Kertokaa asiallisesti mitä olette mieltä: Olen seurustellut kohta parisen vuotta ihanan miehen kanssa, mutta minua kaivelee ajoittain hänen haluttomuutensa. Olemme jo kumpikin tahoillamme eläneet ja meillä on lapsia, mutta itse olen halukkaampi osapuoli ja turhaudun, kun en "saa" riittävän usein omasta mielestäni. Avomieheni on kultainen ja ihana mies, jollaisesta aina olen haaveillut, mutta tämä alkaa jo häiritä ollessani yksin. Onko tavallinen tilanne, vai pitääkö vakavasti miettiä hautaavansa häähaaveet yms. ja pistää jo poikki koko homma. Itse olen 40 ja mieheni 36, joten iällä ei pitäisi olla merkitystä.Olen normaalivartaloinen ja pitänyt itsestäni huolta, joten siitäkään ei liene kiinni ja meillä synkkaa muuten erittäin hyvin yksiin. Nyt olen alkanut pohtia ajoittain tätä seksiongelmaa. Hänelle se ei ole ongelma ja hän pitää minua nymfona, hänelle riittää vähempikin määrä. Olen hieman onneton tästä, koska aiempi elämäni perustui väkivaltaan eli henkinen hyvinvointini oli vaakalaudalla, mutta tässä suhteessa ongelmansa tuo seksi!Kertokaa asiallisia vastauksianne, räävittömyyttä on aivan riittävästi näillä palstoilla.Kiitos
Suomentaisitteko?
Kiriaa
10526
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Oletteko harkinnut kääntyä lääkärin puoleen? Sama ? mies kerta toisensa jälkeen sepustaa näitä typeryyksiä.Kirjoittaja ei edes ole tavannut,äitiään lukuunottamatta,ainoatakaan naista.
Olen kyllä nainen, ja mihin tässä lekuria tarvii?? Tämä ei liene elimellinen vaan henkinen "vika". Että silleen...
Sinä toistat itseäsi.Samat jutut joka kerta,palstalta toiselle.Taidat olla aika helvetin yksinäinen mies??
http://www.suol.fi/raamattunet/ristipik.gif
keskustella miehesi kanssa asiasta, eiköhän se siitä parane? meillä on sama ongelmaa tosin minä miehenä olen se aktiivisempi osapuoli (yllätys) kai siihen vaan täytyy sopeutua tai olenkin jo sen tehnyt ei kai se ole eron paikka jos ei joka kerta saakkaan kun haluaa, jos kuitenkin on lapsiakin, (meillä 3) lapset on kuitenkin etusijalla. kuitenkin molemminpuolinen tyytväisyys on tosi tärkeä asia suhteessa, yritä vielä ennekuin teet mitään korvaamatonta.
Tuntuu olevan hänelle arka aihe, kun häpeilee veitikkansa pienuutta. No, eihän se mikään jättiaisa ole, mutta aivan riittävä. Ja nautin hänen kanssaan, joten se kai siinä tärkeintä on. En aio tehdä mitään harkitsematonta, en todellakaan, mutta olemmekohan toisillemme ne oikeat, sittenkään? Pari vuotta olen kuvitellut niin, mutta nyt alkaa pinna kiristää. Jos kerran aion naimisiin asti, saavatko tällaiset asiat "haitata" jo ennen alttarille astumista, vai pitäisikö ottaa henkistä etäisyyttä ja miettiä uudelleen? Täydellistä miestä ei ole, ehkä tämä on hänen kompastuskivensä kun taas minulla libido suurempi. Mietityttää vain, kun kunnon miehestä en haluaisi luopua. Erittäin hyvä ihminen monella tasolla ja perusasiat kunnossa, turvallisuus ja hyvä olo sekä luottamus pelaavat.
meillä seksi oli melkeimpä joka päiväistä suhteemme alussa nyt kuitenkin monen vuoden jälkeen se on lähinnä rutinoitunut, ehkä siinä syy vaimoni "haluttomuuteen" ? nykyään olemme n.2-3 krt/kk joka tuntuu riitävän hänelle mutta...
olet kyllä näköjään pohtinut asiaa monelta kantilta, hienoa,mutta onko se elämä sitten parempaa aidan toisella puolella kun, kumminkin olette ilmeisesti olleet "kimpassa" useamman vuoden ja tunnette toisenne läpikotaisin. käyppä ostamassa seksikkäitä alus-asuja ja yllä miehesi, ihme jos ei siitä syty, mutta kyllä loppupelissä sinun pitää itse päätöksesi tehdä. onnea matkaan.
voithan masturboida tai hakekaa lääkäriltä resepti jolla stondaa. Toisaalta miksi sitä aina pitäisi olla naimassa, se aikakausi koettiin jo nuorempana.
Miehenä naiminen oli tärkeätä alle 30-vuotiaana, nyt muut jutut on numero yksi.
Olen masturboinut useastikin yksin ollessa. Ja "stondaamista" ei kai naisella sen kummemmin tarvita...olen vain surullinen tästä tilanteesta, mies on hyvä, mutta seksiä on liian vähän.Muissa aiemmissa suhteissa on saanut, liikaakin!
oli tuo sama ongelma lasteni isän kanssa ja olin ihan ihmeissäni, kun eron jälkeen useampikin mies todisti(ei siis käytännössä), että on ihan normaalia haluta seksiä vaikka useamman kerran päivässäkin :)
Joskus tuli telkkarissa tai jossain juuri tuosta aiheesta ja siinä suositeltiin pareja keskustelemaan ja etsimään kompromissia. Eli molemmat tulee toisiaan hiukka vastaan.
Näin jälkikäteen osaan kertoa, että ex:llä oli myös melkoisen pikkuinen kalu, mutta hyvältähän sekin tuntui, kun ei ollut paremmasta tietoa :)
Viimeisin suhteeni, joka ikävä kyllä hiljattain päättyi, oli hyvinkin seksirikas. Hänen kanssaan opin, kuinka ihanaa rakastelu voikaan olla, kun ihan täydellisen aidosti ja syvältä sydämestään toista rakastaa.
Toisaalta, ei se määrä, vaan se laatu. Meilläkin pakon edestä oli välillä taukoa, mutta sitä ihanampaa olikin taas viettää aikaa lakanoiden välissä. Ja kyseessä ei (vaikka siltä saattaakin kuulostaa) todellakaan ollut mikään pelkkä seksisuhde.