintökysymyksiin erikoistuneen lakimiehen arviointia. Esimerkiksi ositusta on moitittava tietyn ajan kuluessa. Moiteaika riippuu myös siitä, millä tavoin ositus on toimitettu.
Omaisuutta on siis siirretty 20 vuoden aikana. Epäkohta minun mielestä tulee siitä, että perunkirjassa ei ole mainintaa lahjoituksista.
Ja sen vuoksi on selvitettävä, miksi ei ole otettu mukaan tai olisiko sitä kenties pitänyt vaatia ja voidaanko tehdä uusi perunkirjoitus tai moittia tehtyä ositusta ja mikä vaikutus näillä on testamentilla siirrettyyn omaisuuteen. Lisäksi kysymys avio-oikeuden alaisen omaisuuden hukkaamisesta on kokonaan erillinen tästä, kuten myös osituksen sovittelu.
Kyseenalaisesta vedätyksestäsi huolimatta tähän vielä jotain lankaa.
Lahjan antaja voi määrätä lahjakirjassa, että kyseinen lahja ei ole ennakkoperintöä ja tällöin lahjaa ei huomioida aikanaan saajansa perintöä vähentävänä. Lahjan antajan kuoleman läheisyys ja lahjan määrä varallisuuteen nähden voidaan rintaperilliselle annettuna tulkita siten, että lahja on tarkoitettu suosimaan yhtä toisten rintaperillisten vahingoksi, jolloin se otetaan huomioon saajansa perintöä vähentävänä.
Muille perillisille annettu lahja on päinvastoin ennakkoperintöä vain lahjanantajan niin määrätessä. Esimerkissäsi miehellä oli vain yksi perillinen, koska aiemman avioliiton lapsia ei ollut adoptoitu tai jos he eivät olleet uuden avioliiton sojmimisen aikaan alle kolmivuotiaita, niin ennakkoperinnöksi tulkinnalla ei ole merkitystä perinnönjakoon.
Koska perillinen oli puolisoitten yhteinen, niin on kyseenalaista onko avio-oikeuttakaan loukattu. Perukirja ei ole perinnönjaon tai osituksen asiakirja vaan se on lähinnä veroilmoitus, joten ennakkoperinnöiksikin tulkittujen lahjojen puuttuminen perukirjasta voi olla veropetos, mutta lesken oikeuksien arviointiin se antaa vain informaatiota.
Koulutehtävän kyseessä ollen, onnea tenttiin!
Miksi sinua nyt noin järkyttää,jos isä lahjoittaa tai siirtää omaisuuttaan omalle rintaperilliselleen?
Lienet kade,koska et itse ole saanut mitään.
Sinä perit äitisi aikanasi sisarustesi kanssa ja sillä siisti.
Tämä on harjoitus esimerkki koulusta, joten ahneuden kanssa tällä asialla ei ole mitään tekemistä. Me kävimme asiaa läpi, mutta emme pääseet asiassa yhteisymmärrykseen. Siksi otin asian esille täällä, koska haluan palata vielä tähän keskusteluun kurssin aikana.
Oletko mielestäsi menetellyt tässä täysin rehellisesti?
Täysin rehellisesti ja kaipaisin lisää näkökantoja ko. asiaan paljon lisää.
Miksi et voinut heti alussa kertoa, että kyse on koulutehtävästä, johon tarvitset apua. Vastaukset olisivat olleet aivan erilaisia.
Opiskelen itse oikeustieteellisessä ja ainakin siellä edellytetään tehtävien omakohtaista tekemistä. Voihan olla, että vaatimukset ovat toisenlaisia muualla.
Tosi törkeää sinun puolelta keskeyttää mielenkiintoinen case... Mutta jos sait siitä jotain itsellesi niin hyvä näin...
Merkillinen tapa asennoitua. Minä en ole keskeyttänyt tietääkseni muuta kuin omien vastauksieni kirjoittamisen.
Mutta tsemppiä sinulle koulutyöhön. Olennaiset perustiedot löytyvät oppikirjoista. Tämäntyyppisten keskustelupalstojen avulla on helposti hukassa, jos ei entuudestaan ole hajuakaan asiasta. Se paistoi kyllä läpi tässäkin casessa.
Jos luette koko keskustelun läpi niin menisittekö itse lakimiehen luo ja vaatisitte koko omaisuuden uudelleen jakoa?
Tapauksesta on kerrottu vain joitakin tietoja ja vastauksia on luettava siltä pohjalta. Pesän ulkopuolisena kysyjän asemassa en alkaisi mitään keneltäkään vaatimaan. Lähtökohta tietenkin on, että leski ylipäätään kokee tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti jaossa, mutta siitähän meillä ei ole mitään tietoa tässä.