Onko kukaan muu ollut tälläisessä tilanteessa tai joskus ollut ja miten asiat meni eteenpäin?
Eli tilanne on tämä. Olen seurustellut miehen kanssa pian viisi vuotta. Kun tapasimme olimme kumpikin tahoillamme naimisissa ja sitten erosimme kumpikin pitkistä liitoista joissa oli jo vuosia mennyt todella huonosti ja ero oli vain ns ajan kysymys. Kummallakin on lapsia ed liitoista. Minun kanssa lapset asuvat ja "mieheni" lapset asuvat äidillään. Olemme kihloissa muttemme asu yhdessä. Aina kun miehelläni on lapset luonaan, emme juuri tapaile koska hän haluaa omistautua lapsilleen silloin. Joskus kyllä tapaamme kaikki, minä lapsineni ja mies lapsineen. Lapset tulevat kaikki hyvin toimeen keskenään.
Minä haluaisin että muuttaisimme yhteen, mutta mies ei oikein suostu keskustelemaan asiasta. Kuuntelee kyllä mielipiteitäni ja toiveitani muttei keskustelu koskaan pääty asian RATKAISUUN.
Hän ei juuri kommentoi aihetta kuin joskus sanomalla, että antaa ajan näyttää asia.
En oikein ymmärrä mitä hän asialla tarkoittaa ja MITEN AIKA VOI NÄYTTÄÄ ASIAN??
Kertokaa ja kommentoikaa jos olette itse olleet vastaavassa tilanteessa, miten asiat etenivät tai jos itse olette ajatelleet noin niin MIKÄ oli syynä tms.
Suhde meillä menee TOSI HYVIN, joten MIKÄ voi estää sitä ettei mies halua muuttaa yhteen?
Eli tilanne on tämä. Olen seurustellut miehen kanssa pian viisi vuotta. Kun tapasimme olimme kumpikin tahoillamme naimisissa ja sitten erosimme kumpikin pitkistä liitoista joissa oli jo vuosia mennyt todella huonosti ja ero oli vain ns ajan kysymys. Kummallakin on lapsia ed liitoista. Minun kanssa lapset asuvat ja "mieheni" lapset asuvat äidillään. Olemme kihloissa muttemme asu yhdessä. Aina kun miehelläni on lapset luonaan, emme juuri tapaile koska hän haluaa omistautua lapsilleen silloin. Joskus kyllä tapaamme kaikki, minä lapsineni ja mies lapsineen. Lapset tulevat kaikki hyvin toimeen keskenään.
Minä haluaisin että muuttaisimme yhteen, mutta mies ei oikein suostu keskustelemaan asiasta. Kuuntelee kyllä mielipiteitäni ja toiveitani muttei keskustelu koskaan pääty asian RATKAISUUN.
Hän ei juuri kommentoi aihetta kuin joskus sanomalla, että antaa ajan näyttää asia.
En oikein ymmärrä mitä hän asialla tarkoittaa ja MITEN AIKA VOI NÄYTTÄÄ ASIAN??
Kertokaa ja kommentoikaa jos olette itse olleet vastaavassa tilanteessa, miten asiat etenivät tai jos itse olette ajatelleet noin niin MIKÄ oli syynä tms.
Suhde meillä menee TOSI HYVIN, joten MIKÄ voi estää sitä ettei mies halua muuttaa yhteen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minä muutin mieheni kanssa yhteen. Minulla on kaksi lasta ja he asuvat meillä ja mieheni lapsi asuu äitillään. Eli viikonloput meillä. Lapset tulevat oikein hyvin keskenään toimeen. Ongelma onkin minä! En voi sietää viikonloppuja kun tiedän että mieheni lapsi tulee meille. En jaksa välittää hänestä vaikka toimeen tulemmekin. Minun on hyvin vaikea olla itseni kanssa. Kadun muuttoa yhteen, ennen sitä oli niin ihana kun sai olla myös omassa rauhassa omien lasteni kanssa.
Minäkään en muuttaisi miehen kanssa yhteen, jos hänellä olisi pari lasta siinä. En halua ottaa sitä vastuuta enkä kokea enää sitä arkea. Pyöritän mieluummin tätä omaa arkea ja nautin niistä yhteisistä hetkistä, joita meillä on.
Yhteenmuutossa voi tulla pahoja konflikteja, murrosikäiset kiukuttelevat, huomiosta ollaan mustasukkaisia, kasvatuksesta eri mieltä.
Me olemme sitä mieltä, että kun lapset lähtevät pois kotoa, niin hankimme "vahuudenpäiviksi" oman kodin. Kallistahan tämä on, mutta kaikkien tyytyväisyys korvaa sen rahan.
Kunnioita miehesi toivomusta, nimittäin jos minua alettaisiin painostamaan, niin surullisin mielin näyttäisin ovea.
Olisi mielenkiintoista tietää oletteko seurustelleet kauankin ja koska suurinpiirtein teillä se aika koittaa kun lapset muuttavat pois kotoa?
Onko teillä tullut välillä "kova hinku" muuttaa yhteen asumaan ja jakaa käytännön arkea yhdessä?
Monet asiat yhteenmuutossa mietityttää minuakin ja olisi mukavaa kuulla kommentteja miten arki on lähtenyt käyntiin ja myös se että onko tälläisiä pareja olemassa muitakin kuin me, jotka ovat kauan seurustelleet, mutta asutaan edelleen kahta kotia.Meidän tuttavapiirissä tälläisiä pareja ei ole ja meidän tapa kummastuttaa monia ulkopuolisia, vaikkei sillä nyt meille ole niin suurta merkitystä mitä muut ajattelevat.
vaan anna ajan kulua.
Minun miestystäväni painostaa minua muuttamaan hänen ja lapsensa (15 v. tyttö) luo. En millään halua, kun se tyttö on ihan hirveä käytökseltään, enkä pidä hänestä lainkaan. Asuminen saman katon alla hänen kanssaan ahdistaa suunnattomasti jo ajatuksenakin.
En henno sanoa miehelle totuutta, mutta toisaalta en millään voi tehdä itsellenikään niin pahaa.
Luulen, että tämä päättyy eroon vielä jonain päivänä.
Nuorin on nyt 12 eli minun tyttöni, hänellä 14 ja 16 pojat. Minusta me eletään arkea vaikka ei joka yö yhdessä ollakaan. Siis hän hoitaa niitä perinteisiä "miehen" töitä, ruuvaa autoani, vaihtaa renkaat, hakkaa puut. Minä taas viihdyn erinomaisesti ja myös lapseni keittiössä, kokeillaan usein kaikkea uutta. Miehen kotona ollaan aika paljon hampparilinjalla. Kyllä sielläkin pojat tykkää, kun saavat ihan oikeaa kotiruokaa. Lapset tulevat toimeen keskenään minusta hyvin, tosin 14v on sitä mieltä, että 12v on aivan pentu, mutta 16v:llä on jo jotain "suojeluhalua". Mies todella pitää lapsistani ja on jo sanonut, että jos poikia alkaa ilmestyä meidän taloon, niin hän hankkii haulikon (vitsi), minä taas käyn poikien kanssa vaateostoksilla, kun isä on "kalkkis".
Niin ja yhdessä ollaan oltu yli neljä vuotta. Sukujuhlissa ja lomilla ollaan oltu kaikki kuusi, minusta rakkaus, luottamus, hyvä olo, ei ole kiinni samasta osoitteesta.