Viisi kuukautta elämän korkeaa ylistyslaulua. Sen ihanimman ajan tiemme kohtasivat sitten se johti eri poluille syystä jota en vieläkään täysin käsitä. Toisaalta syillä ei ole merkitystä ne on vaan tapa käsitellä totuutta ja totuus on se että se mikä oli ei ole enää. Tutntuu kuin olisi lentänyt taivaalla vapaana kuin lintu kaikesta kauniista nauttinen mutta ei yksin. Sitten olisi törmännyt johonkin näkymättömään ja pudonnut synkkään mustaan yksinäisyyteen. Kuin lintu törmää ikkunaan. Korkealta pohjalle matka on pitkä. Nyt on kylmä kaikella tavalla. Kaikki se mitä oli on yhdessä hetkessä heitetty menemään. Jäljellä on vain kauneimmat yhteiset muistot elämäni parhaasta ajasta. Yksinäinen on taas siellä minne kuuluukin. Kaunis uni kesti aikansa ja niinkuin unet aina loppui se siihen kun heräsi kylmään todellisuuden aamuun. Herätessä ajattelin eilisen olevan painajaista mutta menneisyys olikin ihanaa unta. Se olikin niin päin.
"Näkemiin, vain sana ja olin yksin..."
"Näkemiin, vain sana ja olin yksin..."
Vastaukset 10
Vanhimmat
Viisi kuukautta on pitkä aika. Sen verran pitkä, että onnellisena elämiseen ehtii tottua, että unelmien kestävyyteen alkaa uskoa. Ja sitten yhtäkkiä ei olekaan mitään. Korkeintaan odottamattomia luurankoja kaapissa. Joskus se on jossain määrin omaa tyhmyyttä, (niin kuin itselläni) joskus jotain muuta.
"Kipua ja tuskaa osaa ennen pitkää odottaa"
Viisi kuukautta on kuitenkin niin pitkä aika, ettei peli ehkä ole vielä menetetty. Tai no, sekin riippuu tietty tilanteesta. Joka tapauksessa, lämmin ajatus kylmyyteesi. Olet jotakuinkin samanikäinen kuin mäkin, joten älä luovu toivosta. *hymy* Ei ole montaakaan ihmistä, jotka pettymykseltä olisivat säästyneet.
Tässä tilanteessa peli on menetetty, valitettavasti. Päätös oli lopullinen. Mitään luurankoja ei ollut eikä riitoja eikä ongelmia. En niitä itse ainakaan huomannut. Tärkein ajatukseni oli että voisin tehdä sen ihmisen onnelliseksi sillä sitä minä halusin. Halusin rakastaa kerrankin koko sydämestäni. Yritin olla hyvä mutta en ollut tarpeeksi. Aina asiat eivät vain mene niinkuin on unelmoinut tai suunnitellut. Kaikkihyvä loppuu aiakanaan ennemmin tai myöhemmin ja vastoinkäymiset ovat osa elämää niistä selviää, aina. Toisille niitä kertyy enemmän kun toisille ja toiset selviävät paremmin ja nopeammin kuin toiset. Minä olen päättänyt selvitä. Elämä jatkuu kaikesta huolimatta.
Tässä tilanteessa peli on menetetty, valitettavasti. Päätös oli lopullinen. Mitään luurankoja ei ollut eikä riitoja eikä ongelmia. En niitä itse ainakaan huomannut. Tärkein ajatukseni oli että voisin tehdä sen ihmisen onnelliseksi sillä sitä minä halusin. Halusin rakastaa kerrankin koko sydämestäni. Yritin olla hyvä mutta en ollut tarpeeksi. Aina asiat eivät vain mene niinkuin on unelmoinut tai suunnitellut. Kaikkihyvä loppuu aiakanaan ennemmin tai myöhemmin ja vastoinkäymiset ovat osa elämää niistä selviää, aina. Toisille niitä kertyy enemmän kun toisille ja toiset selviävät paremmin ja nopeammin kuin toiset. Minä olen päättänyt selvitä. Elämä jatkuu kaikesta huolimatta.
Tuon perusteellahan suhde sinun osaltasi kuulosti kutakuinkin täydelliseltä. Mutta kai se on sitten se 'kutakuinkin', mikä lopulta vie hyvänkin suhteen hautaan.
Niin kuin sanoit, aina asiat eivät mene ihan niin, kuin alkuun on suunnitellut. Ja ehkä se ongelma piileekiin liiallisessa suunnittelussa. En minä tiedä. Sitä tulee liian herkästi katsoneeksi liian kauas eteenpäin, jolloin asioiden muuttumisesta tulee hiukan orpo olo. Lisäksi se, että jokainen on vain ihminen. Enkeleitä ei ole olemassakaan, eikä pidäkään olla. Se tekee olemisesta aika vaikeaa, jos jompikumpi jumaloi toista. (Ja silti itsekin olen niin tehnyt)
Mutta ei kaikki hyvä lopu. Pidä päätöksesi. Niinhän me kaikki yritämme.
Viisi kuukautta on pitkä aika. Sen verran pitkä, että onnellisena elämiseen ehtii tottua, että unelmien kestävyyteen alkaa uskoa. Ja sitten yhtäkkiä ei olekaan mitään. Korkeintaan odottamattomia luurankoja kaapissa. Joskus se on jossain määrin omaa tyhmyyttä, (niin kuin itselläni) joskus jotain muuta.
"Kipua ja tuskaa osaa ennen pitkää odottaa"
Viisi kuukautta on kuitenkin niin pitkä aika, ettei peli ehkä ole vielä menetetty. Tai no, sekin riippuu tietty tilanteesta. Joka tapauksessa, lämmin ajatus kylmyyteesi. Olet jotakuinkin samanikäinen kuin mäkin, joten älä luovu toivosta. *hymy* Ei ole montaakaan ihmistä, jotka pettymykseltä olisivat säästyneet.
älä valita, itse oot sentään kokenu rakkauden toisin kuin minä seksistä puhumattakaan!! Vittu kai kohta pitää miettii itsarii, ellei kuole luonnollisesti tähän VITUN YKSINÄISYYTEEN JA SINKKUUTEEN!
hullu!
nii-i. no sä sait sentään tilaisuutes =). kai toi kuitenkin kohotti osaltaan itsetuntoa toi suhde. muistat varmaan millast oli sul olla ennen. jos et, lueppas vanhoja tekstejäs.
sä, kuten mäkin, ja kaikki muut saadaan vielä tilaisuutemme päivänä tai toisena. ehkei tänään, ehkei huommena mut jonain päivänä.
"Suru, on rakkauden hinta"
neilikka
Onko sua kaduttanu? Vai onko hyvä näin? Jos luet tän ni ole kiltti ja vastaa. Jos ei ole kaduttanu niin sillon mä jätän sut rauhaan ja unohdan lopullisesti...