Elin lapsuuteni alkoholisti-äitini kanssa eli elämäni oli kaameata. Äiti pystyi käymään töissä silloin tällöin ja esittämään ulospäin hienoa äitiä. Kotona olikin sen sijaan jatkuvia ryyppäjäisiä, miehiä, tappeluita, itsemurhayrityksiä; siinä keskellä pieni tyttö mietti miten herää kouluun ja pesi likaisia liian pieniä sukkahousuja, ettei koulussa kiusattaisi. Kaikki nämä vuodet äitini esitti sosiaali-ihmisille, että kaikki on kunnossa ja myöskin piti itseään loistavana äitinä eli hän ei koskaan nähnyt itsessään mitään vikaa.
Nyt kun olen lukenut näitä teidän valituksia siitä, että sosiaalitantat ovat ryöstäneet lapsenne eikä teissä ole mitään vikaa...niin pistää tosi vihaksi. Katsokaa peiliin! KYllä siellä on syytä, jos lapsenne on viety teiltä pois ja olkaa nyt kerrankin epäitsekkäitä ja antakaa lapsenne olla sijaisperheissä, jossa ei tarvitse pelätä onko se äiti huomennakin selvä vai retkahtaako? Se ei ole lapsen elämää, eikä lapsen tarvitsisi siitä asiasta murehtia.
Itse olisin taatusti tasapainoisempi ihminen, jos minut olisi huostaanotettu.
Lapsi on viimeiseen asti lojaali vanhemmilleen ja haluaa palata kotiin, vaikka siellä ei hyvä olisi ollakkaan.
Nyt kun olen lukenut näitä teidän valituksia siitä, että sosiaalitantat ovat ryöstäneet lapsenne eikä teissä ole mitään vikaa...niin pistää tosi vihaksi. Katsokaa peiliin! KYllä siellä on syytä, jos lapsenne on viety teiltä pois ja olkaa nyt kerrankin epäitsekkäitä ja antakaa lapsenne olla sijaisperheissä, jossa ei tarvitse pelätä onko se äiti huomennakin selvä vai retkahtaako? Se ei ole lapsen elämää, eikä lapsen tarvitsisi siitä asiasta murehtia.
Itse olisin taatusti tasapainoisempi ihminen, jos minut olisi huostaanotettu.
Lapsi on viimeiseen asti lojaali vanhemmilleen ja haluaa palata kotiin, vaikka siellä ei hyvä olisi ollakkaan.
Vastaukset 25
Vanhimmat
toisten lasten päälle. Tiedän muutaman tapauksen jossa lapsi itse on asioita eteenpäin vienyt. Joutui pesemään sukkahousujen sijaan paljon muutakin.
Minä en koskaan ole ollut "lojaali" äidilleni. Miksi olisin? Hän ei tosin juonut mutta oli kaikin puolin huono vanhemmaksi ylipäätään.
Ei tarvinut sitä ihmistä katsella, joten herääkin kysymys, kuka siellä kirjoittelee? Siihen aikaan kun minä oli pieni, sosiaalit tuli yhtä vähällä kuin nykyään tulevat. Minkäslainen työpaikka äidilläsi oli? Oliko sosiaalina? Niillähän niitä poissaoloja on nykyisinkin milloin milläkin verukkeella.
luuletko todella että sinua olisi kohdeltu pumpulihansikkain sijsishoidossa? luuletko että elämäsiolisi ollut pelkkää unelmaa sijoituksen jälkeen luuletko että olisit saanut rakkautta, ymmärtämystä ja hoivaa... erehdyt! sijaishoito on tuskaa kidutusta ja julmuutta!
ei ollu juoppo mutta huono muuten.
Mitäs sitä sijoituksessa. Välillä tuntui ettei kuulu edes ihmisiin ja sitähän se olikin, eräänlaista peruskoulutusta tulevaisuuteen, jotta oppisit paikkasi pohjasakkana.
On se jännä kuinka entisiä huostaanotettujakin kohdellaan. Painotetaan kuinka huosta ei ole lapsen syy mutta aikuisikään ehdittyäsi se sitä sitten onkin?
Mainostetaan, kuinka katkaistaan karsea kohtelu omia lapsia kohtaan. Tämä todella onkin onnistunut, mutta odotas kun teet omia lapsia, ollaan heti miettimässä että mitäs kun sut oli huostaanotettu, miten on vanhemmuuden laita itselläsi ja/tai lapsen toisella vanhemmalla...
Pistää kuulkaas miettimään, että miksi sosiaalit muutoin noin puhuisivat kun että tietävät millaisiin paikkoihin saattavat pelastamansa ja "pelastamansa" heittää???
kohtelulla omia lapsia kohtaan sitä paljon puhuttua kierteen katkaisemista.
Jostain syystä se ei sitten aikusiässä olekaan enää onnistuneen huostaanoton perusta sosiaalin mielestä. Ei se kierre kaltoinkohtelussa ja huomiotta jättämisessä ole todellakaan jatkunut, mutta suuri osa huostaanotetuista kyllä voi varmaan sanasa aikuisikään tultuaan sanoa siitä, kuinka "pelastajan" pelastustyö muuttuukin myöhemmin leimaksi oman perheen päälle.
Kiikun kaakun kanttura, keikkuu sosiaalitanttura.
aikuisiällä jos on vaikka erotilanteessa ja lapsen huollosta riidellään. Siinä muuten kysellään vanhempien "lähtöperheitä" ja omaakin kehistyshistoriaa.
vanhempi näyttämään 'riskikasvattajalle', koska jokaisen suvusta (kun riittävän pitkälle mennään) löytyy jotain ongelmille altistavaa. Ja voi kun aletaan innoissaan tästä löydöstä syynäämään ja kyyläämään sossujen voimin, että mitenkähän se lapsi parhaiten saataisiin pois vanhemmiltaan.
Näin meillä Suomessa tänään.
Tuosta tyylistä on muualla maailmassa luovuttu jo 50 v sitten.
aiemmin.
On se hienoa kuinka toistensa työtä arvostavat, näkee kaksinaamaisuuden ja sen, ettei sossun viralla ole paskan merkitystä minkään lasten "pelastamisien" saralta.
revitty, jatkuu tilanne hänen aikuisiässään samalla tavalla, arvostellen ym.
Näin sitä itsensä työllistämistä myös tuleville sukupolville järjestetään.
oikein tunnu ymmärtävän sitä tosiseikkaa, että mikäli lapselle on kurjaa kohtelua annettu, ovat lapset myös yllättävän kestäviä. Tätä ei tietysti huomioida aikuisiässään.
Sitä ihan väkipakolla kuljetaan tietynlaisissa, urautuneissa näkökannoissa ja ne urat onkin sitten niin syviä, ettei laitojen yli muuta näe. Se, että lapsilla on ollut kamalat olot ei tarkoita automaattisesti sitä, että he omilleen aikanaan sitä tarjoaisivat.
Päin vastoin, tietävät mitä ei pidä tarjota.
Samoin on niiden lasten kohdalla, jossa sossut väittävät havainneensa huonoa kohtelua vaikka näin ei olisikaan.
Sitä sitten selitellään "lojaalisuudella", mikä ei pidä paikkaansa sekään, moni on siitä ihan elossa oleva esimerkki.
Mutta eihän sillä ole mitään väliä, vain sossun sössötyksillä on.
mutta kaikilla ei ole samanlainen äiti kuin sinulla on ollut.
Onneksi minun lapsillani ei ole sellaista äitiä, jonka sossut antoivat heille "oikeaksi" äidiksi. Sossut ja sijaisvanhemmat ovat niin VIATTOMIA!
ja mene äitisi luokse ja kerro hänelle mitä elämäsi on ja anna hänen kertoa omat näkemyksensä yhteiseen asiaanne.
Sinua ei auta yhtään se, että jäät rypemään vanhempiesi sinulle aiheuttamaan omaan vihaasi. Eikä auta sekään, että pyrit siirtämään lapsuudessasi kokemiasi laiminlyöntejä tämän päivän sijoituslasten päälle. Kuin heidän tulisi kantaa sinun omassa lapsuudessasi kokemat vääryydet joutumalla kaltoin kohdelluksi sijoituksessa. Yrität saada sinun lapsuuteesi syyttömät kärsimään vanhempiesi tekosista, niin kuin itse jouduit kärsimään.
Erittäin loukkaantunut olen sanoistasi, että minun lasteni pitäisi olla sijaisperheessä, ettei heidän tarvitse pelätä olenko minä huomenna selvä vai retkahtanut. Voin kertoa sinulle, etten olen käyttänyt enkä käytä mitään päihteitä.Sinun äitisi kertomasi mukaan käytti. Entä sinä itse?
Lapseni on otettu minusta johtumattomista syistä huostaan.
En ole sinulle vihainen, en pysty. Säälin tunnistin itsessäni. Voisitko hakea itsellesi jonkin oikean kanavan, sellaisen jossa sinua pystytään auttamaan ja siten tulla siksi tasapainoiseksi ihmiseksi, jonka kasvun sinulta sanojesi mukaan esti oma äitisi. Miksi haluat olla edelleen lojaali vanhemmillesi, vaikka olet paljon joutunut kärsimään? Tee tilit selväksi vanhempiesi kanssa, ja aloita oma elämäsi ilman katkeraa sivullisten syyttelyä. Missä isäsi oli kun ei ollut paikalla tarvitessasi?
Ihan yleinen keskustelu alkoholisti-vanhempien kyvyttömyydestä suoriutua vanhemmuudesta on paikallaan, mutta henkilökohtaiset kaunat on hoidettava keskinäisesti silloin kun tarvetta tuntee. Et voi vaatia eikä sinulla ole oikeutta vaatia sivullisia kärsimään siitä mitä teillä on joskus tapahtunut. Pyrkimällä siirtämään omat tai äitisi heikkoudet muihin ihmisiin estää sinulta normaalin elämän. Näkisin, että olet samassa tilanteessa, kuin monet sosiaalityöntekijät, toisten syyttelyllä ilman todellista perustelua ei ole mitään rajaa ja mistä syyttelyt voivat sivullisten ylle tulla mualta kuin syyttelijän pääomasta.
tuon edellisen kirjoittajan kanssa.
Aika loukkaavaa tekstiä tuntemattomille. Maailma on täynnä ihmisiä jotka eivät oikein ymmärrä vanhempana olemista, mutta onneksi valtaosa ymmärtää.
Tietysti on sitten niitä miespuolisia provojen heittäjiä jotka ovat kohdelleet perhettään todella huonosti eivätkä tosiaan kykene ymmärtämään että ovat tehneet väärin, sillä onhan hän mielestää perheen pää ja oikeutettu "omaisuuttaan" kohtelemaan kuten parhaakseen näkee.
Kun vaimo sitten lasten kanssa ottaa ja lähtee, saattaa hän joutua kummallisten ilmoitusten kohteeksi.
Tuollaiset henkisesti erittäin epätasapainoiset ihmiset pyrkivät myös esittämään oman lapsensa "puolesta" omia näkemyksiään lapsensa näkemyksinä.
Sukkahousujen pesua ettei koulussa kiusattaisi....
Ei sattunut sitten likaisia päällyshousuja pestävänä olemaan vai olivatko aina puhtaita?
Kuka ne sukkahousut housujen alta näkee vai menitkö ilman niitä? Hame päällä? Oliko ne aina puhtaana?
Älä viitsi vaivautua.
tuollainen ylidramaattisuus, kuten tuo sukkahousujuttukin on.
Ja minä olen muuten kolmas suosittelija aloittajalle, että hoitaa asiat omassa päässään kuntoon, eikä äiti-kaunojaan kaada tuntemattomien ihmisten harteille!
Yritin vastaavaan nyyhky juttuun aikanaan tarjota joitain itseterapeuttisia menetelmiä, mutta ei hänellä mennyt jakeluun... Jos ei itse aikuinen ihminen pysty työstämään itseään tasapainoon, niin ammattiapua tarvitaan. Kaunojensa lietsomisella tuntemattomia ihmisiä kohtaan ei voita mitään, ainoastaan ruokkii omia katkeruuksiaan.
jotka eivät ihan villaisella tulekaan painettua. En usko sanaakaan, siinä joku "kilisee kilisee kulkunen"-tyyppi esittää fantasiaansa.
ettei oma lapsesi mahdollisesti halua sinua tavata?
Siksikö lojaalisuus?
Käänteispsykologia alkaa olemaan todella vanhaa, voisit mennä hoitolaitokseen jossa saisit aikaan jotain mullistavaa, kuten kehittyvän tutkimuksen senkin saralta!!!
vain. Kai sua joskus isänpäivänä muistetaan ja jos ei, niin mieti lapsen ikää ja sitä, oletko omasta mielestäsi muistamisen arvoinen.
Vaikka alkoholisti-äitihän se tietty postinkin panttaa, vai mitä?
Lapsuuden kotipaikkakunnan sossuja ja kunnan luottamushenkilöitä hän voisi käydä jututtamassa myös, miksi nämä antoivat hänen kärsiä ja miksi ei sossu käynyt pesemässä sukkahousuja kun ei kerran ottanut huostaan.
muuta pestävää ollutkaan.
On se kumma ettei koulu puuttunut pelkissä sukkahousuissa kulkevan tyttö-ukon tilanteeseen. Kovin ovat välinpitämättömiä, ilmoitushanakkuutta kun oli ennenkin vaikka siitä vähän toista pyritään julkisuuteen antamaankin.
Isää ei tämä sukkahousun pesijä mainitse, vain ja ainoastaan ryyppyremmin vaihtuvat ukot.
ei vain ollut tarpeeksi?
Siitä kannattaa ottaa yhteyttä Perheliittoon ja tehdä valitus siitä, ettei kukaan kunnon naapuri ollut ilmoitusta tehnyt, samoin silloisen asunnon isännöitsijään joka ei metelistä huolimatta häätöä antanut, sillä sellaista on täytynyt paljon olla.
Koulun terveydenhoitajalle voisi käydä myös paineita asiasta purkamassa, kun ei kurjaa oloaan ja likaisia sukkahousuja kyennyt terveystarkastusten yhteydessä näkemään, sokeita siis olivat kuten kaikki muutkin.
käytetty surutta hyväksi
(6v ja 8v kokivat sellaisen kohtalon huostassa
juuri tässä kuukausi sitten olleessa uutisessa J:län seudulla).
Jos ja kun pääset tuon jos jos jos yli hae itsellesi kirjastosta kirjallisuutta vaikka sellaisten asiasanojen alta kuin
- kuinka kehitän itseäni ja omaa elämääni tulevaisuudessa
- kaivan vain yhdenkerran vanhoja ja sitten katselen tulevaisuuteen
- kehityn, kasvan ja muutun paremmaksi ja kaikkein parhaaksi ihmiseksi, iloiseksi ja onnelliseksi
- en syytä menneisyyttäni vaan iloitsen omasta tulevaisuudestani jne
Itseäsi kadunkulmassa kaupitteleva spurgu, eikä sinulla olisi mitään siteitä verisukulaisiisi, etkä olisi oppinut tekemään mitään itse. Tai sitten olisit poikkeustapaus, jotka ovat kylläkin todella harvinaisia. Lapsena ajattelee asioista eritavalla kuin nyt aikuisena ja siksui kuvittelet että olisit selvinnyt huostaanotettuna. Et olisi selvinnyt. Harva huostaanotettu selviää...
törkeitä juttuja! Ihminen kertoo rehellisesti karmeasta lapsuudestaa, ja mitä hän saa teiltä? Sättimistä ja syyttelyä. Huh huh. Taitaa nyt se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa...Jutuistanne saa sellaisen vaikutelman, että lapsia ei saisi koskaan huostaanottaa, vaikka heitä raiskattaisi omassa kodissa, niinkö? On paljon ihmisiä, jotka ovat aidosti tyytyväisiä siihen, että heidät on sijoitettu ja saaneet sitä kautta hyvän elämän. Tämän ketjun aloittajalle toivon voimaa selvitä traumaattisesta lapsuudesta, muista Ben Furmanin sanat: koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus. Sinä varmasti ymmärrät, mitä se tarkoittaa. Muiden ei kannata vaivautua kommentoimaan.
tuntemattomasta äidistään ja olosuhteistaan.
Jokainen on kuitenkin oman onnensa seppä aikuisiällä,
oli ihmisen lapsuus millainen tahansa
meidän itse kunkin kohdalla.
On todella ikävää,
jos ihmisen elämä kokonaisuudessaan
menee ja kuluu katkeruuteen ja menneen elämän voivotteluun
sekä juuttuu asenteeseen,
jos olisi ollut sitä ja jos olisi ollut tätä.
Jokaisella meistä on tämä yksi elämä elettävänä ja eväät elämämme elämiseen
ovat toisten kohdalla todella paljon huonommat
(taloudelisesti, henkisesti, fyysisesti jne) kuin toisten.
Mennyttä ei voi kukaan muuttaa
mutta tulevaisuuttamme voimme jokainen itse ohjata ja viedä haluamaamme suuntaan.
sellainen kannanotto, miten mielenterveysammattilaisetkin kehottavat asioihin suhtautumaan.
On itsessä vika, jos loppuikänsä syyttelee vain omia vanhempiaan! Kyllä aikuinen ihminen pystyy ottamaan vastuun omasta elämästää, jos vain haluaa niin tehdä. Oman oman vastuun pakoilua syyttää toisia omista puutteistaan ja vääristä asenteistaan. Lasten kohdalla on tietysti eri juttu, heidät on saatava turvaan, koska heillä ei ole vielä kykyä työstää ympäröivää todellisuutta. Mutta aikuisella ihmisellä on!