Yhden hengen talouksien määrä kasvaa tasaisesti ja yksin asuvia onkin lähes miljoona, Tilastokeskuksen tuore selvitys kertoo.
Lue uutinen Tilastokeskuksen sivuilta:
http://www.tilastokeskus.fi/til/asuolo/2005/asuolo_2005_2006-10-25_tie_001.html
Miksi yksin asuminen yleistyy? Asutko sinä yksin? Mitä hyviä ja huonoja puolia on yksin asumisessa?
Lue uutinen Tilastokeskuksen sivuilta:
http://www.tilastokeskus.fi/til/asuolo/2005/asuolo_2005_2006-10-25_tie_001.html
Miksi yksin asuminen yleistyy? Asutko sinä yksin? Mitä hyviä ja huonoja puolia on yksin asumisessa?
Vastaukset 182
Vanhimmat
No eipä tässä juuri mitään hyvää ole, ei ainakaan mitään niin hyvää että, asuisin mielummin yksin! Kyllä tämä loppuu heti kun sopiva nainen tulee vastaan.
mäkään en halua asua yksin;)
ottaisinkin... Kiinnostus heräsi ;)
olen myös kyllästynyt yksin olooni, ota mut!!
heh, onnea yhteiseloon, vaikkei se yksinasuminen mahda paras mahdollinen peruste suhteelle olla.
Vaihtoehtoisesti voi tietty lähtee kämpiltä ihmisten ilmoille kavereiden kans, vaikka kaffelle.
sun kämpässä olis sitä lääniä?;) mahtuisko sinne tämmönen 22-vuotias neitokainen "pienen" koiransa kanssa?:) Ja missäpäin mun uus tuleva koti sijaitsisi?;D
Yksin elämisen hyvä puoli on se että saa olla yksin.
onko mulla kilpailija....?;)
mina tulla sinu vaimo.
komea sjuomalainen mjies. ;)
puoli, että naapurinäijä kyttää sillä silmällä. Hohhoijaa. Eikä mitään käytöstapoja. Naisille kun herrasmiehet on niin kohteliaita, mutta todellisuudessa kohteliaisuus on miehille. Miesystävä on siinä hyvä, että saa olla vähän enemmän rauhassa pösilöiltä. Vaimo suojaa myös miestä naispuolisilta vampeilta.
Jep, ollaan saman miehen kisaajat..;)
yhdessä on kivempaa, oman karpaasin kanssa ;D
Illat on pahinta yksin ja suruissaan.
yksin niin osaatte ehkä olla sitten kaksinkin paremmin. Suhteessa eläessäkin on parempi molemmille, että kumpikin on itsenäisiä eikä toisistaan riippuvaisia......
Parempi taivas alla kuin tossun alla! Jos joku väittää että totuus on toisin päin on suoraan sanottuna luuseri, tuo "parempi tossun alla kuin taivas alla" on täyttä paskaa tai sitten jonkun edesmenneen valtiattaren lausahdus.
Saa tulla ja mennä mennä miten haluaa kunhan ottaa koirat huomioon.
Hieno homma kun naisia alkaa pukkaamaan joka ikkunasta kun viestin kirjoittaa :) Tilaa on ja jos ei riitä niin hommataan lisää. En ole rasisti mutta, ei kiitos ulkomaisille naisille. Suomalainen on SUOMALAINEN. Yhden naisen mies olen joten, en voi ottaa teitä kaikkia ;)
alko satelemaan ehdotuksia;) ei vois paremmin asiat olla=)
äläs nyt heti ala rankkaamaan naisia, oli ulkomaalainen tai suomalainen, yleensäkin suvaitsevaisuutta ja hienotunteisuutta naisia kohtaan. Olisimme niin mielellämme sun seurassasi..;) Oliko kieliongelmia, älä välitä sitä voi korjata.
väitä sinä, mitä väität. mutta parisuhteessa kukaan ei ole tossun alla eikä taivasalla.
Riippuu ihan sinusta itsestäsi.
kyllä löytyy. Sanoin rehdisti ei kiitos ulkomaalaisille naisille joten, ei mitään sen vakavempaa ;) Minkäs sille voin jos suomityttö on lähellä sydäntä? Olette vain niin suomalaisen kauniita ja ihania :)
Onnea sitten vain ja katsotaan jos kohdataan! ;)
Eipä ole ketään kenen kanssa asuisi. Ei kai tämä mikään suuri toive sitten ole.
Sain juuri valmiiksi uuden "virka-asuntoni". On nautinto avata ovi rankan työpäivän jälkeen, kun vastassa on vain kellon raksutus ja "omat sotkuni". Olen eronnut 10 vuotta sitten, pidin omakotitaloa yksin, niin kauan kuin lapseni muuttivat pois. Myytyäni sen ostin itselleni ja lasteni perinnöksi uuden mieleisen osakehuoneiston.
Tällä hetkellä elän hyvässä parisuhtessa miehen kanssa, joka asuu sadan kilometrin päässä vielä kotona olevan aikuisen poikansa kanssa. Tällä iällä en voisi kuvitellakaan elämää ilman omaa asuntoa ja rauhaa. On toki mukava viettää viikonloput ja lomat yhdessä, mutta yleensä pyrin lomastanikin "nipistämään" muutaman päivän itselleni. Ei tarvitse enää laittaa ruokaa, siivota toisten jälkiä ja sopeutua television tai musiikin huudatukseen. Työni on lisäksi vaativaa ihmisuhdetyötä, joten omaa rauhaa todella kaipaa. Onneksi ruuhkavuodet ovat takana, huh, huh!
Asun periaatteessa yksin ja valinta ei olen vapaaehtoinen. Mielummin kaksin kuin yksin, mutta tilanne on nyt tämä...
kun kaksin huonossa suhteessa. Oma valinta yksinasuminen usein on, eikä huono valinta ollenkaan. Mutta jos löytysi saman henkinen...niin mikä ettei...
"Miksi yksin asuminen yleistyy? Asutko sinä yksin? Mitä hyviä ja huonoja puolia on yksin asumisessa?"
1. Kait se on mukavaa asua yksin, mitä sitten?
2. Asun, höh.
3. Hyvää vain.
verrattuna joihinkin lähes pakkoavioliittoihin. Joskus pariskunnat vaan junnaavat yhdessä vaikka, elämä olisi lähes helvettiä. Moni avioliitto alkaa aikamoisilla kuvitelmilla, joihin lisätään vielä oma teatteriesitys. No olen tällaisenkin liiton toisaalta nähnyt sujuvan. Kaksi samantyyppistä voi sopia silti yhteen.
Olen eronnut. En tahdo saman katon alle vakituiseksi asukiksi miestä. Tahdon olla nainen, en Äiti aikuiselle miehelle.
Nyt ovat oma koti ja vapaus. Kukaan ei uhkaa heittää ulos ovesta. Kukaan ei lyö, ei juo eikä anna henkistä väkivaltaa. Kukaan ei arvostele ulkonäköäni löytäen aina jotain vikaa. Saan seksiä, kun tahdon. ;) On rahaa enemmän. Varaa käydä matkoilla kesällä. Ihanaa....vapaus ja ilo.
tyytyväinen mutta, älä viitsi yleistää. Se on vaan niin typerää. Minä olen mies. En koskaan löisi. En ryyppää. En huuda jne... Meillä nainen oli agressiivinen ja huutavaa tyyppiä. En kestänyt sitä elämää. Oli parempi lopettaa se suhde. Sellaista ihmistä ei jaksa katsoa kukaan.
hyvä saa ola rauhassa
huono ei saa pimppua
hyvä: saa olla rauhassa
hyvä: saa enemmän pesää
hyvä: ei aina samaa pesää
huono: pitää ite siivota
Pimpun vuoksi ei kenenkään kanssa kannata lyödä hyntteitä yhteen :)
aikuinen mies, takana avioliitto, aikuiset lapset, suhteita, mutta ei uutta kierrosta nuoren naisen ja vauvan kanssa vaikka tilaisuuksia on ollut, hä, hä hää. Tervesiä vaan Hjallikselle, esalle, Markku Arolle jne. On aika elää taas MIEHEN elämää. Meillehän tungetaan tätä parisuhteen pakkoa kehdosta hautaan, ihmisten oma ajattelu kapenee joka sektorilla, koko putkiajattelu ja epätoivoinen onnen etsintä palvelee rahan ja markkinatalouden, oravanpyörän , tarkoitusperiä. Voiko elämässä olla muuta ?! "Vapaa oon, kulkemaan..." Lähtisiköhän pohjoisnorjaan, Bugariaan...
Sun kannattaa ehdottomasti mennä.....
Et kuulosta kyllä onnelliselta yksinasujaltakaan.......
Anna ny pojan olla jos kerta elämä on ollut pelkkää kärjistelyä ja katkeroitumista. Täytyyhän sitä vätyksen ny norjaan päästä ettei elämä ihan hukkaan me!
Voi suoa Olli
pois eestä pökkelöt ?
mitä varten rynnit? Yksinkö on kivaa riehua, jep, jep. No vietä yksin yösi peiton alla ihan vain huutaen: jihaahaa!
kettu!
Mutta vakavissaan; suomalainen nainen on hyvä työihminen.
olen itse opiskelija, asunut muutaman vuoden yksin ja en ole ollenkaan tyytymaton. saanpahan opiskeluihini tarvitsemani rauhan ja paattaa kotitaloutta koskevista asioista. kenellekaan ei tarvitse tilittaa missa olen ollut ja mihin olen menossa. vapauden tunne on ihana. toki tulee niita hetkia, jolloin tahtoisi jonkun viereen nukkumaan ja viettamaan leppoisaa koti-iltaa yhdessa kanssani. talla hetkella en kuitenkaan ole vakiintuvaa tyyppia, ja baarista yleensa saa jos lahtee hakemaan. juu ja ystavia voi kutsua kylaan vaikka viikonlopuksi, siita se riemu vasta repeekin. ainut kun olen paattamassa, hyva on olla.
ainut vaan kun joskus teen liian paljon ruokaa kerralla ja ne jaa syomatta. ja sit sinne baariin. jos joku sois mun kanssa noi loput pois tosta huomenna. joo. hyvaa iltaa siis!
kerrata vähän kielioppia. Sinulta puuttuu ä- ja ö-kirjaimet. Opiskelijan luulisi tietävän, että pisteen jälkeen lause alkaa ISOLLA kirjaimella..... että silleen:)
No,eipä tässä mitään hyvää ole,vaikka kuinka ajattelis.Taidan olla sen verran"seurankipeä".Olishan noita"pintaliitäjiä"vaikka kuinka,mutta ne eivät kiinnosta.
yksin vain virallisesti ja paperilla,oikeasti elellään yhdessä avopuolison kanssa samassa osoitteessa ja toisessa asunnossa käydään vain katsomassa postit,joskus se on vain taloudellisesti kannattavampaa,nimim kokemuksen syvällä rinta-äänellä.
Miettinyt tota monta kertaa että kuinkahan moni naapureista kuvittelee kahden kämpn systeemiä juuri tuosta johtuvaksi, vaikka toisen kämpän vuokra on 4-500 ja "hyöty" erillään asumisesta 3*36,60... Eli kalliimmaksi kahden kämpän pitäminen tulee mutta se on NIIN paljon helpompaa kun voi olla itsekseen silloin kun huvittaa.
Jaetaan kämppiksen kans kolmio, mutta muutan heti asumaan yksin kun mahdollista.
Tietenkin yksin, tai on mulla kissa. Mitä tekisin juopolla vaimolla? En mitään, joten parenpi yksin kuin huonon kaverin kanssa. Huonoa puolta en ole vielä löytänyt yksinasumisessa, vain hyviä. Kun osaa ja tekee kaiken itse, ei tarvitse piikaa tai orjaa ja se ihana vapaus toteuttaa juuri se mitä haluaa.
mut rakastamani naisen kanssa mieluummin
Hyvät: vapaus tulla ja mennä
voi päättää kaikesta itse, myös rahasta
voi nukkua sillon kun haluaa
ei tarvii haistella toisen hajuja
ei tarvii pyykätä paskasia sukkia ja alk.
ei tarvii harrastaa seksin ällöä
ei kuulu kuorsausta
ei passaamista, ei pakko siivoamista
ei tarvii pelätä!
Huonot: asuminen tulee kalliiksi yksin
samalla summalla laittais ruokaa usealle
ei ole juttuseuraa
ei korjaajaa, jos jotain särkyy
vaivata aina tuttavia ns. miestentöissä
meikäläisen nauramaan... Vai että hajuja? jne... ;) Mä kuorsaan niin kovaa ettei naapuritkaan nuku. Paskanko voin ja oikeastaan ei edes kiinnosta :D
Kyllä voit jos haluut ja naapuriasi saattaa jopa kiinnostaa!!
yksin oloon. Kiva kuulla, että kaikki sujuu eli hommat hoituu. Se on myös kaksin asumisessa eduksi, että molemmilta sujuu kaikki kodin työt. Ja mitä tuohon juoppoon *vaimoon* tulee niin sellasta ei kannatakaan katsoa (ei myöskään juoppoa miestä). Mutta uskon, että löydät vielä sen hyvänkin asuinkumppanin ja teillä sujuu :))
naapurien ongelma, jos kuorsaus häiritsee....kannattaa ostaa korvatulpat :))Ja kukas käskee pestä toisen pyykit, eiköhän se ole sopimus kysymys, mitä kukin tekee jos yhdessä asutaan.
Samaa mieltä, en tarvitse miestä asuinkumppaniksi, hommat onnistuu ilmankin, eikä läheisyyden kaipuukaan ole suuri (päinvastoin). Oikeastaan en tarvitse mihinkään miestä, helpompi elää ilman rasittavaa parisuhdetta, tai jos on parisuhteessa niin parempi kummankin asua omissa asunnoissaan. Niin, ja onhan mullakin kaksi kissaa, että en ihan ilman kummpaneita asu. Ne riittävät mulle "seurankaipuuseen" :)
voit ihan itse tyydyttää kaikki toiveesi ja halusi.
Yksinäisyys iltaisin, öisin. Pienessä kaupungissa silmätikkuna. Mitä tekee, ketä käy kylässä jne. Hieman pelottaa ukkosen paukkeessa.
sama ongelma...pieni kaupunki, uteliaat ihmiset...
mikset ole vielä miestä ottanut....vanhaksi piiaksi jäät....tikittää jo se biologinen kelloskin...
joo joo, en kai yksin asuis jos niitä miehiä vaan jostain noin vain saa, yksin asuminen ei ole minulle valinta, vaan olosuhteiden pakko!
eikä siinä ole mitään hyvää...
olen asunut avioliitossa 18v toisen kanssa ja nyt tuntuu todellä hyvältä ja vapaalta kun olen oma itseni,kun asun yksin.Toki seurustelen välillä mutta ei ikinä enää asua toisten kanssa.
Yksin asun ja nautin siitä että saan tehdä mitä itse haluan ja sisustaa asunnon niinkuin haluan, yms... Tosin olen seurustellut yli vuoden poikaystäväni kanssa ja välillä tulee sellainen tunne että haluaisi viettää toisen kanssa enemmän aikaa ja asua yhdessä. Mutta sitten taas kun ajattelen sitä että kaikki pitäisi jakaa jonkun toisen kanssa niin sitten kuitenkin olen jyrkästi mieltä: EI!
Olen vielä kaiken lisäksi asunut jo 7 vuotta yksin ja tottunut päättämään kaikesta itse, niin sen vuoksi tämä myös on niin vaikeaa ajatella että pitäisi kaikki jakaa toisen kanssa. Ja niinhän se on että mitä kauemmin asuu yksin niin sitä vaikeampaa yhteen muuttaminen on. Voi olla että en pysty ikinä asumaan toisen kanssa ja jakamaan kaikkea, vaikka toisaalta haluaisinkin.
Kyllä täytyy sanoa et yksin asuminen on mukavaa...just se rauha töiden jälkeen..urheilua töllöstä niin paljon kun sielu sietää ja eikä kinaa muistakaan valinnoista..jo parin seuralaisen luona vietetyn yön jälkeen kaipaa kotiin omiin oloihin,heh ,aika erakko,ja tietty nyt jo ilman seuralaistakin! :( Erostakin jo 14v,ei kait enää pysty asumaan yhdessä...!? ;)
itsepäinen ja luultavasti vielä ahnekkin kuin perkele... Hyi...
kun jo parikymmentä vuotta yksinasumista takana, ei voi kuvitellakaan enää toisen kanssa asumista. Ei pysty, ei sopeudu, ahdistaa ajatuskin. Vaikka toisinaan tulee mieleen, että millaistakohan se olisi (nykyisen seurustelukumppanin kanssa). Sitten tulee kuitenkin stoppi, ja ajatus hirvittää. Nuorena sitä olisi pitänyt kokeilla, vanhempana ei enää kykene. Tyytyväinen näinkin, eikä kumppanikaan painosta muuttamaan yhteen (toivottavasti ei koskaan). Exän kanssa seurusteltiin melkein 10v, niin että asuttiin omissa asunnoissa, se sopi molemmille hyvin.
nainen 23 tekee, jos haluaa elää omilla ehdoillaan? On se aika vaikeaa, jos mies ei koskaan jousta vaan määräilee kaikesta sisustamisesta tai vastaavasti vaimo. On ihan ymmärrettävää, että sellaisesta suhteesta vapautunut on iloinen toteuttaessaan omia juttuja ilman riitaa.
Yksinelävien verotus on korkeampaa kuin muilla.
Verotus on tietysti muillakin Euroopan (tai maailman) korkeinta.
Pitäiskö tästä muuttaa Viroon kun kaikki tuntuu olevan siellä paremmin. Työpaikka ainakin kohta muuttaa, joten ei kai tässä muuta voi.
Suomessa on niin hyvä elää - siinä on yhtä paljon totuutta kuin poliitikkojen puheissa yleensäkin.
kun ollaan liian köyhää on usein pakko asua yksin niin saadaan tarpeeksi tilaa. voidaan asua yhdessä esim 2 päivää toisessa asunnossa, 2 päivää toisessa asunnossa, jne.
jokaiselle oma asunto voi merkitä myös rauhan varmuutta kun tarvitsee hiljaa.
jäin leskeksi kuutisen vuotta sitten.
Ikääkin on jo 56vuotta. Hyvältä tuntuu
yksin asuminen. Saa olla ja mennä niin kuin
itseä miellytää.
Huonoja puolia yksin asumisesta en ole
toistaiseksi löytänyt.
asustan tällähetkellä yksistään, mutta eihän se tosiaankaan tarkoita sitä että aijon asua aina yksikseni.olen eronnut3v sitten joten kyllä siitä suhteesta omilleen siirtyminen oli todella vaikeaa.kaksin on todellakin kaunihimpi!!suhteita senkin jälkeen on ollut mutta se tunne yhteen menemisestä on toistaiseksi puuttunut.no nyt on aikaa treenata,harrastella,ja työskennellä;)
Yksin jo 33 vuotta, kyllä minun pitäis hurahtaa täysin jotta asuisin toisen kanssa.
Olen asunut yksin jo kuusi vuotta eli koko ajan sen jälkeen, kun lähdin lapsuudenkodistani. Olen nauttinut yksin asumisen vapaudesta ja toisaalta turvallisuudesta; tietää tasan tarkkaan mitä kotona on vastassa, kun oven avaa. Sotkuista voi syyttää vain itseään - samoin sotkuttomuudesta. :) Saa mennä ja tulla milloin haluaa, syödä milloin ja mitä haluaa, soittaa musiikkia, kattoo telkkua ja ylipäätään tehdä ihan mitä vain tai olla tekemättä.
No huonoja puolia on tietysti se, että joskus kaipaisi seuraa vaikka ihan vain arkisesti istumaan sohvalle ja kattoo telkkua tai syömään iltapalaa tai jotain... Nyt kun olen seurustellut jonkun aikaa, niin mielessä vilahtaa välillä ajatus, että voisi olla mukava asua kaksinkin, ja joskus sitten vaikka kolmisin tai nelisin... ;)
Voi nukkua sängyssään, kuin Euroopan omistaja.
Olen nelikymppinen perheetön nainen ja asunut yksin 22 vuotta, siis 18-vuotiaasta asti, kun muutin kotoa. Olen kyllä nuoruudessa asunut erilaisissa solukämpissä, mutta en koskaan avo/avioliitossa. Seurustelusuhteissa olemme aina asuneet omissa asunnoissa.
En vaihtaisi päivääkään "yhteisasumiseen". Olen aina tykännyt omasta rauhasta, yksin olosta ja siitä, että saa tehdä mitä haluaa. Vain yksin kotona pystyn täysin rentoutumaan (stressaava työ), en koskaan toisen ihmisen seurassa.
Yksin asumisessa ei kohdallani olem mitään negatiivisia puolia, pelkästään positiivisia. En vaan ole yhteisasuja tyyppiä. Tälläisiakin "kummajaisia" on :) Naisissakin.
t.tyytyväinen sinkku
En voisi kuvitellakaan, että joku porsas röhnöttäisi tossa sohvalla passattavana. Oma tupa, oma lupa.
Löydän tästä asumistavasta vain hyviä puolia ja seuraa löytyy jos viitsii lähteä ovesta ulos?
Tavallisimmin ei kuitenkaan viitsi...
Yksinasujan ei tarvitse olla ilman seuraa jos seuraa haluaa. Sen kun vain ylös, ulos ja menoks. Itsekään ei enää hirveästi jaksa vaivautua (nuorena jaksoi enemmän), mitä nyt joskus tosi harvoin. Mukava on kotona olla omassa rauhassa.
meni poikki suhde alkuvuodesta ja mies muutti pois luotani.Nyt on tulee koht vuos oltua yksin ja kyllä sitä välillä kaipais ihan hirveesti kumppania.Ei ole vaan ketään tullut vastaan josta olisi suhteeseen,toivon mukaan ens vuonna natsaisi,ei tätä yksineloa kauheen kauan toivoisi olevan.Hyviä puolia toki yksinsumisessa on myös;tutustuu itseensä paremmin(itse olen nyt ainakin hahmottanut paremmin mitä tulevaisuudelta haluan esim koulun ja töiden suhteen),voi itsekkäästi tulla ja mennä miten haluaa,tehdä juuri niitä asioita josta itse pitää..mutta oishan niitä kiva tehän kaksinkin :) Huonoa on juuri yksinäisyys jota on joskus todella vaikea kohdata, varsinkin kun suurin osa tutuista ja kavereista seurustelee.Mutta pyrin ajattelemaan optimisesti ja uskon että kyllä minäkin vielä sen jonkun löydän :)
Varma hyvinvointi valtio mahdollistaa yksin asumista mutta huonoimassa oloisuhteissa ihmiset pitävät tiukammin toisistaan.
Niil ei oo miestä.
Nainen asuu siksi yksin, kun sillä ei ole miestä!
Pitää paikkansa!
Mutta mielenkiintoisempaa olisi tietää, miksi naisella ei ole miestä.
Omalla kohdallani en ole tavannut sellaista miestä, jonka kanssa haluaisin asua.
Miehet etsivät kotihengetärtä ja tarpeidensa tyydyttäjää. Minäkin tahtoisin sellaisen miehen, joka tekisi samoja asioita kuin itsekin yhdessä asuessa jotuisin tekemään.
Naiset siis asuvat yksin, kun pääsevät helpommalla yksin asuessaan!
Eli tässä pähkinän kuoressa kiteytettynä asia!
Terveisin nainen40
tai joskus on joekus ei. Usein lisäksi epäsosiaalinen, jos näyttääkin hyvältä.
vaan liian samanlaisia. Miehet ovat keksineet hakea vaimonsa idästä. Naisena valitsisin länsisuunnan.
uskollisena kotiseudulle. Yksinasuvia naisia on jo ihan riittävästi. Kun ei viehätä samanlaisuus niin sitten ei. "Gigolo " on parempi kuin yksinäisyys.
Olen ollut 3xpitkässä suhteessa ja kerran jopa rakastunut ja mennyt naimisiin. Nyt kun olen ollut ns. poikamiehenä omassa kämpässä muutaman vuoden en vaihtaisi sitä missään nimessä pois.
Olenko sitten kummallinen kun en kuuluu valtaväestöön eli naimisiin, muksut, autot ja rivarit (asuntolainat).
Olen oikeastaan päättänyt jo parikymppisenä että tämä elämä on lyhyt ja koen sen täysillä. En todellakaan halua ketään määräämään, suunnittelemaan, kiukuttelemaan, riitelemään, osoittamaan mustasukkaisuutta jne.. samaan talouteen, koska sekin tuli koettua.
Saan seuraa kun haluan ja rahani pistän kaikki aina menemään. En ole haaveillut uusista autoista tai omistusasunnoista koska mitään en tähän maailmaan jätä.
On se vaan kiva kun saa lähteä kaljalle kun huvittaa ja jos viikonloppu menee pitkäksi niin menköön. Kaiken saa tehdä mitä itse haluaa ja kun kyllästyttää niin on oma rauha kämpillä.
Kyllä pahasti saa kolahtaa jos joku neitokainen saa hammasharjansa mun kylpyhuoneeseen jättää...
olepa varovainen. Naiset on juonia, kohta saatat kävellä lastenvaunujen kanssa Kontulan R-kioskin kulmilla. Terv. Hengissä selvinnyt.
itsekään en kestäisi pirttihirmuja. Onneksi törmäsin siihen oikeaan mieheen. Elämä on parempaa kuin yksin, mutta ei se yksinolo ollut yhtään hullumpaa. Nautin siitäkin. Olen kyllä se vaativampi kumppani, mutta en kuitenkaan liian vaativa. Sen olen saanut selville. Pirttihirmua ei kiinnosta toisten ajatukset eikä puheet. Hän kuuntelee omia juttujaan ja kuka jaksaa?
kaikkitietäviä hirmuja. Kaikkitietävyys on siitä ikävä piirre, että voi joutua taistelemaan asioista, joiden pitäisi olla itsestään selviä. Omavaltaisuus ei vain aviopuolisoiden vaan muidenkin tuttavien ja läheisten kesken voi huipentua kuvitelmiin oikeudesta hallita jopa toisen omaisuutta omalla kaikkitietävyydellä. Siihen ei joskus auta muu kuin järjestyksen palauttaminen viranomaisteitse.
Yx 10-vuotta nuorempi ja todella nätti yksinhuoltaja koitti tota. Lähdin oitis omille teille ja katsos kummaa... alle vuoden (11kk) se sai muksun ja oli uudestaan naimisissa.
Toivottavasti uus mies on onnellinen oman ja kahden toisen miehen alle 10v muksun kanssa...
Ps. Senkin kämpiltä oli mahtava lähteä omaan kotiin kun alkoi ottamaan päähän.
Siis yleisesti ihmiset jotka kertovat, että yksinolo on mahtavaa ja siitä ei haluta luopua toki vaikuttaa äänensävy. Antavat kuulijalle jo kuvan, että tähän yksilöön ei kannata satsata. Jaa miksikö? Yksi ainakin on että kyseinen ihminen on ilmeisesti jossain edellisessä suhteessa menettänyt luottamuksensa vastakkaiseen sukupuoleen ja viestittää, että muutkin ovat samanlaisia ilman parempaa tietoaan, vaikka kyseessä on vain itsensä kykenemättömyys luottaa ihmiseen.
Sitten toinen yksinolioiden ongelma on itsekkyys, kuvitellaan, että toinen ihminen marisee vaikka todellisuudessa asia on niin, että toinen yrittää kommunikoida ja etsiä tapaa yhteisymmärrykseen ja tämä ensimmäinen ei huomaa lainkaan mitään parantamistapaa omissa kaavoissaan. Yhteiselohan on jakamista ja kuuntelemista ja kahden ihmisen voimien yhdistämistä.
Itsekkyys on tosi paha sairaus, kaikki mulle heti... onse nyt ihme kun tuo toinen ei halua muka samoja asioita vaan marisee vaan ;D
Yksinelo perustellen sen väärin itselleen on itsepetosta ja kykenemättömyyttä selvittää omia ongelmia ja etsiä itselleen parasta mahdollista tulevaisuutta. Oikeasti me ihmiset ollaan ihan yksinkertaisesti toimivia ja tuntevia ihmisiä. Ei heistä tarvitse epäillä pahinta vaan toivoa parasta, yksinkertaisimmilla säädöillä menestyy paremmin ;D
Eikä muuten tule kolahtamaan jos ei itse muuta asenteitaan ;D
41-v nainen
mäkin kerran vastaavassa tilanteessa pyörin hetken pallo hukassa ja järki jäässä, naisella ei mitään ehkäisyä pariin viikkoon. Biokello tikitti, kertoi jälkeenpäin. Toisen maailmansodan taistelulentäjä(eurooppa) jos selviytyi viidestä ensimmäisestä ilmataistelusta hengissä alkoi homma olla jo hanskassa. Elämän hallinta edes joiltain osin on mahtavaa.Viva.
Juu, oon ihan samaa mieltä "asia":n kanssa.
Omassa suvussa on yksineläviä naisia ja miehiä. Kyllä ne tuppaa olemaan edellisessä elämässään haavoitettuja yksilöitä...ja tuomitsevat nyt koko omenakorin yhden happaman omenan perusteella.
Olisivat sitten yksin, kun kerta sitä haluavat. Helvetti alkaa olla irti siinä vaiheessa, kun ne vanhenee! Voi ei, siinä vaiheessa pitää sitten löytyä suvusta sitä "kumppanin korviketta" kun enää ei itse jaksa, on tylsää yksin kotona jne. Tai toinen kipukohta on se kun toiset menee naimisiin tai avoliittoon....näiltä epäonnistuneista suhteista haavoitteneitlta tulee oikeasti parisuhdetta enemmänkin tuhoavaa ohjetta ja kommenttia vaikka he yrittävät antaa hyviä neuvoja liittoon menijälle. No, jokainen osaa arvioida neuvojen lähteen "pätevyyden" omalla suhdesarallaan, vaikka he ovat epäonnistuneet ja antavat kärkkäimmät kommenttinsa.
Vois se oma tuleva liitto (sitten joskus) kaatua, jos menisi näiden kärkkäiden neuvojien ohjeita soveltamaan :) Sori, ei millään pahalla..
Se on aivan totta tuokin ja herkkä ihminen usen uskoo vielä näitä passiivisia ennustuksia ja alkaa uskomaan kumppanistaan kaikkein pahinta.
Passiivisia ihmisiä on aivan älyttömästi jokapuolella vaikuttamassa. Passiivisuudessa riittää ihan pienet jutut. Työkaverini 32v poikamies kun hän jotain tiputtaa vahingossa kiroaa hirveeseen ääneen ja se negatiivisuus niinkuin jakaantuu kaikille huomaamatta. Olen välillä todella huonolla tuulella siinä vieressä ja yritän olla vain hiljaa suurimman osan ajasta. Hän ei kuulemma voi sille mitään, kun on oppinut tavan molemmilta vanhemmiltaan.
Tapakasvatuskoulutuksia kaivattaisiin nyt kiireesti ihmisille, ennenmuinoin oli tanssikoulut joissa opettajat neuvoivat mitenkä tuli kohdella vastakkaista sukupuolta. Se tapakasvatus vain on hiipunut siinä ohessa nykyään vissiin olemattomiin. Ja kotoota ei välttämättä saa enää oikeanlaisia roolimalleja kun eroaminen on niin pop ja ongelmia ei välitetä selvittää.
Siis ongelmahan tämä on jos ihmisiä on hirveän paljon yksinäisinä. Surullisin on se puolustuskommentti "minähän nautin yksinelosta" se vain on seurausta siitä, että kahdestaan elossa ei saatu selvitettyä elämänasioita hyvällä mallilla ja se on ainoa tapa pitää itsensä järjissään vakuuttelu, että kaikki on hyvin kuitenkin, mutta kun siinä samalla tulee tukahdetuksi itseltä se tieto, että jotain voisi omassa elämässä muuttaa, että se sujuisi mukavammin.
No tietenkin ainahan on olemassa jokunen ihminen jolle tosiaan yksinelo oikeastikin sopii.
Ainakin miehille jotka eivät osaa hallita sisäistä väkivaltaansa (kai näitä naisiakin löytyy) ongelmatilanteissa, heidän soisi olevan yksinäisiä tai selvittävän ongelmansa syyn. Mutta nykyään moni heistä pahimmista hankkii ulkomaalaisen vaimon...
Pitäisi olla jokin instanssi joka ei jättäisi yksinäisiä ihmisiä tuskissaan ihan kokonaan heitteille, enkä tarkoita nyt mitään psykoloogeja, ehkä kirkolla on jotain tarjolla? Sielä on paljon monipuolisempaa tarjottavaa kuin kukaan uskookaan...
Monellehan riittäisi pelkästään oikean mallin näyttäminen välittämisenä ja yhteisyytenä hienovaraisesti.
Niin, voihan se olla herkkyyttä se, että kiroaa kynän pudotessa lattialle. Musta se on lähinnä, jos jotain herkkyyttä, niin herkkyyttä tuntea omat tunteensa (ärtymys, nolotus?). Musta tuo on lähinnä temperamenttia, sanoa se mitä ajattelee. Samalta tyypiltä tulee ulos ilon kiljahdukset yhtä helposti? Musta se on pahempi, jos toinen örveltäisi ja säätäisi omiaan sielä toimistossa... mutta ei kommentoisi asiaa mitenkään vaan duunailisi omiaan hiljaa keräten kaikki asiat sisälleen, mukamas vaivihkaa vaikka kaikki näkee että se koheltaa menemään sielä :) Makuasioita kait.
Musta vaikuttaa siltä, että suurin osa herkistä tai sulkeutuneista ihmisistä on tullut sellaisiksi ympäristön vaikutuksesta. Kenties ympärillä on ollut liian erilaisia tai suvaitsemattomia ihmisiä, ettei toisella ole ollut rahkeita ilmaista itseään (elää omana itsenään). Aikuisena saa onneksi valita seuransa itse. Sukulaisiin tuo ei päde tietenkään, ja konflikteilta ei pakosta voida välttyä. Se on yleensä vaan niin, että kovempiluonteiset ihmiset voivat näennäisesti luulla voivansa vaikuttaa muiden elämään enemmän kuin ehkä pehmeänpiluonteinen ihminen kokee voivansa vaikuttaa kovempiluonteisen elämään. Mutta usein pehmeämpiluonteinen tuntee määräilemisen/vaikuttamisen epämukavana (eli kovempiluonteisen tavallaan "epämiellyttävänä ihmisenä"). Kovempiluonteinen taas saattaa pitää pehmeämpiluonteista ihmistä tossukkana, hiljaisena tai ärsyttävän passiivisena. Pehmeäluonteisuudessa ja kovempiluonteisuudessa musta ei ole muuta eroa kuin se, että miten nopeasti ja millä voimakkuudella tunteet tulee ihmisestä ulos. Siis että on kyse erilaisista ihmisistä vain, joiden kommunikointi keskenään voi tuottaa ongelmia kumminkin puolin. Ei siis niin, että toinen olisi toista parempi tai vahvempi ihminen. Pehmeäluonteisissa ihmisissä löytyy yleensä paljon hiljaista energiaa esim. pitkäjänteisyyttä tai periksiantamattomuutta. Kovempiluonteiset taas saattavat "meuhkaamiseltaan" havahtua siihen, etteivät he ole huomanneet siinä sivussa kuunnella muiden mielipiteitä, ja meuhkauskohtauksen jälkeen saattaa takki olla ihan tyhjä...ei ollutkaan sen suurempia periaatteita tai näkemuksiä suurten sanojen takana.
työkaverini on myös ystäväni, mutta ei häneltä tule niitä hyviä kommentteja juuri lainkaan ainakaan nykyään. Hän on tällä hetkellä sellaisella tuulella, että kaikkea mulle heti nyt. ja äärettömän pihi säästää omaa rahaansa ja mielellään ottaa vastaan toisten tarjoilut. Ehkä hän on tulossa kärttyiseksi, kyllä meillä ennen on ollut ihan mukavia juttuja ja se ei ole tempperamenttia vaan sulaa kiukuttelua. Se milloin hän kiroilee on aina niinä päivinä kun hän on hitaampi kuin minä... sisäisiä suorituspaineita, kiroili hän ennenkin, mutta oli sivummassa tekemässä töitä.
Oikeastaan kait puhut nyt aiheesta miten herkempi voi nähdä vahvemman ihmisen, mutta itse näen sen niin, että jokaisen on mahdollisuus vaikuttaa ja näyttää kyntensä, mutta kaikki eivät halua elää täydellä volumella ja joidenkin ei edes tarvitse tehdä sitä tuodakseen itsensä oikealla tavoin esille vaan vähempikin riittää. Itseluottamuksesta nämä jutut ovat kiinni tälläisissa keskusteluissa, ilkeät kommentit on tietty oma lajinsa ja vain lausujansa ongelma.
Mutta siis herkkä ihminen on ujo jonka pitää tietyllä tasolla oppia ylittämään rajansa jos halua on muuttaa jotain tai jokin vahvemman ihmisen käyttäytymismalli harmittaa. Ja jos jokin harmittaa johtuu se vain siitä että tilanne ei ehkä ole täysin selvillä missä mennään ja siitä pääsee vain esittämällä kysymyksen: kui. Miksi toinen ajattelee niinkuin ajattelee jotta saisi selvennettyä sanoman itselleen. Väärä reagtio on sitten seuraavalle kertoa: ootko sää taas kuullu mitä se urpo juttelee tai niinku joku täällä sanoi: ei sen jutuista saa selvää kun se on feministi ;D
Kun siis sen juttukumppanin ajatusmallin tajuaa ja voi esittää eriävän mielipiteensä jos on tarve sulassa sovussa, niin eihän se lopulta haittaa lainkaan eriävät näkökannat vaan on rikkaus. Itse ainakin aina ajattelen niin, että kyse on tavasta ymmärtää toisten puheet, ei niinkään, että toiset olisivat hyökkäävimpiä kun hiljaisemmat ihmiset. Vain todella kuuntelemalla voi kuulla ihmisiä niitäkin joiden ajatuksen juoksua ei heti ymmärrä. Ja jos ei ole halua kuulla on herkästi osasto passiivi...
Sukulaiset ovat oikein ymmärrettynä elämän suola juuri siksi koska he ovat reilusti omia itsejään seurassasi, koska tuntevat voivansa tehdä niin tutussa ja turvallisessa seurassa. Ja heidänkin kanssa kun saa oman äänensä kuuluviin oikeissa kohdissa, on todella ratkiriemukkaita hetkiä. Jos passiivinen ennakkoasenne sanoo voi ei tuo taas puhuu "niitä juttujaan" niin muserra se asenne itsessäsi ja vedä sisään henkeä ja päätä kerrankin kuunnella oikeasti, älä mäkätä vastaan jos tunnet olevasi eriävää mieltä vaan kysy kui sää sit ton jälkeen tekisit? On nimittäin empatiaa olla oikeasti kiinnostunut toisen kertomuksesta... eikä VAIN KUUNNELLA tai protestoidan sitä vastaan.
Itseasiassa minusta just persoonat jotka ovat vahvoja ovat mielekkäämpiä ihmisiä joita tiedän kun heihin tutustuu, he antavat paljon enemmän takaisin kuin se joka on "helppo nakki" joka sanoo: joo joo vaikka tarkoittaisi ei nyt (mut tätä eitä ei ollut tarkoitettu sinun ymmärtävän)...
Ja kovaääninenkin meuhkaaja on aina kun häntä osaa kuunnella ihan ok ihminen ja huomattavasti rauhottuu, kun häntä joku kuuntelee... joillakin ihmisillä on kauhea hätä jollain tavoin osoittaa sinulle olevansa läsnä, meuhkaaminen on yksi tapa...
"Itse ainakin aina ajattelen niin, että kyse on tavasta ymmärtää toisten puheet, ei niinkään, että toiset olisivat hyökkäävimpiä kun hiljaisemmat ihmiset. Vain todella kuuntelemalla voi kuulla ihmisiä niitäkin joiden ajatuksen juoksua ei heti ymmärrä. Ja jos ei ole halua kuulla on herkästi osasto passiivi..."
Totta. Pitää ymmärtää, mitä toinen tarkoittaa oikeasti puheillaan. Se edellyttää vähän pidempää tutustumista, että voi tietää, mitä toinen oikeasti tarkoittaa.
"Mutta siis herkkä ihminen on ujo jonka pitää tietyllä tasolla oppia ylittämään rajansa jos halua on muuttaa jotain tai jokin vahvemman ihmisen käyttäytymismalli harmittaa. Ja jos jokin harmittaa johtuu se vain siitä että tilanne ei ehkä ole täysin selvillä missä mennään ja siitä pääsee vain esittämällä kysymyksen: kui. Miksi toinen ajattelee niinkuin ajattelee jotta saisi selvennettyä sanoman itselleen. Väärä reagtio on sitten seuraavalle kertoa: ootko sää taas kuullu mitä se urpo juttelee tai niinku joku täällä sanoi: ei sen jutuista saa selvää kun se on feministi ;D"
Tässä tullaan tykkäämis-asioihin. Voi olla, että ujo ei todellakaan pidä hyökkäävämmästä ihmisestä...mutta se ei tarkoita, etteikö hyökkäävämpi ihminen puhuisi täyttä asiaa ja etteikö hänen juttunsa olisi asiasisällöltään oikeampia kuin ujon. Ja uskon, että ihan normaali-ihminen lukee aika automaattisesti toista ihmistä rivien välistä. Ehkä ihan upouutta tuttavuutta ei voi vielä lukea rivien välistä. En tarkoita tässä sitä, että kuuntelija tekee omia johtopäästöksiä ja kääntää kuulemansa siksi joksi hän haluaa asian itselleen tulkita. Mutta sitten nää tykkäämis-asiat...jokin tosi ärsyttävä tyyppi, jonka kemiat ei yhtään kohtaa toisen kanssa, saattaa olla vaikka miten pätevä ja menestyvä elämänalueillansa...mutta jos ei tykkää niin ei tykkää. Eli että itse ymmärtää toisen sanomiset, mutta sillä ei periaatteessa ole mitään väliä jos tunnepuolelta puuttuu halu tai jaksaminen ymmärtää. Joidenkin ihmisten kanssa voimat saattavat mennä niin loppuun, että motivaatio yhteydenpitämiseen loppuu. Ja siinä ei auta sanoa, että "Pitää yrittää enemmän" "Pitäisi jaksaa enemmän". Tavallaan, että jossain vaiheessa se toisen ymmärtämisen haluaminen loppuu. Esim. täysin vastakohtaiset ihmiset parisuhteessa: toista ja hänen näkökulmiaan ymmärtää, on perusteltua omata toisenlaisia mielipiteitä, kenties halua löytyy suhteen jatkamiseen, mutta jaksamisen rajat tulevat vastaan. Tavallaan halua riittää, se ei ole siitä kiinni...vaan se tökkää vastaan, että mihin voimat riittää ja se, että mihin asti on järkevää jatkaa yhdessä sitten kuitenkaan oikeasti. Omien rajojen ylittäminen ei ole hyvä asia joka tilanteessa. Pelonsa kannattaa yrittää voittaa, mutta omat realistiset rajansa kannattaa tietää, ettei tule ongelmia esim. mielenterveyden kanssa.
"Sukulaiset ovat oikein ymmärrettynä elämän suola juuri siksi koska he ovat reilusti omia itsejään seurassasi, koska tuntevat voivansa tehdä niin tutussa ja turvallisessa seurassa."
Minusta on sinulta aika lapsellista, jos kuvittelet vielä tuossa iässä, että kaikki sukulaiset ja lähipiiriläsiet olisivat automaattisesti hyvää seuraa tai automaattisesti ajattelisivat asioissa hyvää sinun puolestasi vain pelkästään sillä perusteella, että he ovat sukulaisia. Sukulaisiin on kiinteämpi yhteydentunne, tai siis se automaattinen yhteydentunne, kuin esim. ystäviin. Että sen puoleen sukulaiset ovat kyllä turvatumpia läheisiä kuin ystävät. Ehkä kaikilla ei ole ollut yhtä paljon onnea kuin sinulla, jolla tuntuu olevan varsin mukavat ja lämpimät välit suvun kesken.
"Jos passiivinen ennakkoasenne sanoo voi ei tuo taas puhuu "niitä juttujaan" niin muserra se asenne itsessäsi ja vedä sisään henkeä ja päätä kerrankin kuunnella oikeasti, älä mäkätä vastaan jos tunnet olevasi eriävää mieltä vaan kysy kui sää sit ton jälkeen tekisit? On nimittäin empatiaa olla oikeasti kiinnostunut toisen kertomuksesta... eikä VAIN KUUNNELLA tai protestoidan sitä vastaan."
Ai jos joku sukulainen vaikka kohtelisi epäkunnioittavasti, niin pitäisi mielenkiinnosta jäädä kuuntelemaan selitykset. Toki mielelläni kuuntelen selitykset ja selvitän asiat. Mutta vastaukset voivat olla pelkkiä ärräpäitä tai että vastausta ei osata antaa. Ja se fakta pysyy, että sukulainen ei kunnioita sinua, vaikka tietäisisit hänen ajatusmaailmansa kiemurat. Ja on tilanteita, että itse kunnioittaa suuresti ihmistä, vaikka hän ei kunnioittaisi sinua. Esim. maallikko-auktoriteetti -tilanteissa. Yleensä läheisissä suhteissa tapaa käydä niin, että jos selviää, ettei toinen kunnioita sinua, niin lopulta omat fiilikset henkilöä kohtaan latistuvat myös.
Kieltämättä kuulostat itsekin vähän sellaiselta voimakastahtoiselta "jääräpäältä", joka menee tuulta päin, eikä pakosta mieti sitä miten järkevää on niin tehdä. Tavallaan puuttuu vähän tevettä kykyä suojella itseään.
Pidän sellaista sääntöä elämässäni, että se mitä haluan myös saan ja jos en saanut en halunnut tarpeeksi sitä saadakseni.
Olet täysin väärässä sukulaisteni suhteen, alunperin he eivät ole olleet niitä ihania ja räiskyviä persoonia joita ovat minulle nyt. On aivan omasta suhtautumisesta kiinni minkälaista vastakaikua ihmisiltä saa. Itseasiassa sukuni oli erittäin hankala ja jääräpäinen siihen asti kunnes opin mielessäni hyväksymään heidät sellaisena kun ovat. Paljon surullisia vastoinkäymisiä menneisyydessä ja kyyräilyjäkin, mutta nykyään kuuntelen heitä ja he antavat parastaan vaikka ovatkin omanlaisiaan ja erinlaisia kuin minä.
Ja vaikka jokin ihminen olisi "vastenmieleinen" jollain tasolla, niin hyväksymällä hänet silti sellaisenaan kun on saa paljon enemmän, kuin sillä että edes mielessään arvostelee hänen tapaansa elää. Ketään toki ei voi muuttaa, mutta heidän suhtautumiseen itseesi voi vaikuttaa jos kyseessä on ihminen jonka kera on pakko tehdä yhteistyötä. Ja totta jos joku on vastenmieleinen, niin mieluiten mahdollisimman vähän kommunikaatiota hänen kanssaan. Ainakin minulle vastenmielistä on se näkymätön passiivisuus joka pistää valittamaan kaikesta tai arvostelemaan toisten ihmisten ratkaisuja omassa elämässään huonoiksi. Se on erittäin tylyä manipulointia joka kyllä tuottaa tulosta.
Sillä totta on, että rajat ovat ihmiselämässä tärkeät ja myöskin toive kunnioituksesta sitä kohtaan mitä itse olet päättänyt tai ratkaissut elämäsi tähdellisiä asioita. Ne ovat omia ratkaisuja eivät toisten huolia.
*Ai jos joku sukulainen vaikka kohtelisi epäkunnioittavasti, niin pitäisi mielenkiinnosta jäädä kuuntelemaan selitykset. Toki mielelläni kuuntelen selitykset ja selvitän asiat. Mutta vastaukset voivat olla pelkkiä ärräpäitä tai että vastausta ei osata antaa. Ja se fakta pysyy, että sukulainen ei kunnioita sinua, vaikka tietäisisit hänen ajatusmaailmansa kiemurat.*
***siis herttinen sentään jos joku kohtelee epäkunnioittavasti, niin täytyyhän käytökseen olla jokin syy, ei kukaan turhan päiten mainitse asioista. En vetäisi asiasta hernettä nenään vaan kyselisin suoraan syytä moiseen, ehkä väärinkäsitys? En toki anna itseäni kunnioitettavan huonosti. Ja toisten ihmisten kunnioitus on itse ansaittava selkeillä puheilla ja arvostuksella heitä kohtaan. Ja kuten sanoin ne ihmiset joilla ei ole tajua kuulla kommunikointia on jätettävä omaan arvoonsa ja hyväksyttävä heidät sellaisenaan silti omat rajat heillekin näyttäen. Oletko koskaan käynyt positiivareiden sivuilla? Jos et niin kokeile suosittelen lämpimästi. hyvällä saa paljon parempaa jälkeä elämässään aikaan, kuin epäilemällä todenperäisyyttä toisissa ihmisissä. Me ihmiset ollaan lopulta niin yksinkertaisia kapistuksia ja suurin osa toimii samalla tavalla, pitää siitä, että heidät huomioidaan oikeasti eikä vain siksi, että on pakko.
On nimittäin todella pieni määrä ihmisiä jotka eivät osaa kommunikoida asiallisesti ja kiintoisasti, psykopaatit ja jokunen muu, itse en ole heihin törmännyt. Ja myönnän passiiviset ihmiset ovat minun kompastuskiveni ja heidän jakama paha mieli. Vaikka joukossa olisi tosi mukavia ihmisiä, niin aina on yksi joka löytää vaikka pölytahran jostain jota valittaa ja latistaa tunnelmaa. Valittaminen on passiivisuutta pahimmillaan, sillä silloin ei asiaa ole selvittänyt itselleen eikä kysynyt toisen mielipidettä asiaan, vaan päästää asian suustaan valittamalla... lopputulos ja vastakaiku vaan ei aina silloin ole sellainen jonka haluaisi kuulla. Eli jos ohittaa itse asioita, niin saa sitä samaa rapaa takaisin silmilleen...
Niistä tykkäämisasioista, että vain yhdestä tarvitsee tykätä oikeasti ja se on se elämänkumppani kuin hänet löytää, mutta siitä jutusta varsinkin on pidettävä huolta, ettei jää näihin eroamistilastoihin siksi, että yhteistyötä ei löytynyt ;D
Ja ystävät ovat luonnollisesti sitten eri asia kun yleensäkin ihmisten hyväksyminen, kunnioittaminen ja kuuleminen.
Ja olin minäkin kerran ujo ja luulin, että koko muu maailma oli minua vastaan, mutta se oli vain luuloa, ja ujo olen edelleenkin, sellaisia me ollaan kaikki oletko huomannut, miehetkin he varsinkin...
*ymmärtämisen haluaminen loppuu. Esim. täysin vastakohtaiset ihmiset parisuhteessa: toista ja hänen näkökulmiaan ymmärtää, on perusteltua omata toisenlaisia mielipiteitä, kenties halua löytyy suhteen jatkamiseen, mutta jaksamisen rajat tulevat vastaan.*
*** totta on tosi tärkeää ensin ajatella itseään ja että on oikeutettu saamaan suhteelta niitä asioita jotka ovat tärkeitä (pikkujutut kuuseen ja marinat) Mut jos suhteissa ei kumpikaan kykene asioita selvittämään ja kuuntelemaan toista, niin aika mahdotonta on yhteistyö sellaisessa suhteessa. Mutta vastakohtaiset ihmiset vain vahvistavat toisiaan jos osaavat kuunnella toisiaan. On rikastuttavaa oppia siltä toiselta hänelle tärkeitä asioita ja ehkä oppia pitämäänkin niistä toisen opastuksella, siitähän se on kiinni vastaanottosta ja osaako toinen tarjota omaa asiaansa oikein, että toisellekin syttyy kipinä. Vuosien päästä he huomaavat olevansa sittenkin samanlaisia... yhteinen kipinä pitää olla... sen puuttuessa käy noin kuin kerroit.
Nöyryys/ nöyrtyminen on aika kova sana ihmissuhteissa sillä ilman sitä elää itsekästä elämää toista huomioimatta ;D
samanlaisia kuin sinä. En ole koskaan perustanut mistään valtaväestön tyylistä: talo, autot, lapset, kesämökki, etelänloma 2xvuodessa, asuntolainat jne. Avo/avioliitot/lapset kokematta ja sellaiseksi jääkin, kun ei "haksahtanut" vielä tähän 40 kunnioitettavaan ikään mennessä. Maksakoot toiset sitä asuntolainaa, tehkööt lapsia ja kerätkööt omaisuutta - ei ole mun juttu.
Kaikkein parasta on asua yksin, oma tupa, oma lupa ja ennenkaikkea oma rauha.
oot. Mikähän sutkin on rikkonu?
Onneksi mun isäni ymmärsi parisuhteen ja perheen arvon ajallaan.
Suahan ei käy kukaan katsomassa kun tulet vanhaksi. Sääli sua ja kaltaisiasi. Ehkä te kaikki yli nelikybät sinkkumiehet olette tuollaisia.
Mikset samantien kokeilisi selibaattia, sittenhän olisit oikein vapaa naisista?
Tai laita lappu otsalle että vain irtosuhteisiin, ei vakituiseen käyttöön, niin säästyy naisiltakin aikaa. :)
Mä en ainakaan sun ikäisenä halua olla tuommoinen. Ja onneksi se yh:kin löysi omansa. Ehkä sekin sua jurppii että sulla voisi nyt olla lapsi. Ei kukaan tuollaisen kanssa myöhemminkään enää lapsia halua, kauniskin olisi ollut.
Tai ehkä sä vaan olet jotenkin tyhmä.
Mä ainakin oon suora ja selkeä naisten kanssa, eikä ole tarvinnut yksin olla, vaikken edes komea ole. Mutta hauskaa vanhenemista sulle, ehkä sun testosteronit on loppuneet.
Ensin täytyy ottaa itseään paljon nuorempi nainen ja sitten ihmetellä miksi hän käyttäytyy nuoren naisen tavoin ja vietein. varsinaista miestenlogiikkaa... katsos kummaa nättiyh- on onnellisesti naimisissa ;D
Tiedätkö se joka elää ja tekee virheitä elää täysillä ja oppii virheistään, mutta se joka vain arvostelee toisten tekemistä, ei tule koskaan oikeasti eläneeksi ;D
voihan olla, etta on kyseessä jo aikamies, jolla on yksi pesue lähtenyt maailmalle. Se mitä media ja esimerkit tyrkyttää on, että siitä vaan uuteen parisuhteeseen ja uusia mukuloita ja ikuista nuoruuutta etsimään, Uusi kierros.
Mutta sitähän voi tehdä vaikka niin, että lähtee Afrikkaan poraamaan kaivoja, vapaaehtoistyöhön, raivaamaan miinoja...ihmisellä VOI olla monta ELÄMÄÄ, täällä vaan ajatellaan, että onnen huippu on olla kainalokanasena toisilleen loppuelämä.
Kerrankin joku nainen myöntää saman jutun. Ei ne lapset elämää tee. Toivottavasti en loukkaa mutta on se ihme että kun biologinen kello tikittää jollakin niin pakko on jo yhteiskunnan ja kaveripiirin takia alkamaan muksun tekoon.
Ehkä olen itsekäs mutta siitä asti kun olen alkanut tienamaan n.22v olen painanut täysillä...
Pistäkää tännne palstalle kirjoitus ketä on alle 30:nä kiertänyt 3xeuroopan, ollut n. 10x ranta ja laskettelulomilla jne.
Nyt 40:nä rahat menee pelkästään veneilyyn ja kivaa on ilman että joku on samassa taloudessa. "jos räntää ei sataisi voisin lähteä vaikka NYT..."
Asun espoossa kerrostalossa, kivempaa olisi kahden.
tekisit minut onnelliseksi suunnilleen samanikäinen kiva, mukava, ongelmaton nainen.
kirjoitappa [email protected]
halusit oman ikäisesi siksi ei meidän juttu kai onnistuisi koska olen 55 täyttänyt justiinsa tässä kuussa ja sinä vasta 52
suunnilleen samanikäistä, elikkä 45...55,
kaikkihan riipuu kokonaisuudesta, elikkä
"kaksi lautasta pöydässä"....olisi kivaa...
yksinolo on todella tylsää se yksin herääminen ja yksin enimmäksen oleminen .
paljon mukavampaa on yhdessä olla ja tehdä kaikkea ja mennä jokapaikkaan mihin haluaa.
kaksin aina kaunihimpi .
Kyllä sitä omaa tilaa silti saa siinä parisuhteessa eläessakin mutta ei ihminen ole luotu yksin liikkuvaksi ja elämää elämään
moi moi sinä 52 w mies ,samalla alueella ollaan
Oikein hyvää syyspäivää sinulle tänään
mä meen nyt nukkumaan flunssa vain hereillä pidellyt näin myöhään saa nähdä voiko nukkua edes pari tuntia sekin ois hyvä
tunnut muuten mukavalta, kirjoitatko lisää...
vaikka miten päiväsi meni...
päivä meni todella arkisissa puuhissa
pesin pyykkiä ja järjestelin kaikenlaista pientä
Ei ees töihn tarvinnu mennä täänään vasta lauantaina meen vapaata siihen asti
Voi kun en ehtinyt edes käydä tietokoneella en osannut ajatella että sinä sielä olitkin kirjotellut ja odottellut ehkä viestiä
Kiva tunnehan tuli kun olitki kirjottanut edelleen mulle
Mukavaltahan kuulostat itsekin siellä
Vesisadetta kuuntelen ja telkkaria katselen hetkin vielä ennekuin nukkuun meen
Toivon sulle oikein hyvää iltaa ja yötä ja kuullaan jos vain muistat kurkistaa tänne jatketaan vain kirjotellen uudelleen
Iloisesti hymyillen vain nyt .
Kiva päivä sulla....eikö...on mukavaa
tehdä sadepäivänä kotitöitä munkin mielestä...
toisaalta jos olis jouku....niin kahden
mukavampaa, olisi paljon yksinäisiä hetkiä
pois...
kivaa huomista, mulla työpäivä.
yt. mies52w
Kyllä sadepäivä sisällä mukavaaa ja kaksin se ois vielä parempaa aika kuluisi kuin siivillä vaan
Nyt on kyllä välillä auringon pilkettä myös ei pelkkää sadetta . Kovaa myrskyä taitaa todella tehdä tänänn kun on tullut tuo tuuli vain kovemmaks kokoajan .
Onhan sulla hyvä päivä siellä töissä . Jaksa oikein oikein hyvin sitten on kuitenki viikonlopu edessä vai oletko töissä viikonlopulla
minulla on huomenna yövuoro mutta sitten olen vapaa taas . Kivaa on kun kirjoittelit
taidan mennä kahvin keittoon nyt ja tuonne tuuleen ehkä hetken kävelemään .
Muuten en viitsi ulkona paljon olla jos oikein kova myräkkä on tai tulee mutta nyt on kivannäköistä kun ei sada ja pilvet menee lujaa vauhtia tuulenmukana ja puut heiluu kovaa ja ei tuuli mua pelota . Kaulaliina vainkaulaan ja lämmintä päälle kyllä siellä kiva hetken kävella ja tuun pois jos onliian kylmää . Flunssainen olo vain on vähän saa nähdä mihin se muuttuu nyt
ei ole kivaa jos on kova flunssa . Onneksi sekin on väliaikaista pienet flunssat aina kestää
Kuullaan taas pidä hyvä päivä ja jaksa hyvin älä anna tuulen viedä hukkkaan
moiiiiiiiiiii meimiltä halit
ehkä tää meimi nimi onki parempi kuin tuo meini mikä ensin oli .
No miten päivä meni kuinka selvisit kovasta tuulesta . Joko kotoan olet vai oletko pitkään vielä työssä
Olen vain ihmetellyt mitne lämmin päivä on vaikka tuulee kovaa ja ei onneksi lennättäny vielä mihinkään nurin ,mutta luvassahan on kova myrsky ilta ja yö . Pysy sinä siellä pystyssä kun kuljet älä anna hatun/myssyn lentää hukkaan takaisin sitä ei varmaan saa jos menee,tuulee niin kovaa ainakin . Pitää lukea lehteä vähän jos vaikka telkkarista jotain illalla tulis
uunissa on nyt ruoka broiler-riisipaistos
ja kahvia keittelen sitte jälkkäriksi vaikkatai illalla ja teen vaikka käsitöitä samalla kun telkkarii katson
Miten iltaasi vietät siellä missä oletkin
muistaakseni ollaan kuitenki samassa kaupungissa eli ei me niin kaukana toisistamme
Mukavaa illan alkua.
Löydetäänköhän kohta toisiamme kun tää pitää hakea että löytää mutta parempi niin että ollaanjossain kaukana ei liikaa tule uteliaita seuraamaan tilannettamme
Hei
Kiitos viestistä.Nyt sunnuntai-ilta, viikonloppu
meni kotitöitä tehden, mullakin pieni flunssanpoikanen, ulkona oli tuulista ja viluista.Oikeestaan päivä meni ikkunasta ulos
katselessa.
Huomenna työaskareet, kiva kun kirjoitat.
Kivaa työpäivää huomiseksi sinulle.
yt. mies-54 at suomi24.fi
kun nykypäivänä erotaan niin helposti, haetaan aina vain parempaa, rikkaampaa, partneria yms. Ei tyydytä mihinkään. Mikään ei riitä.
Ei se noin mene, jos menisikin olisi syyt yksinasumiseen liian yksinkertaisia. Elämä ei oikeasti ole noin simppeliä (ettei vain kertoisi sinusta itsestäsi?). Syyt yksinasumiseen on moninaiset. Kuten vaikkapa, ettei ole löytynyt sopivaa kumppania, joka "kolahtaisi" (kas kun kaikkien kanssa ei kemiat kohtaa), nauttii omasta rauhasta ja yksinolosta eikä haluakaan asuinkumppania, erosta johtuen, mikä taas johtuu mitä erilaisemmista syistä joita en jaksa tässä eritellä. Onpas mustavalkoinen ajatusmaailma sinulla.
asun yksin, mikä on aivan mahtava juttu..ei tartte kuunnella toisten kitinöitä........oma tupa oma lupa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!:)
on vain 26202 kpl. Siltäkään esim. Kela ei tunne kuin maksimissaan 4 hengen talouksia määrittäessään tulorajoja (ts. 4 hengen talouden tulorajat ovat samalla 5, 6, 7 jne. hengen talouksien tulorahat).. Saman laskuopin mukaan meidän 2 nuorinta lastamme ei syö, ei juo, ei harrasta, ei yleensä kuluta mitään. Todella mielenkiintoista. Ei pitäisi olla ainakaan ruokakuntien kokonaislukumäärästä kiinni, että systeemiä ei voisi muuttaa oikeudenmukaisemmaksi (vähän ruokakuntia=pienet lisäkustannukset). Eiköhän kyse on halusta...tai lähinnä sen puutteesta.
Olen asunut yksin vajaa neljä vuotta ja olen sitä mieltä että etuja on huomattavasti enemmän kun haittoja, tietysti itse joutuu kustantamaan kaikki asiat yksin mutta onhan tässä oma vapautensa.
Yksin ei ole hyvä olla, ihminen tarvitsee vierellensä kumppanin. Mutta miksi parisuhteista on tehty niin pirun vaikeita? Mieluummin yksin kuin huonon kaverin kanssa! Että kannattaa nauttia yksinolostakin, koska silloin saa tehdä kaiken just niin kuin ite haluaa ja aina voi haaveilla siitä unelmien puolisostaan... Koskaan ei tiedä milloin se kolahtaa kohdalle.
Tahdon suloisen neidon lämpöisen mun tupaan henkeä luomaan ;)
perustaa perhe väärän kaverin kanssa. Siitä ei seuraa onnea vaan sen vastakohta.
sellaisiakin paljon jotka pitää omaa asuntoa vaikka seurustelevat, koska ovat laskeneet "nykyajan ihmiset" sen varaan että jos ero tulee niin on aina se omakin asunto olemassa. tunnen monta tälläistä tapausta, posti tulee omaan osoitteeseen ja kuitenki asutaan nimellisesti sen toisen luona.joukkoon mahtuu nuoria ja vanhempia ihnisiä.
En tiedä, onko kaikki yksin asuvat laskeneet sen varaan asuessaan yksin, että erotessa on oma asunto, mutta ei sitä heti kannata omaa asuntoaan pois antaa ja hypätä toisen kotiin asustamaan. Katsoisivat ensin rauhassa onko yhdessä olijaksi muutenkaan.
jo 15 vuotta (eron jälkeen) täällä Kokkolassa.
Hyvää? ei oikein mitään.
Huonoa lähinnä tämä rutinoituminen ja jokainen ilta on lähes edellisen kopio, mutta toisaalta
kun en tuota viihteellä oloa harrasta niin ei ole
vielä kukaan tullut ovelta hakemaankaan.
Että kyllähän tässä itsestäkin vikoja löytää...
oikea henkilö tulee oikeana hetkenä vaikka et tekisi sen eteen mitään. Itselleni ainakin tapahtui näin. Tapaus oli suorastaan mystinen. Sitä ennen opin elämään onnellisena yksin.
Juu, yksinasumista tässä harrastetaan.
Tuntuu olevan aikas harvassa naiset, joille sydämen uskaltaisi avata.
Joskus tuntuu että romantiikka on kuollut tästä maailmasta lähes kokonaan. Tai että on syntynyt about 500 vuotta liian myöhään =)
Mutta pyyhettä ei heitetä kehään niin pitkään kuin henki pihisee.
Yksinelossa oppii pitämään itsestään huolen ja olemaan ja elämään omilla ehdoilla. Oppii tuntemaan itsensä.
Kyllä joku viel vastaan tulee joka vie jalat alta. Siihen asti silmät auki ja elämänkokemuksia lisää.
En osaa kuvitella eläväni loppuelämääni kokonaan yksin.
..ja kuten aikasemmin sanottiinkin, tuota tilastoa "kaunistelee" se, että parisuhteessa elävillä on molemmilla oma kämppä.
Feminismin syytä täysin koko homma. Suomessa on maailman historiallisesti ennenäkemätön, sairas sinkkubuumi, avioon mennään maailman vanhimpana ja eroprosentti on (Ruotsin kanssa) maailman korkein tutkitusti. Avioeroista alkuu laittajina on nainen lähes 3/4 tapauksista.
MIkä tässä v****taa eniten - on se, että tästä juuri johtuu masennukset, burn outit ja alkoholismit. Ei maailman historian lyhyimmistä työviikoista, parhaista työoloista ja palkoista. Mutta tätähän ei sossut, yle, H.S. ynm voi sanoa ääneen, koska he ovat itse olleet suurimpia syypäitä tähän feminismin, miesvihan, "kodin, uskonnon ja isänmaan alas ajoon"...
Niin kauan kun yritämme tehdä tälläista "kohteen siirtoa" ja syyttä työoloja Suomen pahoinvoinnista, olemme täysin hakoteillä. Syy on feminismistä johtuvassa perheiden ja näin ollen myös lapsuuden hajoamisissa.
Jos yllä olevan valossa miettii avioliiton tilaa Suomessa - niin se on kertakaikkisen rappiolla.
Jos talouksia on about 2,4 milj. ja niistä vajaa puolet jo alkujaan koko ajan on sinkkutalouksia - niin kuinka moni liitto todellisuudessa nykyään kestää koko elämän. Ei p__kele yksikään. Siis oikeasti. Pitää vielä muistaa, että tilastoa kaunistaa nämä vanhat konservatiivi 50 vuotiaat...
Eli voi ihan tilastollisesti sanoa rehellisesti, että nykyaikana solmituista avioliitoista ei enää lähes yksikään kestä koko elämää. Hki:ssä avioliiton keskimääräinen kesto onkin tällä hetkellä 7 vuotta. Repikää siitä. Voi s__tana tätä feminismiä ja lasten ynm. tulevaisuutta.
Miksi sitten Suomalainen nainen hakee usein miehet ulkomaalaisista ja varmaan eivät ole tasa-arvon kannattajia ? Taitavat osata olla herrasmiehiä ja kohdella naisia arvostavasti, ei hauku naistaan feministiksi.
Menkääs miehet itseenne myös! Kannattaa pitää omasta kodistaan huolta, siivota, tuulettaa ja tehdä hyvää ruokaa joskus. Hyvät käytöstavat olisivat myös aika haluttua asiaa naisten piireissä!
Voinpa kertoa,että suomalainen nainen puhuu muuta kuin haluaa; avaan oven, siivoan ja tuuletan, en juopottele enkä juurikaan kiroa, olen itsestäni huoltapitävä ja naista kuunteleva, "lahjon" naistani minkä ehdin ja aina kuuntelen murheet, en ole läski enkä pätkä (183/72), olen koulutettu, en ole tuppisuu, puhun ja pussaan sekä hellin jne. Muutamat naiset ovat sanoneet että onnellinen hän joka minut saa (sori moinen "kehuskelu":D) MUTTA! Loppujen lopuksi en kelpaa kenellekkään:D Joten ihanat naiset suomen, ja miks ei sen idäkin, lopettakaa moinen paskan jauhanta miten mies kelpaisi jos olisi herrasmies jne. koska se ei pidä paikkaansa! Joo, ja ei tarvitse tulla huomauttelemaan miten olen varmasti luuseri ja katkera, koska katkera olenkin ja "luuseriksi" osaatte vain herjata kaikkia jotka "naisen" mielipidettänne loukkaavat!
"Suomessa kateus voittaa kiimankin"
Nimittäin peniskateus.
Suomen naiset ovat lihavia ja äkäisiä, kuten Anu Saagim osuvasti totesi. He kilpailevat miesten kanssa ja ovat jo lähes miesvihaajia. He pukeutuvat ja käyttäytyvät kuin mitkäkin androgyynit ja unisexit, "hyvät jätkät" - vain miellyttääkseen toisia feministi siskojaan.
Asia alkaa tosiaan olla niin, että hiukankin vielä luonnetta, älykkyyttä ja miehisyyttä omaavat miehet ovat sinkkuina - ja varsinkin pidempi aikaiseen suhteeseen suomalaisen naisen kanssa kykenevä mies, on täysin tohvelisankari, koira ja jonkunsortin puoli sillanpää - katsokaas rehellisesti ympärillenne varsinkin nuorempaa polvea.
Voi valtion päämies ja yli-päällikkömme, kiroisin lopuksi!
OLET 100% OIKEASSA - NÄEN SEN EESTILLÄISENÄ JA KUULEN SUOMALAISILTA KAVEREILTANI,ETTEI IKIMAAILMAASSA MENISI NAIMISIIN SUOMALAISEN NAISEN KANSSA-KUULEN SITÄ JATKUUVASTI-MIKSI-SAISINKO VASTAUKSET???KIITTI!!
Oli aika hupaisaa lukea, miten ihmeessä saatte käännettyä asiat näin päälaelleen?
näenhän tietty, että teillä on jostain paha mieli, mutta auttaako se moittimalla naisia feministeiksi? Kun ehkä ongelma onkin niin, että ette hyväksy naisia sellaisina kun he haluavat olla? Haluatte muokata heidät sellaiseksi kun omassa mielikuvassanne näette naisen roolin?
Kaikkihan tässä huonosti voidaan, niin miehet kuin naisetkin jos kumppania ei löydy.
Feminismi oikeissa rajoissaan ei ylilyötynä on eteenpäin menemistä ja totta väärinpäin vietynä aiheuttaa masennustakin. Haluavatko miehet mennä eteenpäin vaiko vaatia kiivaasti oikeuksiaan ja pysyä paikoillaan?
ainakin tuossa lopussa tuo esa kommentti kuinka on tutkittua tietoa se oli huvittavinta, eletäänkö me tutkittujen tietojen kera vaiko ihmisinä toisten ihmisten kanssa? Pitääkö miehen siis aina mielummin löytää naisesta syyllinen feministinä jos itseltä ei löydy hyvä soundi elämään? Syyttelykö toisi elämään mukavuutta ja sopeutuvan naisen?
Avioeroista aivan oiken alkuunlaittaja on useimiten nainen ja syykin siihen on aika selvä, sillä nainen yrittää tavallaan tehdä pysähtyneeseen olotilaan muutosta puhumisen yrittämisellä ja mies väittää sitä nalkutukseksi koska ei osallistu. Toki tietty se, ettei mies tee mitään asiantilan muuttamiksesi vaan on pitkäjänteinen on ihan hyvä asiakin joissakin ongelmissa, mutta ei tässä. Miehet alkavat käymään vieraissa eivätkä siis vaivaudu ratkomaan todellista ongelmaa... ja kaatavat ongelmansa niille toisille naisille. Eihän naiselle jää muuta vaihtoehtoa kuin avioero käsittääkseni? Pieni nöyryys puolin ja toisin olisi voinut sen ensimmäisen liitonkin pelastaa, mutta mies jänistää ja siirtyy seuraavaan (eroamatta ja käsittelemättä ongelmiaan) kenen täytyy ymmärtää häntä mutta hän ei halua ymmärtää naista vaan saada kiltin ja kuuliaisen "ymmärtäjän".
Mut ei parisuhteen mene noin vaan kumpaisenkin on hyväksyttävä toinen sellaisena kuin on annettava tilaa toisen olla oma itsensä ja kannustaa ja hyväksyä se. Mut älä syytä feminismiä jos itseä kiukuttaa... kukaan nainen ei ihastu mieheen joka haluaa pahoittaa itsekkyydellä toisen mielen. Vain kuuntelemalla, luottamisella ja avoimuudella pääsee parisuhteissa eteenpäin, aidolla halulla löytää lähelleen mukava ihminen ;D
jeps ... asia on juuri näin. naulan kantaan.
Naiset luulevat haluavansa ja myös väittävät haaveiilevansa kotimaisesta herrasmiehestä tavallista arkea helpottamaan, mutta sukuvietti vie täysin eri paikkaan... Ja kipeä fakta (meille suomalaisille miehille ) on se että tavallinen , tasa-arvoinen, reilu ja reipas suomalainen mies ei suomalaiselle naiselle kelpaa... ehkä sitten vasta kun jälkikasvua jo yksin huollettavana ja reppu repsahtanut.... Silloin "tyydytään" tavalliseen mieheen, kun tiedetään sen olevan kova työntekijä ja perheen tukipilari...
http://www.sosuave.com/articles/default.htm
jos vähänkään englanti taipuu, ja olet kiinnostunut tietää miten naista pitäisi käsitellä .. ja haluat paremmin ymmärtää naisen oikkuiluja...
tsekkaa toi sivusto
Aivan!Ja jos ei rahnasta ja elintasoa löydy (jota harvalta nykyään,ainakaan MIEHELTÄ, löytyy!), niin taas leimataan LUUSERIKSI, homoksi, velttoilija hipiksi, tunnevammaiseksi, muuten vain oudoksi vipeltäjäksi jne. Jos näet nyky naiselle kaikkesi annat hän vain olettaa, että parempaakin on olemassa ja muitta mutkitta antaa miehen viihdytellä itseään ja lopulta vaihtaa maisemaa...Ei pahalla, mutta nainen saa mitä pyytää ja hakee, mutta mies ei sitäkään! Että mitenköhän sen ns. tasa-arvon oikea laita ainakin tässä maassa? Miehillä ei oikeutta edes valittaa seksuaalisest häirinnästä (kokemusta on:D), koska leimautuu ties mikskä:D Miehellä ei oikeutta/lupaa olla väsynyt, stressaantunut, pahalla päällä jne. koska miehen vain kuuluu kestää...Näin olen monesti kuullut! Mies on vain ainainen kaatopaikka ja naisten naurattajan roolihenkilöitymä. Kysymys naisille: luuletteko että miehen elämä on niin vallattoman hauskaa? Luuletteko että kaikki miehet ovat tasa-arvoisia keskenään? Eikö tasa-arvo mene toiseenkin suuntaan, eli MINÄ etsin vastaisuudessa rikasta naista joka kuuntelee kaikki suruni, ja lisäksi on päiväuneni! Odotan yhteydenottoja!:)
"(kokemusta on:D),"
jos olisit mitä kehut sinulla olisi hyvä, kaunis ja fiksu nainen vaimonasi!
Voi olla että Suomeen on jäänyt äkäiset ja lihavat naiset, en olekaan Suomessa enää ja jos haluat sen tietää en ole myöskään lihava. Äkäisiä miehiä näyttää kovasti olevan tällä palstalla, luulisi ihan että äkäiset naiset olisivat asialla. heh!
Terkkuja vaan sinne ja koettakaahan pärjätä päänne kanssa!
Miksi minäkin täällä innostuin jotain kirjoittelemaan ? Tiedä sitä.
Kirjoitat asiallisesti ja tottahan tämä on. Syyttely ei tuo mukanaan mukavuutta ja sopeutuvaa naista. Niin kuin sanoit "Vain kuuntelemalla, luottamisella ja avoimuudella pääsee parisuhteissa eteenpäin, aidolla halulla löytää lähelleen mukava ihminen "
Kirjoitat kivasti ja asiallisesti. Siihen on kiva vastata myöntyvästi.
Mutta taitaa näissä keskusteluissa olla yleensä niin oli aihe kuin aihe, että todellista ongelmaa ei selvitetä, pääasia onkin, että löytyy "oma porukka" jonka kera on kiva puolustaa omaa kantaansa ja moittia sitä toista porukkaa. Siis vain purkaa paineita ja jatkaa samaa rataa... ajatellen, että itse on niin täydellinen voitin tämänkin skaban, että ei ole mitään muuttamisen varaa. Ja lopulta vain jää yksin... siinä vaiheessa alkaa selittely, että nautin tästä olotilasta, eikä voisi ajatellakaan, että joku olisi "häiritsemässä" itsekästä elämää. Mut tietty jokainen omalla tyylillään. Mut yksinäinen ihminen aamuyön yksinäisinä tunteina silloin kun kukaan ei näe sydän itkee ikävää, kaipaa toista lämmintä ihmistä viereensä turvaksi.
Luottamuksen puute se tänä päivänä on ihmisten suurin ongelma, kun verrataan automaattisesti uusia ihmisiä johonkin vanhaan pettymykseen ajattelematta, että se uusi on täysin syytön omaan menneisyyteen. Ja ehkä myös se, että ei uskalleta elää sellaista täyttä elämää jossa itse on vahvasti mukana. Usein nimittäin näkee kumppania etsiviä jotka saavuttakseen sen kumppaninsa sortuvat "ylipalvelemiseen" miehet antavat lahjoja jotka eivät tule sydämmestä vain siksi, että tietävät sen vaikuttavan naiseen. Naiset yrittävät passata toisen riippuvaiseksi itsestään. Paljon helpompaa olisi olla oma itsensä ja nauttia siitä mitä elämä tuo tullessaan, sillä oma hyvä olo huomataan ja se juuri kiinnostaa vastakkaista sukupuolta. Yksinkertaisia asioita, mutta teemme niistä liian vaikeaselkoisia välillä hyvinkin epätoivoisissa yrityksissä löytää itselleen sydänystävä.
Taitaa tosiaan olla oma porukka, jonka kera on kiva puolustella omaa kantaansa. Tartuinkin kiinni tähän feminismin syyttelyyn kirjoittelussa. Todelliset syyt yksinäisyyteen jäivät sivuseikoiksi ja teemaksi vaihtui syyttely.
Itsekkäitä taidetaan olla, ihmiset, mutta voisimme olla käytökseltämme myös huomioon ottavia ja kohteliaita siitä huolimatta ja saada siitä myös itsellemme hyvän fiiliksen.
Kirjoitellessani meilläpäin on nyt iltapäivä ja Suomi taitaa nukkua.
Luottamuksen puute hmmm... aluksi kaksi ihmistä rakastuesaan näyttävät tietty omat parhaat puolensa ja koettavat miellyttää toinen toistaan, ovathan niin rakastuneita, mutta edistyessään suhteessaan alkaa toisiin tutustuminen paremmin ja jossain vaiheessa totuus pikkuhiljaa paljastuu ja se jatketaanko suhdetta eteenpäin, siis ollaanko rehellisesti aitoja persooniamme sydämestämme, vain yritetäänkö vain miellyttää. Naisena en voi allekirjoittaa passaavani miestäni vain saadakseni miehen riippuvaiseksi itsestäni, hyi kauhea ajatuskin.
kannattaisi lukea ihan huvikseen, on ihan jees!
Ja itsekkyydestä johtuvat yleisemmin ne erotkin suhteissa joissa ensin on niin auvoisaa, mutta sitten tulee se totuus selville kuten sanoit tai joku sanoisi vain toisellatavoin.
Ainakin itse ajattelen, että totuus onkin, että toinen ihminen pitää oppia tuntemaan karvoineen päivineen hyväksyä ne luonteenpiirteet jotka eroavat omasta katsantokannasta ja kannustaa niitä jotka tuntuu oikeilta ihan vain siksikin, että toinen tietää sinun arvostavan juuri niitä, ja ettei asia jää sanomatta. Pahinta aina on jos jotain jää sanomatta, eikä toinen tiedä mitä ajattelet. Ei suhteet ylläpitämättä pystyssä pysy...
ja hyväksyä siksikin, että kukaan ei koskaan voi olla todella samanlainen kuin sinä. Ja oletukset toisesta menevät usein pieleen ja ovat oman mielikuvituksen tuotosta ei tietoa.
Surullisinta mielestäni on kun jos uudehko suhde loppuu keskeneräisenä, niin jompikumpi osapuoli valistaa suureen ääneen kaikelle kansalle minkälainen kauhea toinen oli...ei sen kanssa voi tulla toimeen kun se... säälittävää on se, että silloin kyllä tuo enemmänkin esiin sen minkälainen itsekäs itse on...
Itseasiassa tosi surullista jos yhteistä kommunikaatiota ei saa pelaamaan ja juttu loppuu, sillä uudet yritykset aina syövät ihmisen itsetuntoa...
Joo niin täällä oli viimeksi yö, tulin naisten tansseista jonka piti olla koetinkivi minulle, sillä olen nainen joka ei koskaan hae miehiä. Pääsinkin muutaman kerran hakemaan kunnes..ärhh taas pääsin mukavan lämpöisen vapaan miehen kainaloon jonka kanssa ei edes tullut treffejä lopulta, mikä siinä sitten joskus on kun kainalo tuntuu niin sopivalta ja juttu jää kesken ja kuitenkin päästään siihen, että molemmat etsii seuraa... kai molemmat olivat lopulta vain aloitekyvyttömiä, enkä ollut varustautunut löytämään ketään vaan ajatus oli tanssia aivan mahdottomasti ihan kenen tahansa
kanssa vain ;D
Joo erään ystäväni suhde päättyi ja mies oli tokaissut: toin sinulle lahojoja koska tiesin naisten pitävän sellaisista, eli ei niinkään halusta tuottaa onnellisuutta vain siksi, että tiesi sen tehoavan naisiin... no sen naisten miellyttämisjutun kekkasin vain ilmasta, niin kai voisi olla perinteisestihän me haluamme täyttää miehen vatsan hyvällä ruualla...
No tällä itsekkäällä nyt on toisinpäin kun on kenties kierroksessa erittäinkin keittotaitoinen mies ;D
Niin ihmisten itsekkyys tänä päivänä on surullista se näkyy monella eri tapaa... kaikki minulle nyt heti menttalitentti... kun taas jokainen nauttii siitä kun kohtaa epäitsekkään ihmisen jonka kanssa huomaa tulevansa mukavasti toimeen... jos siltikään ei tajua antaa palaa itsestään...tulee jätetyksi...taas ja nauloja yksinäisyyden arkkuun tupsahti taas lisää...
Mukavaa päivää sinulle sinne sittenkuin joskus heräilet ;D
Tämä on tyypillistä feminististä kiemurtelua, johon iso osa suomalaisista "henkisesti kuohituista" miehistä lankeaa.
Feministi propaganda on kieroudessaan lähes nerokasta. Se on äärimmäisen narsistinen aate, joka tuhoaa länsimaiden moraalia suoraan ja varsinkin välillisesti kaikkein pahiten.
Esim. jo tässä pienessä feministi 41 vastauksessa, ehtii olla monenmoista käärmeilyä mukana.
Esim. jo lyhyessä vastauksessa ehditään sanomaan, että me naiset nalkutamme - mutta nöyryys olisi paikallaan (siis miehelle...;)- Eikö se nöyryys olisi paikallaan sille nalkuttavalle osapuolelle terveen oikeudenmukaisuuden mukaan?
sitten jatketaan mm:
"Mut ei parisuhteen mene noin vaan kumpaisenkin on hyväksyttävä toinen sellaisena kuin on annettava tilaa toisen olla oma itsensä ja kannustaa ja hyväksyä se. Mut älä syytä feminismiä jos itseä kiukuttaa... kukaan "
Eli kuka ei hyväksy toista - terveen (ei feministisen) oikeudenmukaisuuden mukaan se nalkuttaja nalkuttaessaan ei hyväksy toista.
Ja sitten lisätään, että älä syytä toista jos itseä kiukuttaa. NÄIN SIIS SANOO SE, KETÄ JUURI KERTOI, ETTÄ KIUKUTELLESSA ME FEMINISTIT NALKUTAMME JUURI TOISILLE (eli miehelle).
Ja jatkuu...
"kukaan nainen ei ihastu mieheen joka haluaa pahoittaa itsekkyydellä toisen mielen."
Niin mitä siitä nalkutuksesta ja itsekkyydestä juuri puhuttiin..voi jessus...
Ja jatkuu...
"Vain kuuntelemalla pääsee parisuhteissa eteenpäin..."
Ei hyvää päivää - nalkuttajako se kuuntelija on...
Miten noinkin lyhyessäkin vastauksessa voi naisen logiikka, feminismi ja miesviha tulla noin järkyttävällä tavalla esiin. Näitä keskusteluja sitten käydään suomen perheissä ja sitten vielä 3/4 feministi menee ja tekee avioeron...
Oi Suomen miehiä - lääke: naiset pakkoarmeijaan vaihtoehtoisesti seuraavaksi 100 vuodeksi - voivathan he olla yli-päällikkönäkin.
vain miehelle joka ei halua todella kuunnella vaan ajattelee, että teenpä päätöksiä ja ratkaisuja koska olen ihan varma, että nainenkin haluaa juuri samoin... keskustelu auttaisi kyllä kovasti tietämään mitä yhdessä halutaan tai ei.
Nytkin olet ottanut minusta jo varman kannan minkälainen olen kuitenkaan tiedustelematta mitään todellista ennen sitä...
Ensinnäkin minä en nalkuta koskaan, koska on tarve selvittää toisen kanta asioihin jotta ymmärtäisin hänen ratkaisujaan. Aina en toki ole samaa mieltä, mutta uskon, että kompromissien kautta pääsee molemmat ratkaisuun johon voi olla tyytyväinen. Kuuntelen jos minua halutaan kuunnella ja jos ei haluta ilmiselvästi edessä on väärä ihminen. Puhuin siis nalkuttamisesta aivan yleisesti niin miehillä kuin naisilla sinä käänsit sen jo minun tavakseni. Sillä aivan oikein kyllä miehetkin osaavat nalkuttaa, mutta tekevät sen vain hieman erinlaisella tavalla. Sinäkin rivien välistä syytät kaikesta tapahtuneesta vain naisia tai naista en tiedä historiaasi...
Lisäksi itselläni ei ole tarvetta syyllistää kumpaakaan sukupuolta sen enempää vaan ajatuksena löytää asioita joissa voisi kenties joku tai miksen minä itsekin avata silmäni huomaamaan, että tarvetta muutokseen olisikin itsellä. Sillä turha toisten syyttäminen ei kanna hedelmää. Vain ja ainoastaan oman asenteen muuttaminen voi auttaa löytämään tärkeitä asioita elämäänsä. Nöyryys vain on väline millä etsimänsä löytää parhaiten oli se mitä tahansa mitä haluaa etsiä. Ja myös nöyryys/ kuuntelun taito ihmisessä avaa ovet todelliseen tutustumiseen vastakkaisen sukupuoleen. Se on piirre niin miehessä kuin naisessa joka saa kiinnostuneita katseita peräänsä... Tästä syystä minuakaan ei kiinnosta mies, eikä myöskään nainen joka on niin täynnä väärää informaatiota, että kylvää katkeruutena menneitä murheitaan toisten silmille... sellainen ihminen on yksin... saattaa olla, että hänellä on ulkonäkö turvanaan, mutta pelkästään sillä ei saavuteta yhtään mitään todellista. Eli kierrän kaukaa ihmiset jotka marisevat ja ovat passiivisen oloisia. ja kiiruhdan riemastuneena joukkoon jossa aito elämänmyönteinen tunnelma... edelleenkin sukupuoleen katsomatta...
Sillä miten käyttäytyy kaikkia ihmisiä kohtaan sen huomaa myös se vastakkainen sukupuoli...
ja luit senkin väärin, tai kirjoitin epäselvästi tai otaksuit tarkoitin nöyryydellä aivan molempia niin naisia kuin miehiä. Tapanani ei ole eritellä tai puolustaa jompaa kumpaa sukupuolta paremmaksi, mutta tämä tuntemus kenties kumpuaa sinun sisältäsi, että naiset haluavat vain hyökätä ja sinulla reagtio on puolustaa itseäsi aivan kaikkia naisia vastaan?
Se että tekstini voi näyttää naistenpuolesta puhumisesta johtuu vain yksinkertaisesti siitä, että olen nainen ja kokemukseni ovat vain miehistä. Hyökkäävä asenteesi tuntuu todella ikävältä, sillä en ole ollut vaikuttamassa asenteeseesi ja syytön menneisyydessäsi tapahtuviin asioihin.
Nuoret naiset (20-35) haluavat että mies on yhteiskunnassa menestyvä, merkittävässä työssä (naisen mielestä johtaja), rikas ym. Voi sitten näyttää kaikille muille naisystäville kuin hieno mies itsellään on ja saa muut kadehtimaan ja ihailemaan itseänsä. Nainen itsekin on ihan innoissaan kun on niin hieno mies. Naiset ovat täydellisiä narsisteja jotka ahnehtivat olla tekemisissä myös miesten kanssa, joilla on valtaa.
Tavalliset miehet eivät sitten kelpaa. Jos tavallisen miehen kanssa sattumalta seurustelee niin katsellaan vaan mistä löytyisi parempaa miestä ja kun sellainen on kohdalla dumpataan se tavallinen mies.
Nuoret miehet (20-35) ovat naisia halukkaampia elämään parisuhteessa mutta suurin syy yksin elämiseen nykyään on tämä vääristynyt naisten narsistisuus.
En kannata väkivaltaa, joka on syy myös yksin elämiseen mutta nuorten henkilöiden (20-35) kohdalla ei nosteta selvästi esille tätä tärkeintä syytä.
Tai en tiedä mitkä arvot kaikille naisille olis tärkeimmät. Sitten taas toisaalta usein miehilläkin on aika eriskummallisia haaveita naisista.
Eilen juuri kuulin yhden niistä itseäni 2v nuoremmalta mieheltä. Että hän on kanssa ajatellut ottaa nuoremman naisen vain siksi, että oli nuorena niin ujo, eikä osannut toimia ikäistensä kanssa, kun hetken juttelimme aiheesta ja kysyin, että olitko ajatellut asiaa niinpäin, että kun haluat ikäistäsi juttuseuraa, niin kenen puoleen silloin käännyt? Hetki sen jälkeen jostain syystä hän halusi olla ikäisensä lähellä...tosi sulkku mies, harmi, että juttu jäi vähän kesken... Joo eli miesten outo probleema on hakeutua erillaisessa kasvussa olevan nuorehkon naisen seuraan, kun taas naiset etsivät oikeasti oman ikäistään seuraa...
Joo mut siis tuo oli asian vierästä vai oliko en tiedä.
Siis itseasiassa minä en ole koskaan hakautunut tietoisesti miestä jostain yhteiskunta-asemasta, toki nuorempana sitä haaveili, että olisihan sellainen helppoa. Silti lapseni isä oli varakkaammasta suvusta ja mielestäni hyvätuloinen tai ainahan miehen suurempi palkka tuntuu suuremmalta. Mutta juuri häneltä olen oppinut, että ei ole tärkeää missä asemassa toiset ihmiset ovat vaan minkälaisia he ovat.
Nykyään on niin päin, että juuri varakkaammat miehet haluavat lähestyä minua, en tiedä mikä minussa vetää heitä puoleensa ja minua vain kiinnostaa mies joka on aidontuntuisesti kiinnostunut minusta... en kyllä sanoisi kenellekään ei, enkä myöskään tunne kenenkään lompakon pohjia etukäteen, vaikka kyllä tunnustan hankkineeni edellisvuonna vero-cd.n. ihan uteliaisuuttani, kun eräs mies väitti itseään miljonääriksi.
Narsistisuus..hmm... joskus ainakin tuntuu, että todella useat ovat sellaisia niin miehet kuin naisetkin?
"Tavallisen" ihmisen ei parane kuvitella itseään tavalliseksi jos haluaa olla enemmän...
Tää on taas niitä "tilastotieto juttua" jolla ihmiset vakuuttavat olevansa tietyssä lokerossa.
Sillä totuus on, että olet juuri siinä lokerossa jonne omat rahkeesi ja uskalluksesi sinut päästävät, kun uskallat ylittää itsesi myönteisellä tavalla, niin moni sen nähnyt kohottaa sinut korkeammalle tilastoissaan, sinun tietämättä...
Itse pidän sellaista mentaliteettiä, että muista viis minä nautin elämästä ja siitä mitä minulla on. Ja kun hitusen saan tuotettua hyvää mieltä jollekin ohikulkijalle ja huomaan hänen positiivisesti yllättyneen hän lisää omaa hyvää oloani monilla prosenteilla... se onkuin omaan pankkiin keräilisi saldoa ;D
Ehkä näet nämä naiset väärässä valossa, tai ehkä he ovat sellaisia en kyllä mitenkään uskoisi näin olevan... ehkä näet heidät siinä valossa vain siksi, että et uskalla luottaa itseesi niin paljoa, että voisit kohdata naisen joka on suunnattomasti kiinnostunut sinusta? Ehkä omalla tavallasi estät itsesi näkemästä toisenlaisen totuuden?
Minä ainakin yllätyn aina vain uudelleen miehistä jotka ovat aivan uskomattomia ja aivan erinlaisia kuin minun aikaisemmat arviot olisivat sanoneet minulle. Sillä luottamukseni myötä miehet uskaltavat olla sellaisia kuin ovat seurassani... ja kohtaan aina (kun itse olen oikealla aaltopituudella) tosi mukavia ja kiinnostavia miehiä en ikinä mitään kakkosluokkaa tai kehnoa. Se on sitten eria asia osuuko kemiat yhteen...ja kuitenkin onko sillä aina edes väliä, hyvän mielen tuottaminen ja saaminen on paljon palkitsevampaa ja senjälkeen lähtee paljon vahvempana seuraaviin koitoksiin...
ja ainahan sitä voi kohdata uudestaan...
Väkivalta on mielestäni kahden ongelman taistelua. Toinen ihmisistä on alistuva, eikä tunne rajojaan ja se antaa automaattisesti toiselle luvan käyttää tilannetta hyväkseen aina vain pidemmälle jos sanaa: ei kuulu lainkaan...
Toki tämä toinenkin on rajaton jos haluaa talloa toisen tunteita välinpitämättömästi...
Itseasiassa tässä kohtaan en puolusta naisia jotka eivät osaa sanoa ei... mutta en myöskään miestä joka tekisi samoin... päämääränsä on hyvä tietää ja kulkea sinnepäin... vaikkin kyllä ihmiset ovat inhimillisiä ja tekevät monia virheitä ennenkuin pääsevät sinne mihin ovat haluamassa... mutta virheistä ei sakoteta. Sakottamisen arvoista on vain ja ainoastaan se, että päämäärää ei ole laisinkaan...
Onko sinulla määränpää tiedossa ;D
Ihan oikeasti me ihmiset etsitään näitä parisuhdeasioiden kiemuroita aivan liian monimutkaisesti, ollaan mielessämme tehty kärpäsestä härkänen ja sä härkänenkin kasvaa jos asioita liikaa miettii. Selkein totuus minkä ainakin minä näen on, että jokainen ihminen on hyvinkin samanlaisesti tunteva, herkkä, ujo ihan kaikkea samaa kuten sinäkin... jos näkee, että jonkun suupieli menee ruttuun, niin siihen on aina syy ja voi kysyä, et enkai minä vain aiheuttanut pahaa mieltä... sitten taas toisaalta tilanne toisinpäin nähtynä jos toinen ei huomaa loukanneensa, eikä oo pahoillaan, niin kannattaa etsiytyä seuraan jossa huomioidaan muitakin kuin itseä ;D
Aivan:) Ja samalla logiikalla vastaan, että jos TE naiset aivan ihanat ja viattomat olisitte niin ihania ja täydellisiä, niin miksi miehenne juovat ja hakkaavat teitä? Miksi miesten pitää lohduttautua pullon seurassa ja miesporukassa? Minä ainakin viihdyn parhaiten naiseni seurassa..ja kuka sanoi ettei minulla ole vaimoa?:D Täydellistä naisen päättelykykyä siis osoitat! Kuka sanoi ettei minulla ole isoa taloa ja muutamaa keräilyautoa?:D Minulla on nainen! Jos se nyt eräälle täällä kuulunee?:D
Joten meneppä sinäkin feminity, vai mikä lienit, ihan peilin etään ja harrasta itsetutkiskelua ja suosittelen sitä todella! Se että kaipaat ja hakeudut kaiken maailman "sikojen" seuraan ei tee sinusta naista, sen enempää kuin oikeuta sinua herjaamaan ja valittamaan aina vain miehistä!
Hyvää elämän onnea ja älä turhaa keskity miehiin vaan vaihda naiskauneuden metsästykseen niin saan vertaistasi seuraa!*wink*
Et kirjoittelisi noin lapsellisesti!
Minun Mieheni ei hakkaa minua koskaan, millä logiikalla niin päättelit? Mieheni on korkeasti kouluttautunut ja erittäin rauhallinen mies. Tykkää kauniista naisista, miusta eri toten. Sen vuoksi asustamme yhdessä, vaan emme Suomessa.
Jos sinulla on nainen, arvaan minkä laatuinen hän on, koska ottaa miehekseen hymiöillä kirjaavan miehen. Minun päättelykyvyssäni ei yleensä ole ollut vikaa, uskon tässäkin asiassa suuresti näihin vaistoihini, jotka sinusta ja kirjoituksestasi voin päätellä.
Fiksua ei ole kehuskella talolla ja autoilla, mutta jokin tarve sulla näyttää siihen olevan, laittaa siis epäilyttämään.
Käytän peiliä ihan riittävästi ja itsetutkiskelussa ei todellakaan ole mitään vikaa, sitä sietäisi useammankin harrastaa.
Onko sinun naisellasi ollut tapana ajautua sikojen seuraan, vai niin?
Lopuksi voin vain todeta että tiedän kyllä oman arvoni, ilman sinun typeriä "Wink" merkkejäsi.
kukaan, joten tuli erottua ja nyt on hyvä asua ja olla. Saa hermotkin levättyä. Melkein tuli jo väkivaltaa käytettyä, mutta hyvä ettei sitten tullukaan.
Niin, olen kyllä miettinyt, näin feministinä, että onko minussa aina vika, kun ei suhteissa pelaa... Viimein tajusin, ettei ole itseä syyttäminen.(huom. feminismi ei tarkoita sitä, että naiset olisivat parempia kaikessa, vaan se ajaa kumpienkin sukupuolien tasa-arvoistumista)Omalle kohdalle ei ole suhteiden muodostaminen onnistunut, kun jokainen suomalainen mies a) ryyppää b)on väkivaltainen c)ei vastaa tai keskustele. En ole mikään bimbo joka ajattelisi vain itseään. elän rauhassa odotellen, että joku mukava sattuisi vastaan, en haluakaan ketään prinssi täydellistä, kun en ole mikään prinsessa täydellinen. Käydessäni ulkomailla kohdatessani miehiä, olin yllättynyt heidän kohteliaisuudestaan. Totuus on, ettei suomalaiset miehet aukaise ovia. Muttei suomalainen nainenkaan. Jotkut bimbot oppivat mediasta, kun käsitellään naisasiaa, että heitä olisi muka syrjitty. Todellisuudessa ne ovat meidän äitimme ja mummomme, jotka ovat kärsineet huonosta kohtelusta.Ehkä elämme murrosaikoja, jos te suomalaiset miehet keskustelisitte kanssamme normaalisti(en tarkoita mitään nyyhkytuokioita), kaikki voisi olla paljon paremmin, vältyttäisiin näiltä väkivallan ja alkoholin käytön purkauksilta.
Niin naiset kuin miehetkin jopa lapsetkin ovat kohteliaita, mutta näin muistutuksen vuoksi, muistatko kiittää kohteliaisuudesta jos joku avaa oven sinulle?
Nimittäin eräs ovia avaava mies manistsi kerran availleensa jokuselle suomalaiselle naiselle ovia, mutta vasta kun hän teki näin ulkomaalaiselle hänelle lausuttiin sana: kiitos
Itselleni avataan aina kun olen hyvällä tuulella vallan mahdottoman usein ovia kohteliaisuudesta ja kun en ole, niin itse saan ne avata ;D
Ongelman ydin on edelleen siis se, että molempi osapuoli ajattelee vain omia saamisiaan, ei niinkään, että olisi jotain toiselle annettavaa ihan oikeasti. Nainen motkottaa, miksi ei ovia avata ja kun hän niillä sanoin miestä ruoskii tulee miehelle olo, että voisi käyttää väkivaltaa kun toinen haluaa olla ilkeä ;D
Omilla haluamisillaan ja vaatimuksilla ei pitkälle pötkitä suhteissa ;D
Nainen 41
..että on esim. paljon opiskelijoita, jotka asuvat yksin, he muuttavat satojen kilometrien päähän perheestään ja kavereistaan. Toinen syy on pariutumisen väheneminen: kuka nyt parisuhtiesiin jaksaa panostaa? Tietysti syynä voi olla pääoman lisääntyminen, kun on varaa ostaa tai asua vuokralla omassa asunnossa. Toisaalta en tuosta tiedä, kun yhteiskuntamme eriarvoistuu niin kovaa vauhtia, että köyhillä on aina vain entistä vähemmän rahaa, ja rikkailla enemmän. Kommentteja?
Olen asunut sekä yksin (opiskeluvuoteni eli 7 vuotta) ja tällä hetkellä asun puolisoni kanssa. Yhteiseloa on takana jo useampi vuosi.
Yksinelämisen hyvä puoli on tosiaan tietynlainen vapaus tehdä asioita omilla ehdoillaan. Mutta puolison kanssa asuminen (tarkoitan asuinkumppanilla nyt henkilöä, jonka kanssa asuminen tuntuu hyvältä) on myös hyvää, mutta mielestäni se on hyvin erilaista verrattuna yksineloon. Toisaalta, jos seurustelee, niin yksinasuminenkaan ei vapauta tekemään mitä huvittaa, mikäli ihmisellä on parisuhteen peruspilarit tukevasti maahan pultattuna.
Yhteiselossa konflikteja ei oikeastaan voi välttää. Mutta parisuhteessa pitääkin pystyä luomaan rakentavasti asioita ja yhteisessä asunnossa asiat voi aina tehdä yhdessä ja yhteisillä säännöillä (näitä sääntöjä syntyy väistämättä). Itselleni kuitenkin ns. 'pehmeät arvot' ovat edelleen tärkeimmät eikä se, kuinka menestyn työssäni ja urallani. Aina voi nimittäin kysyä, onko työelämä se vihoviimeinen asia maailmassa...
Jos ihmiset kaipaavat omaa rauhaa, sitäkin voi kysyä puolisolta- sitä voi lähes aina nimittäin järjestää ja helposti. Lopulta hyvin monet asiat, joita voi tehdä omassa luukussa yksin, voi tehdä myös yhteisasunnossa. Ja toisinpäin: yhteisasumisen voi hyödyntää tavoilla, joita yksinasujat eivät voi toteuttaa.
Niin, mä olen asunut yksin kohta 15 vuotta. On siinä se hyvä puoli, että saa olla, miten itseään huvittaa. Mutta en toisaalta valita, jos joku haluaisi asua mun kanssani...mutta kukapa nainen näin rumaa, tyhmää ja köyhää ottaisi. Naisillehan merkitsee vain ulkonäkö ja raha (ja valta).
Rahalla, ulkonäöllä ja vallalla saa naisia kuin kärpäsiä - mutta ne eivät tee rakkautta tai ihmissuhdetta.
Jokaiselle on olemassa joku kun uskaltaa avautua ja yrittää aina uudestaan vaikka ei heti tärppäisi.
Verkot vesille hyvä mies!
Entäs jos on yrittänyt jo liian kauan. Näyttää kovasti siltä, etteivät yli 30v. sinkkunaiset haluakaan sitoutua. Jollei joku tule heitä hakemaan, ja tee kaikkea heidän mielikseen...
hei, ei vain raha ja ulkonäkö, tietysti kiva sekin on, mutta naisetkin tietävät sen että miehetkin vanhenevat ja komeus hiukka rapistuu, huumorintaju, mukavuus ja kiltteys on erittäin hyvä bointti miehessä. Miehen kodin pitää olla siisti, hajuton ja mukava. Miehestä itsestään näkee myös millaista siellä kotona mahtaa olla.
Vaimo ei ole vain kodin hengetär, vaan miehen kuningatar ;)
Sohvaperuna asustaa vieläkin luonani, vaikka takaisin äidin luo muuttamisen piti olla vain väliaikainen järjestely. Nyt on mennyt jo 1,5 vuotta. Miten pääsee aikuisesta pojasta eroon? Ei auta pyynnöt eikä kehotukset... Olen ajatellut itse muuttaa, toiselle paikkakunnalle jopa. Tuntuu siltä, ettei elämä ole oikeassa järjestyksessä näin. Asuisin mieluummin yksin.
yksinkertaista. pistä maksamaan vuokraa, osa sähköstä, ja pistä tekemään hommia asunnon eteen. ei mitään rötväilyä suvaita.
ja ilmoitat että sulla on poju tän ja tän verran aikaa hankkia oma mesta, sen jöleen heität kylmästi pihalle ja vaihdat lukot.
jos ei lähde hyvällä, niin poliisi auttaa saamaan kakaran pihalle.
Pakko myöntää kuinka välillä yksinäisyyden karmeus valtaa mielen mutta joka kerta kun ajatten millasta oli jakaa arki ex-puolison kanssa ei sitä piereskelevää sikaa ole ollenkaan ikävä ja saan olla just niin kuin haluan, patsi jää vain pakko sexistä mutta senkin olen kääntänyt voitoksi, eli yksin on jees.
PMS-oireista kärsineen "kälkkättimen" äänet ovat vaimenneet. Pystyn vihdoin elämään vailla jatkuvaa määkimistä...sehän tässä onkin outoa..;) Tämähän on suorastaan LUXUSTA !
Elämän hektisyys vie meiltä vapaa-ajan ilot ja onnen. Työelämä on kiristynyt niin, että työelämässä oleva "imetään kuiviin". Parisuhteen elossapitäminen vaatii aikaa, jota sille ei näillä työajoilla riitä -> tämä johtaa siihen, että ihmiset eroavat enemmän.
Yksin asuminen on kallista, vakuutusmaksujen yms. asumiskulujen jakajaa ei ole. Naisen tulot ovat merkittävästi pienemmät kuin miehen miltei alalla kuin alalla. Yksinhuoltajat tekevät mahdottoman vaikeaa työtä selviytyäkseen yksin kuluistaan tässä kalliissa euromaassa!
Yksin asumisen hyvät puolet on vapaus valita milloin syö, mitä syö ja mitä televisiosta tulee.
Itse muutan kohta parisuhteesta yksin kaksioon, euron venytys elämä odottaa. Jee!!!! Hyvä suomi!
Katsoppas tuo juttu "Eipä mitään hyviä puolia".
Ja mieti pärjäätkö sittenkin paremmin kuin mä.
Yksinhuoltaja saa muutaman avustuksen enemmän kuin ns. ei yksinhuoltaja joka kumminkin huoltaa lastaan.
Yksin asun vuokralla. Kihlatulla oma osoite paikassa jossa ei tarvitse maksaa vuokraa(sukutalo). Eipähän tarvi asumistukilappuihin laittaa puolison tuloja. Yksin asun ainoastaan raha-asioiden takia, mies kun on niin velkaantunut etten halua sotkeutua niihin. Mutta kahdestaan täällä kämpässäni yleensä ollaan, saahan sitä nyt kylässä käydä ;)
Eron jälkeen yksin kohta vuoden. Hyvä kun pääsi eroon välinpitämättömästä likaisesta ja sotkuisesta naisesta. Nyt pysyy koti kunnossa, ainut hyvä puoli yksin asumisessa tällä hetkellä. Huonoja puolia riittääkin liian kanssa. Yhteiskunta teki työn tekemisen kannattamattomaksi koska ei huomioi lasta asumistukea laskettaessa, vaikka asuu mulla yhtä paljon kuin äidillään. Vain päähuoltaja saa paremman asumistuen, ero on palkasta riippuen 100 - 190 e/kk päähuoltajan hyväksi. Kaksi päivää olen laskenut että miten tulojen käy jos meen töihin. Ei mitään toivoa että sais enemmän rahaa, asumistuki loppuisi ja päivähoitomaksut tulis lisää, tappioksi menee kaikki mikä työn takia kuluu ja ruoka-avutkin menee. Todellisuudessa joutuis vetää vyötä entistä kireämmälle, eihän sellaista kukaan jaksa. Vastuullisena isänä en voi enää ruuasta tinkiä, nytkin heikkoa tasoltaan. Vain pienemmät asumiskulut voisi auttaa pääsemään sen verran plussalle työn teossa että jaksaisi, koska palkkaa ei voi saada niin paljoa kuitenkaan. Lapsen vuoksi yksiö ei riitä asunnoksi ja siksi asumiskulut on liian suuret palkkaan nähden. Jos joku nainen mut sattuis huolimaan niin tulis sitten työnkin tekeminen taas kannattavaksi. Mutta ei sellaista naista ole joka työttömän kanssa alkaa asumaan, nainen ei voi hyväksyä sitä että mies jotenkin hyötyis hänestä. Itse voisin vaikka elätiksi ottaa naisen, raha tulee ja menee joka tapauksessa, ihan sama minne kunhan pärjää.
yksin asuminen oli aikoinaan oma valintani,avioliitossa en viihtynyt; kaikki pienet asiat kasaantuivat isoksi palloksi ja se tukahdutti minut. Nyt olen harhaillut lähemmäs kymmenen vuotta, kerran olen mennyt kihloihin ja toinen suhdekin päättyi kun ei vain osattu asettua.En odota, toivon kylläkin että jossakin on mies minua varten. Joskus on yksinäistä ystävistä huolimatta, jotka mm. sanovat minulla olevan riman korkealla. Miksi toisaalta ottaa kumppaniksi henkilö joka ei ole samalla tasolla(tulkitkoon tämän lukijat miten haluavat).ONNEKSI minulla on lapsi josta on paljon iloa,ehkä puran kaikki patoutuneet hellyydentarpeet jos ja kun minusta tulee MUMMI:
Ei tule tukahdutetuksi muita.
Minäkin olen tilastokeskuksen mukaan yksinasuva. samoin kuin tyttöystävä, vaikka käytännössä saman katon alla asutaankin.
Kelalta saa kätevästi rahaa ja voi pitää kahta asunotoa vaikkei tuloja oikeastaan juuri olekkaan :)
minulla 36 neliön yksiö, ja tyttöystävällä hieman isompi kaksio. Kyllähän sitä suunnilleen näissä mahtuu asumaan.
jos saisi saman rahan käteen, mitä asunotukina näistä saa, niin tältä alueelta saisi jo pienen omakotitalon korot maksettua iloisesti, vielä jäisi rahaa lyhentämiseen.
Tyhmät päättäjät on toimillaan aiheuttaneet sen että jos muutatte yhteen ja toinen menee töihin niin pärjäätte huonommin kuin nyt. Eli mitä järkeä on siinä että toisen tulot leikataan ja asumistuki lakkaa jos toinen menee töihin. Se vain aiheuttaa sen että pareilla täytyy olla molemmilla omat asunnot ja molemmille tulee asumistuet ja toimeentulotuet.
Päättäjät on todella huipputyhmiä ja yritäppäs neuvoa, iskee heti uhmaikäkin vielä.
suurin osa yksineläjistä on vanhoja leskinaisia. Sen jälkeen tulee pienehkö porukka nuoria sinkkuja, joista suuri osa etsii paria. Sinkkunuoruusikä ajoittuu usein ikävuosiin 18- 22 ja 26-30.
terkuin sosioloogi
Jos olisit aito tutkija, ymmärtäisit että sosiologi kirjoitetaan yhdellä oolla??
Yksineläjistä pieni osa on leskiä ja muut ovat itse osansa valinneet.
Nykyään nainen kouluttautuu eikä ole ukosta taloudellisesti riippuvainen. Silloinpa sitä voi elää niin kuin haluaa!!!
Kukaan nainen ei enää jää(järkevä) hakattavaksi ja nimiteltäväksi, niin kuin vielä 30-luvulla syntyneen naisen oli pakko tehdä elääkseen.
Mielestäni 95 % ukoista on keskenkasvuisia, äitiä naisestaan hakevia reppanoita. Näitä suurimpia lapsia nainen sitten ruokki, puki, pesi, tarjosi seksipalvelut ja KÄRSI!!
Siinä ohessa hoisi 7 kakaraa, joista vähintään 3 oli häiriintynyttä sen suurimman lapsen vuoksi.
Onneksi nainen saa nykyään päättää kaikesta itse. Lapsenkin voi tehdä yksin, kun eduskunta vihdoin hyväksyi hedelmöityshoitolain. Upeaa!
Te ukot olette katoava luonnonvara. Hyvä sikäli, että voi toivoa ja uskoa raiskausten loppuvan?
Olen elänyt koko 50 vuotisen elämäni yksin. Tosin kaksi ihanaa lasta minulla on ja he riittävät hyvin.
Molempia tapaan, kun opiskeluiltaan ehtivät.
Jos joku voi väittää, että on olemassa kunnollisia, naisia tukevia ja ymmärtäviä miehiä, niin taluttakoon sellaisen nähtäväksi kotiovelleni?????
en koskisi kepilläkään, vaikka olisivat nuorempia tai samaa ikäluokkaa. Sinutkin moni fiksu ja kunnon mies on varmaan kiertänyt kaukaa.
Miehistä olen. Mies on agressiivinen vain jos nainen käyttäytyy sitä hakien. Ei kukaan terve mies lyö naista jos nainen käyttäytyy normaalisti ja provosoimatta.
Suosittelen lämpimästi keskusteluavun hakemista vaikkapa kirkosta, jotta voisit purkaa pahaa mieltäsi. sen kanssa ainakin on varmaan tukalaa elää, kenestäkään ei saisi ajatella tuollaisella vihalla ;D
seurannut tiedotusvälineitä äskettäin, jossa tutkimusten mukaan 10 % parisuhteessa elävistä naisista tulee pahoinpidellyksi jatkuvasti.
Kuinka suuri liekään prosentti, jossa pahoinpitely on satunnaista??
Mistä mahtaa johtua, että joka kolmas liitto päättyy eroon??
Lasten pahoinpitelyn (kuritus) potkiminen ja hakkaaminen, 33 % suomalaisista hyväksyi, vaikka se on LAISSA kielletty jo vuonna 1984.
Eikö nämä tilastot ole karmeaa luettavaa?
Mitä ihmeen ruususenunta oikein elät? Oletko ummistanut silmäsi kaikelta pahuudelta?
Äitiäni hakattiin sen vuoksi, ettei hän raskaaksi tulemisen pelossa suostunut jatkuvaan päivittäiseen seksiin??
Me lapset saimme kamalaa kohtelua, jos maitolasi kaatui tai yritimme olla eri mieltä jostain.
Äitini on nyt leski ja jutellut monen naisen kanssa, jotka ovat kokeneet saman kohtalon 60-luvun alussa.
Äitini sanoikin, että ei sellaista kultakimpaletta löytyisi, että hän ottaisi enää uutta ukkoa.
Hän tekee ison omakotitalon kaikki työt yksin, vaikka on 78-vuotias. Me lapset autamme lomilla käydessä niin paljon kuin ehdimme.
Meitä on 7 lasta ja 1 on avioliitossa. Muut ovat sinkkuja.
Että revi tästä!
Jokainen tekee oman tilastonsa jos on halua sellaiseen elämään minkäarvoinen itse on.
Näyttäisi periytyneen tuo alistumisgeeni äidistänne, kenenkään ei ole pakko alistua vaan vaatia, että häntä kohdellaan kunnolla. Se on oravanpyörä joka antaa miehelle luvan tehdä ihan mitä vain. Rajoja kuuluu olla elämässä niin myös parisuhteessa. Jos on rajaton antaa luvan toiselle tehdä ihan mitä vain koska sanaa ei kuulu missään vaiheessa.
On tosi sääli, että tälläiset käyttäytymismallit periytyvät lapsille, mutta toisaalta jokaisen kuuluu kasvaa aikuiseksi ja vastata omista teoistaan ja yrittää tehdä elämästään sellainen minkäarvoinen haluaa itse olla.
Enkä puhuisi näin jos ei omaa kokemusta taustalta löytyisi. Oma äitini omasi aivan samat geenit, hän hakemalla haki tilanteita joissa toinen ihminen tuli agressiiviseksi, mutta hän parantui siitä kun huomasi, ettei hänen tarvitse vihata koko maailmaa. Hyvällä on siis paljon paremmat mahdollisuudet selvitä elämän kimuranteista ongelmista. Hyökkäämällä ei pääse tilanteestaan koskaan pois. Valinta on sinun mitä tietä haluat kulkea...
Vihaaminen ja luottaminen tilastoihin toteuttaa tilaston. Ja luottamuksen opetteleminen muuttaa tilaston...
Sinä et voi enää aikuisena syyllistää vanhempiasi ja heidän tapaa elää syyksi oman elämän karikkoihin... vaan ottaa vastuu, että elämäsi on niin arvokas kuin haluat sen olevan...älä alistu vaan mainitse asiasta kauniisti silloin kuin joku talloo tunteitasi näytä hänelle, että hän on pahoittanut mielesi... opettele muuttamaan tilastot ja hämmästy kuinka erinlainen maailma ihan oikeasti on ;D
En lukenut kaikkia näitä viestejä joten saattaa olla, että tämä sama on tullut jo esille. Ainakin se tuli, että monet asuvat yhdessä vaikka tilastollisesti ovat erillään.
Yhtenä syynä on se, että kun on kaksi henkilöä peruspäivärahalla. He saavat sen toimeentulon mikä siitä kertyy, mutta lisäksi myös asumistuen jms. tarpeelliset.
Mutta jos toinen saakin työpaikan jonka palkka ylittää nipin napin sen rajan minkä laki on määrännyt niin ensinnäkin putoaa asumistuki, mutta lisäksi toisen henkilön päiväraha pahimmillaan loppuu. Näin ollen tulot voivat jopa laskea.
Tässä vaiheessa moni pari ero, sehän on hyvin helppoa nykyään, ja hankkivat molemmat oman asunnon. Nyt toinen käy siis töissä ja saa palkkaa. Toinen alkaa saamaan peruspäivärahaa koska ei enää ole palkkaa nauttivaa puolisoa. Samoin hän saa asumistuet jms.
He asuvat jatkossakin yhdessä koska niin on edullisempaa.
Pienellä lain "rukkaamisella" saataisiin valtion tuloja vähemmäksi ja vapaita asuntoja markkinoille.
Toki ei kaikkien yksinasuvien syy ole tämä, mutta yllättävän monen.
KYLLÄ SITÄ JO KAIPAA RAPSUTTELUA JA HELLITTÄVÄÄ KUNNON MIESTÄ...TÄÄLÄ OLIS TOSI MUKAVA NAINEN JOKA KAIPAISI MÖKILLE HALONTEKIJÄÄ JA PASSATTAVAA...
rannalla ?
yksinhän tässä asutaan,jo kohta 12v.eikä mitään uutta näköpiirissä ,ehkä se tämä ikäkin tekee sen 50..onhan tässä hyvätkinpuolensa ,mutta niitä huonoja enemmän.
on ikävää..joskus on hyvä olla omaa rauhaa mut kyllä naista kaipaa kainaloon..
Minusta on aivan mahtava asua yksin ison koirani kanssa. Olen seurustellut kohta 10v ja kokeillut myös yhdessä asumista hänen kanssaan.
Ei siitä kerrassaan mitään tule minun kohdallani.Tarvin oman tilan ja rauhan. Poikaystäväni on paljon luonani, mutta kerron kun en tarvitse seuraa. suhdekkin toimii paljon paremmin.Todellakin nautin yksinäisistä tv-illoista, keskiyön kaapin siivouksista, yksinäisestä ruuanlaitosta jne...Tietty vähän fuskaan, koska moni täällä on TODELLAKIN yksin. Mä olen silti vähän feikki-yksinäinen kun seurustelen.
Oleknohan minäkin? Seurustelen myös, mutta asutaan eri osoitteissa. Tarvitsen myöskin omaa tilaa, aikaa ja rauhaa. En pysty siihen, että toinen olisi koko ajan läsnä. Pystyn täysin rentoutumaan vain yksin ollessa. Kumppaninkin mielestä tämä systeemin on ihan ok, tarvitsee myös omaa tilaa ja rauhaa.
Exän kanssa seurusteltiin myös yli 8v, ei edes kokeiltu yhteisasumista, koko ajan omat kodit kummallakin. Oli hyvä ratkaisu, ei yhteisasumisesta luonteillammme olisi mitään tullut. Muuten kyllä meni hyvin, seurustelu loppui sitten muihin syihin.
Sitä vaan, että voi parisuhteessa olla vaikka loppuiänkin niin, ettei asuta yhdessä.
Ei tässä ole oikein mitään kivaa. Joskus väsymyksen hetkinä rauha, mutta sekin vain ohimenevästi. Puolet puuttuu minusta että maailmani olisi kokonainen. Se viiltää joskus kipeästi.
saa käyttää omat rahat miten haluaa ja voi mennä ja tulla mielensä mukaan.ei tarvi jakaa kylpyhuonetta.ei pestä kenenkään likaisia sukkia.ei kärsiä toisen tavoista esm kuorsauksesta.omaa rauha.huonoa on että juttukaveri puuttuu ja toisen ihmisen läheisyys ja huolenpito.jos ei anna itse vaan haluaa olla yksin ei voi saadakkaan.toistaiseksi yksin.
Voi sitä huonosti nukuttua yötä kun toinen tunkee unissaan päälle, on kuuma ja ei mahdu makaamaan mieleiseensä asentoon!ja jos sitten haluaa sen mörököllin siihen viereensä niin sen saa sitten siihen kun haluaa,ainakin kun tapailee jotain/seurustelee/baarista.Ja kämppä saa olla sekasin jos siltä tuntuu.Ja voi liikkua mitä karmeimmissa oloasuissa kotona , ilman että joku haukkuu niitä seksintappokuteiksi ; )Ja saa kuunnella mitä musaa haluaa.Sama homma telkkariohjelmien kanssa.Listaa voisi jatkaa loputtomiin... ; )Ainoa miinus on se ajoittainen kainalontarve.Mutta sitten pitää vaan lähteä kämpästä liikenteeseen, niin kyllä se kainalokin löytyy!
rivien välistä voi lukea jotain muuta.
sä mainitsit sen ajoittaisen kainalontarpeen? Mistä sellaisen löytää, kun ukot eivät ole kiinnostuneita tarjoamaan kainaloaan vaan pääsyä haarojen väliin.
Sitte kun on saatu tulee kiire kotiin?
Olen elänyt jo aika kauan enkä ole yhtään kainaloa vielä löytänyt???
Mutta p... vonkaajia on pilvin pimein, meni mihin meni!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000020723764