olla yli 30 vuotta? Itselleni tuo ikä tuntuu täysin vieraalta.. joku 31vuotta, hmm..
täytän nyt 18vuotta, 30vuotiaasta tulee lähinnä mieleen nuori aikuinen, vaalea.. mitä todellisuudessa elämä on? ihana perheidylli, kaks pientä lasta?
kiva jos joku vois omia kokemuksiaan kertoa.. mitä teette viikonloppuisin? missä työskentelet? minkälainen on perheesi? ja ikäsi? :/
täytän nyt 18vuotta, 30vuotiaasta tulee lähinnä mieleen nuori aikuinen, vaalea.. mitä todellisuudessa elämä on? ihana perheidylli, kaks pientä lasta?
kiva jos joku vois omia kokemuksiaan kertoa.. mitä teette viikonloppuisin? missä työskentelet? minkälainen on perheesi? ja ikäsi? :/
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ihan hauskaa olla 30 . Perheidylli pienine lapsineen puuttuu, mutta muuten elämä on monin tavoin jopa hauskempaa kuin nuorempana. Yläpuolella ”ikuinen kersa” kirjoittaa siitä, ettei 30 iässä enää osaa nauttia samoista asioista kuin parikymppisenä ja hän on oikeassa. Erilaisista asioista taas voi nauttia, niistä, joista ei aikaisemmin osannut. Normaalisti kehittyvällä ikä tuo ajatuksiin syvyyttä ja näkökanta laajenee.
Luonnollinen kehitys vie siihen, että tässä iässä osaisi nauttia perhe-elämästä mutta ilman perhettäkin elämä voi olla mielenkiintoista. Ikävää on, jos kaikki tutut on perheellisiä ja heidän mukanaan kokee olevansa ylimääräisenä pyöränä. Minulla lähellä asuvien tuttujen kanssa näin on, mutta on ihan hauskaa ajella välillä viikonloppuisin vaikka kauempanakin tapaamassa ystäviä joiden kanssa viettää aikaa.
Perheettömänä ihan normi palkasta jää harrastuksiin tai mihin tahtoo käyttää. Tässä iässä ajattelee myös sitä, mitä loppuelämällään tahtoisi tehdä kun on mahdollisuuksia. Saattaa miettiä, onko saavuttanut sen mitä on toivonut ja jos ei, niin mitä olisi tehtävä. Se voi aiheuttaa kolmenkympin kriisiä, mutta kriiseistä selvitään ja elämä jatkuu.
Arki on aina arkea, mutta 30 iässä on jo kehittynyt arjensietokykyä, jopa kykyä nauttia pienistä arkisista asioista. Jotain on jo jäänyt auttamatta taakse, mutta kyllä sen tilalle on tullut paljon. En vaihtaisi aikuisena olemista pois ajan romantisoimien teinimuistojen takia :) Toivottavasti joku perheellinenkin vastaa kysymykseesi, niin tulee toisenlaista näkökantaa.
Kolmenlapsen lähiäiti, yhteishuoltajuus lasten isän kanssa.
Arjet menee suunnilleen näin:
Aamulla pienin päiväkotiin ja isommat kouluun, iltapäivällä pienintä hakemaan ja äkkiä kotiin isompien luo. Yhtenä iltana viikossa oma harrastus, jolloin vanhempani hoitavat lapsia.
Muuten syödään, katsotaan yhdessä lastenohjelmat, isommat usein kavereiden kanssa klo 19 asti ja pienimmän kanssa käyn tarvittaessa kaupassa. Välillä leivotaan yhdessä tai askarrellaan.
Viikonloppuna herätään ihan yhtä ajoissa, kuin arkenakin, syödään jotain "herkkuaamiaista" puuron sijaan, otetaan aamu ihan rauhassa ja ilman kiirettä, isommat katsoo osan lastenohjelmista, ulkoillaan, käydään tarvittaessa yhdessä kaupassa, siivotaan loput, mitä ei olla ehditty siivota perjantaina, herkutellaan illalla esim. sipseillä tai limsalla tms. Yleensä riittää, kun on jotain hyvää ihan vähänkin vain.
Ei meillä tuon kummempaa, mutta päivät kyllä kuluu nopsaan :)
..sulle jää omaa aikaa, yleensä yhteishuoltajuudessa lapset on jommankumman luona koko viikonlopun..tarkotan vaan että pitäähän sun päästä tapaamaan meitä samassa tilanteessa olevia miehiäkin jossain välissä ;)
mä jo ehtinyt muutamia mukavia miehiä tavatakin, mutta ilmeisesti en vielä Sitä Oikeaa :)
Meillä vain saattaa mies joutua heti alkajaisiksi jalkkista pelaan tai pulkkamäkeen :)))
Lähtee sitten mukaan, ken uskaltaa ;)
Joo, on meillä paperilla sovittu, että lapset olis jokatoinen viikonloppu isällään ja yhtenä arkiaamuna hakisi nuorinta pariksi tunniksi esim. ulkoilemaan tms. Nuo arjet ei kyllä enää toimi, kun kuopus on päiväkodissa ja minä töissä. Ja nuo viikonloput menee aika sovittelutyylillä, kun ei ex:lle aina sovi koko viikonloppu tai sitten ei ollenkaan. Yrittää sitten paikkailla esim. ottamalla koko viikonlopun ja seuraavana viikonloppuna päiväksi.
Olen 37 -vuotias nainen eli jo vähän enempi ja vähän samantapaisessa tilanteessa kuin ensimmäinen vastaaja. Erosin 18 -vuotiaana alkaneesta suhteesta vähän vaille kolmevitosena ja perheeseeni kuuluu viisivuotias tytön tyllerö sekä kissa. En seurustele, ja valtaosan ajasta olen tilanteeseen ihan tyytyväinen. En mä mitään idylliä elä, mutta kieltämättä elämä on seesteisempää ja asiat näkee selkeämmin. Osaa olla puolueettomampi ja reagoida asioihin vähemmän tunteiden ja enemmän järjen kannalta. Yksinhuoltajuudesta johtuen taloudellinen tilanne on tiukka, ja teen kahta työtä. No jaa, tiukka ja tiukka - toinen työ mahdollistaa pienen luksuksen elämäämme: samanlaisen mitä useimmat pitävät itsestään selvyytenä kun talouteen kuuluu kahden ihmisen tulot. Varsinainen ammattini on terveydenhuollon parissa amk-tasolla, siis ei mitään isopalkkaista hommaa.
Parina iltana ja viikonlopun toisena päivänä teen toista työtäni myynnin parissa. Iltamenot on jääneet taakse jo aikoja sitten, toki välillä pitää käydä tuulettumassa. Lapsi on isällään joka toisen viikonlopun, joten silloinhan sitä voisi vaikka tuulettuakin. Mut ei sitä viitti joka kerta eikä joka kymmeneskään =) Ainakaan baarissa. Mieluummin istuu ystävien luona kahvin tai saunasiiderin merkeissä.
Katsoisin, että mahdolliseen keski-iän tylsistymiseen on vielä sen verran aikaa, että kerkeää ottamaan ilon irti elämästä =) siis ilman baareja ja alkoakin.
Nuoria....
Jolet lutunen...
Jolet lutunen...
Elä välitä meistä pojuista...
Kunhan joskus höpöillään!!!