Hei kertokaapa

samanlaista se on nykyäänkin .Työssäkäyntiä ,kotona lapset parkumassa ,mies harrastaa ja ei kerkiä olla kotona kun kääntämässä. Lapset kadulla jos äitikin haluais harrastaa iltasella jotain --näin se menee.
ennen oli sentään isovanhemmat ,mutta nyt heilläkin on aina kiire johonkin:=)

vaikken vielä 70v niin seniori kuitenkin.
Sota mullisti voimakkaasti naisen asemaa lähinnä siksi, että naiset joutuivat ottamaan vastuun perinteisistä miesten töistä kotirintamalla. Ennestään oli lähinnä perheen vanhimman tyttären vastuualueena ollut nuorempien lasten hoitaminen, kotoa poissa oleva äiti asetti entistä suuremman vastuun alaikäisten harteille, kotityöt asettivat uusia vaatimuksia. Vielä 1950luvun puolivälissä suurin osa väestöstä asui maaseudulla ja huomattava osa sai elantonsa maanviljelykseen liittyvistä töistä.
Sota toi muitakin muutoksia naisten asemaan. Perinteisen pitkän seurusteluajan tilalle tulivat melko nopeasti solmitut avioliitot, joista moni oli tuomittu epäonnistumaan miehen kaatumisen tai kotiuttamisen jälkeisen epäsosiaalisen elämäntyylin vuoksi.
Huomattava ero naisen asemassa oli käsitys leskeydestä. Tämä oli erittäin kipeä kysymys silloin, kun suuri osa heistä oli 18-30vuotiaita äitejä. Yhteiskunta ei ollut kypsä hyväksymään avoliittoja vaan muodostui käsite susipari, ongelmaa pahensi noin neljännesmiljoonan naimaikäisen miehen vaje käytyjen sotien seurauksena.Yli viisikymppinen leski käsitettiin huivipäämummoksi, jolla ei voinut olla seksuaalisia tarpeita.
Oman ongelmansa loi asuntopula, Helsingissä esimerkiksi kolmiossa saattoi asua kaksi perhettä ja sukulaislapsia.