Joitakin aikoja sitten Lapin Kansassa julkaistiin tutkimus, jonka mukaan asennoituminen invalideja kohtaan on yleisesti ottaen negatiivista. Samaan asiaan otti kantaa myös Katja Hirvasaho Lapin Kansassa 25.10.
On erittäin myönteistä, että invalidien asemaan ja invaliditeetin mukanaan tuomiin ongelmiin kiinnitetään julkista huomiota. Itse 23 vuoden kokemuksella voin kuitenkin sanoa, että kaikki julkinen keskustelu invalidien, vanhusten ja vammaisten ihmisarvosta, ihmisoikeuksista ja oikeusturvan toteutumisesta on pelkkää pintakosmetiikkaa elleivät nämä kova- ja vähempiosaiset saa itse ääntään kuuluviin ja pääse kertomaan omista kokemuksistaan. Siis siitä todellisuudesta, jossa lukemattomat invalidit, vanhukset ja vammaiset joutuvat oloissaan, ympäristönsä keskellä ja viranomaisten toimenpiteiden tai laiminlyöntien kohteina elämään.
Julkisuudessa on jo pitemmän aikaa kiinnitetty huomiota niin koulu- kuin työpaikkakiusaamisiinkin ja etsitty ratkaisuja näiden poiskitkemiseksi. Joskin erittäin huonolla tuloksella. Aikanaan uutisoitiin tapauksesta, jossa kunta oli tuomittu maksamaan korvauksia koulukiusauksen uhriksi joutuneelle. Ilmeisesti tätä tapausta koski netin foorumilla pari päivää sitten esiin tullut tieto, jonka mukaan hovioikeus oli muuttanut alioikeuden tuomion ja lopputulos oli, että oikeuksiaan perännyt koulukiusauksen uhri joutuu oikeutensa toteutumisen sijasta maksamaan oikeudenkäyntikuluja 9000 euroa. Eli tätä on koulukiusausten uhreiksi joutuneiden oikeusturva nykyisessä yhteiskunnassa ja näitä uhreiksi joutuneita on maassamme tuhansia. Monille seurauksena on ollut vakavat ongelmat jo monet joutuvat turvautumaan terapeuttien apuun ilmeisesti lopun ikäänsä.
Jos siis koulu- tai työpaikkakiusaamisten uhreiksi joutuneiden osa on kova, niin vielä kovempaa se on monille terveytensä menettäneille ja kaiken itse kokeneena voin vakuuttaa, että pahinkin koulu- tai työpaikkakiusaaminen on lasten leikkiä sen kurimuksen rinnalla, jota olen joutunut jo runsaat kymmenen vuotta läpi käymään; ja joka jatkuu edelleen.
Yksi suurimpia syitä niin asennesyrjintään kuin muihinkin ihmis- ym. oikeuksien loukkauksiin on se, että terveet eivät osaa asennoitua invalidien, vanhusten tai muiden vähempiosaisten elämäntilanteisiin. Eli eivät ymmärrä, millaista heidän elämänsä todellisuudessa on. Samoin monien itsekkäiden ja omaa parastaan ja omia etujaan tavoittelevien kyynärpäätaktikoinnin uhreina invalidit, vanhukset ja vammaiset ovat helppoja kohteita. Varsinkin, mikäli vaikean liikuntavammansa lisäksi kärsivät puhevaikeuksista eivätkä pysty itseään ja oikeuksiaan mitenkään puolustamaan. Sivistyneessä oikeusvaltiossa yhteiskunnan suoranaisen kunnia-asian pitäisi olla huolehtia vähempiosaisten oikeusturvan toteutumisesta, mutta helpompi näyttää olevan ottaa kuu alas taivaalta kuin oikeutta osakseen tässä yhteiskunnassa vähempiosaisten saada.
Stakesin toimeksiannosta kirjoittamassaan kirjassa ”Vanhusten ja vammaisten ihmisoikeudet” varatuomari Juhani Parkkari korostaa, että sananvapaus on viranomaiskritiikin perusta. Näkisin tämän tarkoittavan sitä, että epäkohtiin korjausta saadakseen invalidien, vanhusten ja vammaisten, samoin kuin koulu- ja työpaikkakiusaamisten uhreiksi joutuneiden on päästävä itse kertomaan omista kokemuksistaan; kuin myös minkä viranomaisen tai keiden taholta on joutunut mitäkin kokemaan. Käytännössä tämä asettaa julkisen sanan kokonaan uusien haasteiden eteen. Meitä kovia kokeneita ihmis- ym. oikeuksia vaille jääneitä on maassamme valtaisa armeija ja on aika lähteä korjaamaan yhteiskunnassamme ilmeneviä epäkohtia, jotta tästä yhteiskunnastamme muodostuisi oikeudenmukaisempi yhteiskunta – helpompi elää myös meidän invalidien ja muiden vähempiosaisten.
Leo Salmela
Sodankylän Invalidiyhdistys ry.n
tiedotusvastaava
On erittäin myönteistä, että invalidien asemaan ja invaliditeetin mukanaan tuomiin ongelmiin kiinnitetään julkista huomiota. Itse 23 vuoden kokemuksella voin kuitenkin sanoa, että kaikki julkinen keskustelu invalidien, vanhusten ja vammaisten ihmisarvosta, ihmisoikeuksista ja oikeusturvan toteutumisesta on pelkkää pintakosmetiikkaa elleivät nämä kova- ja vähempiosaiset saa itse ääntään kuuluviin ja pääse kertomaan omista kokemuksistaan. Siis siitä todellisuudesta, jossa lukemattomat invalidit, vanhukset ja vammaiset joutuvat oloissaan, ympäristönsä keskellä ja viranomaisten toimenpiteiden tai laiminlyöntien kohteina elämään.
Julkisuudessa on jo pitemmän aikaa kiinnitetty huomiota niin koulu- kuin työpaikkakiusaamisiinkin ja etsitty ratkaisuja näiden poiskitkemiseksi. Joskin erittäin huonolla tuloksella. Aikanaan uutisoitiin tapauksesta, jossa kunta oli tuomittu maksamaan korvauksia koulukiusauksen uhriksi joutuneelle. Ilmeisesti tätä tapausta koski netin foorumilla pari päivää sitten esiin tullut tieto, jonka mukaan hovioikeus oli muuttanut alioikeuden tuomion ja lopputulos oli, että oikeuksiaan perännyt koulukiusauksen uhri joutuu oikeutensa toteutumisen sijasta maksamaan oikeudenkäyntikuluja 9000 euroa. Eli tätä on koulukiusausten uhreiksi joutuneiden oikeusturva nykyisessä yhteiskunnassa ja näitä uhreiksi joutuneita on maassamme tuhansia. Monille seurauksena on ollut vakavat ongelmat jo monet joutuvat turvautumaan terapeuttien apuun ilmeisesti lopun ikäänsä.
Jos siis koulu- tai työpaikkakiusaamisten uhreiksi joutuneiden osa on kova, niin vielä kovempaa se on monille terveytensä menettäneille ja kaiken itse kokeneena voin vakuuttaa, että pahinkin koulu- tai työpaikkakiusaaminen on lasten leikkiä sen kurimuksen rinnalla, jota olen joutunut jo runsaat kymmenen vuotta läpi käymään; ja joka jatkuu edelleen.
Yksi suurimpia syitä niin asennesyrjintään kuin muihinkin ihmis- ym. oikeuksien loukkauksiin on se, että terveet eivät osaa asennoitua invalidien, vanhusten tai muiden vähempiosaisten elämäntilanteisiin. Eli eivät ymmärrä, millaista heidän elämänsä todellisuudessa on. Samoin monien itsekkäiden ja omaa parastaan ja omia etujaan tavoittelevien kyynärpäätaktikoinnin uhreina invalidit, vanhukset ja vammaiset ovat helppoja kohteita. Varsinkin, mikäli vaikean liikuntavammansa lisäksi kärsivät puhevaikeuksista eivätkä pysty itseään ja oikeuksiaan mitenkään puolustamaan. Sivistyneessä oikeusvaltiossa yhteiskunnan suoranaisen kunnia-asian pitäisi olla huolehtia vähempiosaisten oikeusturvan toteutumisesta, mutta helpompi näyttää olevan ottaa kuu alas taivaalta kuin oikeutta osakseen tässä yhteiskunnassa vähempiosaisten saada.
Stakesin toimeksiannosta kirjoittamassaan kirjassa ”Vanhusten ja vammaisten ihmisoikeudet” varatuomari Juhani Parkkari korostaa, että sananvapaus on viranomaiskritiikin perusta. Näkisin tämän tarkoittavan sitä, että epäkohtiin korjausta saadakseen invalidien, vanhusten ja vammaisten, samoin kuin koulu- ja työpaikkakiusaamisten uhreiksi joutuneiden on päästävä itse kertomaan omista kokemuksistaan; kuin myös minkä viranomaisen tai keiden taholta on joutunut mitäkin kokemaan. Käytännössä tämä asettaa julkisen sanan kokonaan uusien haasteiden eteen. Meitä kovia kokeneita ihmis- ym. oikeuksia vaille jääneitä on maassamme valtaisa armeija ja on aika lähteä korjaamaan yhteiskunnassamme ilmeneviä epäkohtia, jotta tästä yhteiskunnastamme muodostuisi oikeudenmukaisempi yhteiskunta – helpompi elää myös meidän invalidien ja muiden vähempiosaisten.
Leo Salmela
Sodankylän Invalidiyhdistys ry.n
tiedotusvastaava
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jostain olin lukevinani, että tässä jutussa kantajan asianajaja ilmoitti, että voitto ei ole mitenkään kirkossa kuulutettu.
Kun käräjille lähtee, niin aina kantaja olettaa jutun voittavansa, mutta laki on laki ja jos takkiin tulee, niin maksumieheksi joutuu.
N.B. Miten muuten Lekalla meni ?
Eli, miten meni Leksalla ?
ongelma juuri onkin. Oikeudenkäynnit ovat äärettömän kalliita ja niinpä monikaan ei uskalla selvissäkään tapauksessa lähteä peräämään oikeusteitse omia oikeuksiaan. Ainakaan ilman pulleaa pankkitiliä.
Niinpä yhä useammin keskivertotuloiset alistuvat osaansa ja tämä puolestaan ruokkii rikkaiden ylivaltaa tuomioistuimissa, herättää tyytymättömyyttä ja katkeruutta vähävaraisempien keskuudessa ja johtaa pitkän päälle kaaokseen ja anarkiaan. Eli oikeus on otettava niillä keinoin, millä sen saa kun rahat eivät muuhun riitä.
Mitä vielä siihen lakiin tulee, niin lakiahan voidaan veivata mielin määrin. Toinen pykälä kumoaa toisen tai sitten jotkin ministeriöiden tahi KKO.n päätökset mitätöivät lain tai muuttavat asiain kulun niin ettei pirukaan perässä pysy.
Leksalle ei ole käynyt vielä kuinkaan.
kääntävät kaikki oikeusasteet yhteiskunnan varoilla mellastaen, ja varakkaammat maksavat kuluja voitti tai hävisi.
niinpä kannattaa jäädä ansiosidonnaiselle, jos on oikeusjutun pelko. Saa olla kotona. Kannattaa vaatia se juristi joka kuulusteluun, niin ei kärsi siitä että jutun päästään keksinyt laitoksen juristi vääntelee sanasi.
Leksa on oikeassa. Ei köyhä muuten oikeutta saa ellei ota lakia omiin käsiinsä. Minunkin varmaan pitää harkita tekeväni se väitetty kamikatseisku, ennen kuin joku oppii ettei sellaista saisi lähimmäisestään valehdella.
En ole vielä valmis kuolemaan, mutta välillä tuntuu siltä että enempää ei tekoon voisi yllyttää ketään. Kiitos vastapuolen.
Nyt on jo otettu käyttöön luottamuksellinen asema ja ikään kuin puhuisit jonkin ryhmän puolesta. Voi taivaan talikynttilät! Olihan se kuitenkin niin, että sinä olit tekijä ja rikoksen uhreja ihan muut? Niillä uhreilla ei ilmeisesti näkemyksesi mukaan ole ihmis- eikä muitakaan oikeuksia vai? Älä valita!
""...kaiken itse kokeneena voin vakuuttaa, että pahinkin koulu- tai työpaikkakiusaaminen on lasten leikkiä sen kurimuksen rinnalla, jota olen joutunut jo runsaat kymmenen vuotta läpi käymään; ja joka jatkuu edelleen.""
-Täyttä puppua!
Olet muutamanlainen höyrypää sinäkin. toivottavasti et ole romaani - häpäisit koko romaanien heimon.
Kenet sinä häpäset?
Maailmassa on olemassa vain yksi oikeus: Rikkaan oikeus. Muut ovat toisarvosia.
Liikuntavammaiset invalidit ovat syrjittu kansanosa. Esimerkisi Tullin invalidiautoveropäätöksissä rehoittaa mielivalta.
Tullilaitos ei noudata päätöksissään autoverolakia vaan mielivaltaa.
tuo sepustus poliisiin liittyy??????????????????????????????????????????????????????????????