paska äitikö?

Äitini pitää aivan samanlaista kuria, nukkumaanmeno ajat ovat selkeet ja kotiintulo ajat! usko pois, kyllä ne vielä kiittävät sinua aikuisena silloin he viimeistään sen ymmärtävät :) Jos minulle annettaisiin mahdollisuus muuttaa isälle, niin muuttaisin samantien mutta se ei tule koskaan onnistumaan,äitini on mahtava meillä menee kaikki aivan mahtavasti, mutta on asioita jotka voisi olla helpommin isällä, ehken! mutta ei ole paljoa aikaa kun pääsen opiskelemaan toiselle paikkakunnalle!! on sitä monet riidat täälläkin riidelty,ja menty pahallamielellä nukkumaan ja rukoillut että pääsisi isälle, mutta siihen ei ole vielä vasttu! jatka samaa malliin :)

vaikka mitä, mutta viisaammat sanovat,että näin kuuluukin olla.
Kun muistelee itseään tuosa iässä, niin yhteen otettiin ja kova oman äidin kanssa, iä oli hiljaa taustalla,joskus jyrähti.
Mutta kun tulin aikuiseksi,olin useaan otteeseen kiitollinen vanhemmilleni,että oli selkeät linjat,niin rahassa, kotiintuloajoissa kuin kaikessa muussakin.Sisareni ovat kokeneet asiat samoin.Välit ovat hyvät vanhempiin ja oman lapset saavat samat selkeät rajat ,vaikka niistä urputtavtkin, kun tiedostaa,että tämä niinkuin kuuluu olla näin, niin silloin jaksaa paremmin. Kun nuori sitten muuttaa aikanaan kotoa pois,välit paranevat.

Jaksamista, murkkuikä on niin tätä

ei kannata edes alkaa riitelemään, laske vaikka sataan ja sano sen jälkeen tyynesti; kiitos, minäkin rakastan sinua, olenhan äitisi. Meillä tuo on toiminut, eka kerralla meni lapsilla huulet pyöreiksi ja sen jälkeen provosointi väheni, kun huomasivat äidin reaktion... ;-) Vaikka kuinka suututtaisi, niele kiukkusi ja käännä se päinvastaiseksi - tsemppiä!

äiti olet. Pystyt ottamaan vastaan teini-ikäisten tunteenpurkaukset ja silti pysymään turvallisena aikuisena, johon lapset voivat kokeilla voimiaan itsenäistyessään. Jos alat kuitenkin väsyä, niin olisikohan aika pitää perhekeskustelu, jossa toteat omalta puoleltasi, että tässä perheessä rakastetaan ja riidellään, mutta olisiko aika nyt kaikkien aikuistuessa siirtyä käyttämään myös aikuisempia konfliktinselvitystilanteita, esimerkiksi keskustelua, jossa ei mennä henkilökohtaisuuksiin, vaan perustellaan oma näkökanta asiallisesti. Koska niin aikuisetkin joutuvat tekemään, ja se helpottaa yhteiselämää huomattavasti.

Mulla itsellä ei mitään murrosikää ole kolmeen kymppiin mennessä ollut, koska en usko että äitini kestäisi mitään kritiikkiä tai vastaansanomista ja olen lapsuudessa jo ehdollistunut pitämään huolta äitini hyvinvoinnista enemmän kuin omastani. Sairas tilanne, josta sinun lapsesi eivät joudu koskaan kärsimään.

ehkä sä tosiaan voisit hieman löysätä otettas ja antaa likoilles enemmän vapauksii.meil ainakin on sellanen toiminu todella hyvin jo vuosii että sitä vähemmän sääntöi mitä paremmin me osataan käyttäytyy.porukoitten kasvatus teorian mukaan tiukkoi sääntöi ei tarvita jos lapset osaa käyttäytyy fiksusti eikä mitään ongelmii ole.toinen juttu joka meil toimii hyvin on jousto puolin ja toisin säänöistä.joo mut se tietyst on perhekohtasta ja riippuu hyvinpaljon lapsista millaset säännöt toimii kotona ja millaset ei.emmä sillä sano että välttämättä meijjän perheen säännöt toimi teil,mut tietyst voisithan sä kokeilla ja palata sitten vanhoihin sääntöihin jos ei toimi.

täälläkin,joka ikinen päivä.Lapset 14,13,10,9 ja 6v.
Tuo 13 v,vie mut viel ennenaikasesti hautaan.Yksin oon koittanut kaikkeni..niin hyvällä kuin pahallakin.Lasten isää ei ole kasvatusapuna ollut 3.vuoteen,osaa kylläkin arvostella minua takanapäin!
Lapset hajottavat huushollia(todettakoon että 4 poikaa,ja tyttö),ja tuo 13v tehnyt pieniä näpistyksiä...tosin jäänyt ain kiinni,joten nekin siis tyrehtyneet jo!Kuitenkin,vuokralla asutaan ja naapureitakin pitäis ajatella..osata olla hiljaa tiettyinä aikoina...tiedän,mutt muksut eivät usko.Kun yks aloittaa metelöinnin,lähtee lumipallo liikkeelle....toivoton tilanne.Olen miettinyt että koskahan lopullinen häätö tulee??Ei kukaan jaksa tuota meteliä iän kaiken kuunnella...kun komennan 13v hän ilmottaa kerron sossuun että teet sitä ja teet tätä.Yhtään en voi tota sakkia kotiin jättää,tai tääll ei oo yhtään ehjää seinää kun takas tulen.En juo,en polta,en käy kapakoissa.En ole myöskään mikään hissukka,joka ei saa sanaa suustaan.Olen koittanut kaikkeni,lukenut oppaita,kirjoja,kysynyt apua lasten suhteen naapureilta..kaikkialta.Silti olen vain paska äiti,joka määrää kaikesta!Onneks tuo 10v tyttö ajattelee minua,ei käyttäydy minua kohtaan sopimattomasti,ei nimittele.Muut sitten osaavat senkin taidon!Vanhin poikakin tietää milloin pitää lopettaa..ja vanhimpana asettuu minun puolelleni riitatilanteissa!!!
Lapsi ajattelee etten minä saa satuttaa häntä,mutta itse kylläkin lennättänyt minut/sekä sisarukset monta kertaa seinälle.Onhan tuo poika paljon vahvempi kuin minä!!
Nyt olen sanonut jo lasten isälle viestein että ottaako tuon 13v,vai koitanko saada johonkin kasvatuskotiin?Mutta eipä halua ottaa,kun uusperhe vie ajan kokonaan.Itsellä on voimat aivan loppu!