Suomalaisia laulunsanojahan kukaan ei enää uskalla laittaa nettisivuilleen, kun heti ovat alan järjestöt raahaamassa raastupaan. Ihmetyttää vaan, miten ulkomaiset artistit pystyvät sallimaan moisen! Olen etsinyt ja aina löytänyt lukuisia ulkomaisia laulunsanoituksia netistä. Joskus voi olla maininta "vain opetuskäyttöön" mutta muutenkin sivut näyttävät toimivan vuodesta toiseen. Miten tämä on mahdollista???
Itse olen parikin kertaa tullut ostaneeksi levyn itselleni, kun olen ensin kuullut biisin radiossa, sitten googlettanut sanoja ja ihastunut. Eli netissä olevat sanoitukset ovat tekijöille ilmaista promoa! Koska välillä tulee harrastettua karaokea, olisi kiva löytää myös suomalaisia kappaleita, mutta se on aivan turha toivo. Enkä tosiaan viitsi lähteä kirjastoon selaamaan, mistä opuksesta ne voisi löytää. Todella typerää.
Itse olen parikin kertaa tullut ostaneeksi levyn itselleni, kun olen ensin kuullut biisin radiossa, sitten googlettanut sanoja ja ihastunut. Eli netissä olevat sanoitukset ovat tekijöille ilmaista promoa! Koska välillä tulee harrastettua karaokea, olisi kiva löytää myös suomalaisia kappaleita, mutta se on aivan turha toivo. Enkä tosiaan viitsi lähteä kirjastoon selaamaan, mistä opuksesta ne voisi löytää. Todella typerää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eivät ne salli sitä ulkomaillakaan. Esimerkiksi Yhdysvalloissahan tekijänoikeusjärjestöt ovat paljon vittumaisempia kuin esimerkiksi meillä Suomessa. Ongelma vain on siä, että palvelin sijaitsee maassa, joka ei välitä kansainvälisistä sopimuksista. Artistit eivät ulkomaillakaan yleensä salli sanoitustensa julkaisemista. He vain eivät voi asialle mitään ja kyllähän suomalaisiakin tekstejä löytyy netistä luvattomilta sivuilta.
Eivät ne artistit sanoituksien julkaisemista kiellä (eikä heillä kyllä sellaisessa olisi päätäntävaltaakaan). Tekijänoikeusjärjestöt päättävät tällaiset asiat, eikä artisteilla ole siihen mitään nokankoputtamista. Todella sairaaksi on kyllä touhu mennyt. Pitikö tässä olla kyse tekijän (ja nimenomaan Tekijän) oikeuksista vai jostain muusta?
Henkilökohtaisesti muistan erään tapauksen kun joku aikoinaan netissä kyseli, miten Dannyn Tuuliviiri-kappaleen sanat menivätkään. Vastaus siihen oli, että emme voi julkaista niitä, koska ne ovat tekijänoikeuden alaista materiaalia. Hiljattain julkaistun lehtiartikkelin perusteella sama näyttää koskevan myös nuotteja ja jopa soitto-ohjeita:
http://www.digitoday.fi/page.php?page_id=14&news_id=200 611398
Tekijänoikeuslaeilla on luotu vihamielinen pelon ilmapiiri, jossa kukaan ei uskalla tehdä enää mitään koska jatkuvasti saa pelätä että teosto tulee ja vaatii jättikorvauksia jostakin ihan naurettavasta asiasta. Miten esimerkiksi laulun sanojen julkaiseminen loukkaa ketään??
Mitäs varten ne tekijänoikeudet taas olivatkaan olemassa, teostoa varten, vaiko kenties peräti taiteilijoita ja kulttuuria varten..?
Jos kaikkien muiden taiteenalojen taiteilijoilla olisi takanaan samanlainen järjestö kuin muusikoiden Teosto, maailma ei enää yksinkertaisesti toimisi sellaisena kuin se nyt toimii.
Ajatellaanpa jos vaikka vaatesuunnittelijoiden etujärjestö kieltäisi näyttämästä julkisesti mitään valokuvaa heidän järjestöön kuuluvien taiteilijoiden töistä?
Sama pätisi tietenkin myös korusuunnittelijoita, arkkitehteja, graafikkoja, muotoilijoita (etenkin teollisia muotoilijoita) jne.
Lehdissä ei taisi esiintyä rakennuksia, koruja, vaatteita, huonekaluja, käyttölesineitä, julkisia liikennevälineitä tai yhtään mitään ilman muhkeita korvauksia. Pitäisi alkaa miettimään saisiko julkisille paikoille edes rakentaa mitään.
Saisiko julkisilla paikoilla käyttää vaatteita maksamatta jokaisesta ulosmenokerrasta vaatteet päällä korvaukset? Pitäisikö laittaa paperipussi päähän jos on käyttänyt parturin palveluja?
Näinhän on nyt esimerkiksi musiikin kanssa:
Jos musiikkia soitetaan, siitä pitää AINA maksaa teostolle korvaus. Riippumatta siitä haluaako musiikintekijä itse siitä korvauksen, oleellista on se onko artisti mennyt liittymään Teoston jäseneksi.
Ymmärrän että artistien etujärjestö ajaa artistien asiaa, mutta en ymmärrä miten yhten alan taiteilijoiden järjestöllä voi olla sellaiset oikeudet jotka olisivat aivan mahdoton vaatimus muille taiteilijoille.
Aikoinaan media-alaa (video) opiskelleena meillä ei ollut varaa koulutöissämme pyytää luokkakaveriamme tekemään musiikkia videoihimme, koska hän oli aikoinaan levyttänyt yhden singlen ja varmuudeksi liittynyt Teoston jäseneksi. Hänen musiikistaan olisi pitänyt maksaa Teostolle (!) hyvät korvaukset, mutta koska meidän työmme nyt olivat mitä tasoa olivat (eivät ylittäneet julkaisukynnystä) niin muusikolle niitä korvauksia ei olisi syntynyt. Hän menetti siis kaljarahansa, koska vaikka olisimme maksaneet hänelle suoraan niin meidän olisi pitänyt maksaa MYÖS Teostolle heidän vaatimansa korvaukset.
Kaiken huippuna oli se, että kun kyselimme Teostosta suoraan hintoja, niin kukaan ei siellä ikinä tiennyt niitä. Olisi pitänyt vain ilmoittaa ja odottaa minkälaisia korvauksia he tulevat tulevaisuudessa vaatimaan.
Aikamoinen veitikka se teidän opiskelukaveri :)
Todella hyviä vertauksia laitoit! Miten vaikeaksi elämä menisikään, jos kaikki käyttäytyisivät noin...