Poistan oman aloitukseni ja säästän vastaukset, koska niitä minun ei ole syytä poistaa, eikä minulla ole siihen oikeuttakaan.
Teinpähän taas virhearvion, ja mietin että opinko koskaan tämän kanavan käytöstapoja ja tyylejä noudattamaan.
Parempi huomata vaieta kuin olla vaiennettu, etten pahoittaisi mieliä ja saisi apeuttani siirrettyä muidenkin kasvoille.
Hyvää syksyä ymmärtäväiset ystävät.
Surumielinen en ole, sillä elämä hymyilee joka päivä ja avaa uusia ovia eteeni!
------------------------------------------------
Huuhaan ja sattuman viestit alla
Aika synkkää tekstiä
Kirjoittanut: Huuha 26.10.2006 klo 09.39
Saatan olla väärässä,mutta jotenkin lukiessani tekstiäsi se kertoo kahdensuuntaista asiaa. Oletko itse oikeasti tyytyväinen elämääsi? Miksi oletat, että on vain kaksi vaihtoehtoa tähän ikään: haasteellinen päivä tai suurinpiirtein ruumisarkkua odottava? Mielestäni vaihtoehtoja on muitakin.
Niin, lapset. Olet hyvin nuorena saanut lapsesi, jos he jo nyt ovat kaikki elämän kolhut läpikäyneet. Ja ovatko sittenkään? Minä en ole vieläkään niitä kaikkia läpikäynyt (eli uusia tulee), vaikka olen puolta vuotta vailla tuota maagista kuuttakymppiä. Haasteet ja elämän vaikeudet eivät ole ohi niin kauan kuin elossa on. Niin uskon vakaasti ja kokemuksella. Eihän niitä silti tarvitse maatakaatavina asioina ottaa, ne kuuluvat elämään. Oppia elämä kaikki.
Katselin taannoin televisiosta sattumalta ohjelmaa, joka kertoi Sami Garamista ja Karoly Garamista, isästä ja pojasta sekä elämän kulusta. Ihana joutilaisuus, ei kiire mihinkään, pienten asioiden suuri merkitys, rauha ja hiljaisuus korostuivat Karoly Garamin puheissa, kun hän kertoi, miten eläkepäiviään vaimonsa kanssa viettää. Kiireisten taiteilijavuosien ja perheen elättämispulmien jälkeen hän sanoi nauttivansa elämisestä sinällään pikku hiljaa ilman sen suurempia haasteita.
Ihmiset ovat erilaisia. Monet tuttuni pitävät onnellisuutena sitä, että vanhanakin on elämässä haasteita, kiirettä ja touhua. Päivät on saatava täyteen ja kalenteri umpeen. Moni juoksee tukka putkella edelleen. Suon sen heille mielihyvin, mutta se resepti ei ole kaikkia varten.
En kaipaa touhua enkä haasteita, enää ei tarvitse päteä mihinkään suuntaan, kelpaan itselleni. Teen kaikkea sitä, mistä tulee minulle tai jollekin toiselle hyvä mieli. Hissukseen ja hissun kissun. En ole koskaan ollut niin onnellinen kuin tässä iässä, vaikka ilmeisesti en sovi lainkaan suomalaiseen ahkeraan kulttuuriin. Kuten Garamit, nautin hiljaisuudesta ja rauhasta ihan itsekseni, on tilaa ajatella, ystäviä tarpeen tullen ja menopaikkoja yllin kyllin, jos sellaista joskus kaipaan.
Ketään ei voi opettaa elämään. Se salaisuus pitää löytää itse. Jos tyytyy ns. tylsyyteen - ehkäpä se tylsyys ulkopuolisen silmin on tylsyyttä, mutta ei ehkä kohteesta itsestään. Makuja on niin monia. Saksalaiset sanovat sen yhdellä lauseella: leben und leben lassen.
----------------------------------------------------------------------------------------------------
samalla lähtöviivalla
Kirjoittanut: sattuma5 26.10.2006 klo 10.11
olemme kaikki, niin nuoret kuin meitä vanhemmatkin. Kaikilla meillä on käytettävissämme tarkalleen loppuikämme aika.
Teinpähän taas virhearvion, ja mietin että opinko koskaan tämän kanavan käytöstapoja ja tyylejä noudattamaan.
Parempi huomata vaieta kuin olla vaiennettu, etten pahoittaisi mieliä ja saisi apeuttani siirrettyä muidenkin kasvoille.
Hyvää syksyä ymmärtäväiset ystävät.
Surumielinen en ole, sillä elämä hymyilee joka päivä ja avaa uusia ovia eteeni!
------------------------------------------------
Huuhaan ja sattuman viestit alla
Aika synkkää tekstiä
Kirjoittanut: Huuha 26.10.2006 klo 09.39
Saatan olla väärässä,mutta jotenkin lukiessani tekstiäsi se kertoo kahdensuuntaista asiaa. Oletko itse oikeasti tyytyväinen elämääsi? Miksi oletat, että on vain kaksi vaihtoehtoa tähän ikään: haasteellinen päivä tai suurinpiirtein ruumisarkkua odottava? Mielestäni vaihtoehtoja on muitakin.
Niin, lapset. Olet hyvin nuorena saanut lapsesi, jos he jo nyt ovat kaikki elämän kolhut läpikäyneet. Ja ovatko sittenkään? Minä en ole vieläkään niitä kaikkia läpikäynyt (eli uusia tulee), vaikka olen puolta vuotta vailla tuota maagista kuuttakymppiä. Haasteet ja elämän vaikeudet eivät ole ohi niin kauan kuin elossa on. Niin uskon vakaasti ja kokemuksella. Eihän niitä silti tarvitse maatakaatavina asioina ottaa, ne kuuluvat elämään. Oppia elämä kaikki.
Katselin taannoin televisiosta sattumalta ohjelmaa, joka kertoi Sami Garamista ja Karoly Garamista, isästä ja pojasta sekä elämän kulusta. Ihana joutilaisuus, ei kiire mihinkään, pienten asioiden suuri merkitys, rauha ja hiljaisuus korostuivat Karoly Garamin puheissa, kun hän kertoi, miten eläkepäiviään vaimonsa kanssa viettää. Kiireisten taiteilijavuosien ja perheen elättämispulmien jälkeen hän sanoi nauttivansa elämisestä sinällään pikku hiljaa ilman sen suurempia haasteita.
Ihmiset ovat erilaisia. Monet tuttuni pitävät onnellisuutena sitä, että vanhanakin on elämässä haasteita, kiirettä ja touhua. Päivät on saatava täyteen ja kalenteri umpeen. Moni juoksee tukka putkella edelleen. Suon sen heille mielihyvin, mutta se resepti ei ole kaikkia varten.
En kaipaa touhua enkä haasteita, enää ei tarvitse päteä mihinkään suuntaan, kelpaan itselleni. Teen kaikkea sitä, mistä tulee minulle tai jollekin toiselle hyvä mieli. Hissukseen ja hissun kissun. En ole koskaan ollut niin onnellinen kuin tässä iässä, vaikka ilmeisesti en sovi lainkaan suomalaiseen ahkeraan kulttuuriin. Kuten Garamit, nautin hiljaisuudesta ja rauhasta ihan itsekseni, on tilaa ajatella, ystäviä tarpeen tullen ja menopaikkoja yllin kyllin, jos sellaista joskus kaipaan.
Ketään ei voi opettaa elämään. Se salaisuus pitää löytää itse. Jos tyytyy ns. tylsyyteen - ehkäpä se tylsyys ulkopuolisen silmin on tylsyyttä, mutta ei ehkä kohteesta itsestään. Makuja on niin monia. Saksalaiset sanovat sen yhdellä lauseella: leben und leben lassen.
----------------------------------------------------------------------------------------------------
samalla lähtöviivalla
Kirjoittanut: sattuma5 26.10.2006 klo 10.11
olemme kaikki, niin nuoret kuin meitä vanhemmatkin. Kaikilla meillä on käytettävissämme tarkalleen loppuikämme aika.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olethan huomannut, kuten minäkin, että vain joutavanpäiväiset lallatus- ja muut höpöhöpöketjut täällä kyllä menestyvät, mutta jos joku alkaa pohdiskella elämää ja sen syvyyttä, alkaa arvostelu.
Viihdettä, viihdettä ja sirkushuveja, sitä kansa kaipaa.
Älä muuta tyyliäsi äläkä lopeta kirjoittelua, on virkistävää välillä lukea asiaakin.
Kaikki eivät pysty, eivätkä osaa ilmaista itseään ja tuntojaan. Sinä osaat.
Kiitti kannanotostasi.
Tuntuu kyllä aika turhauttavalta kirjoittaa tänne mitään mitä elämä on eteeni ojentanut ja saanut minut ajattelemaan... muutakin kuin turhia seksi ja muita juttuja joihin en osaa asennoitua kuten täällä on tapana.
Palaan aina silloin tällöin, mutta parempi on kai pukea naamari yllensä ja olla piilossa, näyttää olevan tapa täällä puhua tuntemattomana, sanoa sanasa ja seuraavassa puheenvuorossa on eri nimi.
Aina ja kaikessa ajattelen mitä sanon, mutta useimmat eivät minua ymmärrä, joten jätän sanomatta mieluummin kuin aiheutan muille mielipahaa.
Muitakin kanavia minulla on kirjoitusteni paikaksi ja taas sain kutsun eräälle sivustolle jossa on muitakin " miettimään ja ajattelemaan hurahtaneita " kuin minä, itsekeskeinenhän olenkin. Täälläkään minun ei ole pakko olla mukana, sillä ei ole tarvetta päteä.
Ja pöytälaatikkoni pursuaa tekstiä, siellä ne eivät ole ketään häirinneet
Kiitti vielä ja hyvää syksyä.
Onkohan minun ymmärryksessäni vikaa, kun en ymmärrä, mikä noin sinua kuohuttaa?
Mikä näistä on se aloitus?
Keskustelu on pohtimista, ja joku on laveasanainen, joku ei.
Eikö ole mielenkiintoista keskustella silloin, kun osallistujilla on paljon ajatuksia, toisistan poikkeavia? Ei titetenkään ole keskustelua, jos joku alkaa nälviä tai haukuskella toisia, mutta en nyt löydä sellaista näistä teksteistä.
Jos sinulla on hyvä aloitus, niin miksi et sitä kirjoittaisi. Minusta hyvistä keskustelunaiheista on ollut pitkään puutetta näillä palstoilla.
Mietin meidän ikäihmisten, lähinnä naisten, jotka ovat jääneet leskeksi tai eronneet, tai kuten äsken luin kirjoituksen palstalta. Mies on jättänyt, sanomatta syytä. En toivo tämän siirtyvän mihinkään sexi palstalle, sillä jouduin poistamaan osoitteeni jonkun häirikön (36-v)vuoksi, sillä olkoonkin, kuinka k....inen tahansa, niin minä en pysty hänen "toiveitaan" täyttämään. Haluaisin vain tietää, miten järjestyy sexsualisuus? Ei se suinkaan häviä puolison kuolemaan, eikä eroon ja tuskin meidän ikäiset ovat valmiina näihin "kertakäyttö" miehiin.
Sen voin paljastaa, että itse olen löytänyt sattumalta "vempainen", joka suo suuremman nautinnon, kuin elämäni aikaiset miehet konsanaan. Turha on joidenkin miesten luulot, että he löytävät naisen ns. G-pisteen ja homma hoituu sillä. Kysyisimpähän vain raiskatuilta naisilta, löytyikö se piste?? Elinikäiset traumat siitä vain jäävät. Onneksi en ole itse joutunut kokemaan moista, joten tietoa ei ole asiasta.
Kertokaa, jotka haluatte nimenomaan nimettömänä.
Naisillakin on oikeus puhua onnestaan, kun miehilläkin on se Viagra, joka kaiken pelastaa.
Mieheni on ollut jo tosi pitkään liikuntakyvytön autettava.
Hoidan häntä.
Avioliittomme oli onneton.
Mutta ei ole hyväksyttävää ottaa toveria rinnalleen auttamaan käytännön töissä ja vaikkapa makuukammarissa.
Kun olen sen tehnyt olen naapureiden silmissä huono nainen.
Kunnialliset aviomiehet ehdottelevat kaikenlaista vaimojensa selän takana.
Mies-ystäväni rakastaa ja tukee minua vilpittömästi ja hyväksyy sen että joudun hoitamaan miestäni.
Tapaamme silloin kun mies on teriminaali hoidossa muutaman päivän kuukaudessa.
En uskonut, että joku rohkenisi vastata näin arkaluontoiseen asiaan, tai odotin vähintäin, että tämä siirretään johonkin nuorten perverssien sexipalstalle.
Onneksi olet löytänyt ymmärtävän ystävän vierellesi ja pidä hänestä hyvää huolta, kuten myös miehestäsi, vaikka onkin vaikea. En sano, että kaikkien pitäisi kärsiä näistä vaikeista puolisoista, mutta itse olen saanut tuntea sen nahoissani, jopa sairaala hoitoja myöten.
Onhan tämä hassua, että meidän ikäisille tuo avioero ollut niin tavanomaista ja kun on kaksi lasta, oli velvollisuus myös pitää ehjä koti. Mieshän oli mitä ihanteellinen lapsille, sen aikaa, kun oli heidän kanssaan. Lapseni eivät koskaan ole kuulleet hänen moitteita heille, joskus kyllä minulle, mutta niitäkin harvemmin.
Mutta yritetään pärjätä, kumpikin tahoillamme.
Olen ollut erinäisten palstahäiriköiden - niiden oikeiden - mieliruokaa monta kertaa. En täällä, muta muualla. Kiusattavana ja loukattuna oleminen sellaisten käsissä on jotakin ihan muuta kuin nämä ns. loukkaantumiset täällä.
Sanon jotakuinkin suoraan asioita eli omia mielipiteitäni, mutta kertaakaan en ole mielestäni - siis omasta mielestäni- loukannut tai pyrkinyt nälvimään ketään. Olen oikeasti kiinnnostunut ihmisistä. Olen nyt ihmeissäni heitoista "tämän palstan seurustelukulttuuri" , joka kulttuuri menee mielestäni laidasta laitaan ja hyvä niin.
Kirjattarelta pyydän anteeksi erityisesti, koska ilmeisesti juuri minä olen sopimaton ihminen vaihtamaan mielipiteitä. Älä hyvä ihminen minun takiani aloituksiasi poista.
Arvostelu ja mielipide, missä on niiden ero? Aika pitkälti lukijan omassa päässä, jos ei suorastaan nimitellä. Jos olen ollut muuta mieltä kuin aloittaja, olen pyrkinyt kirjoituksillani keskusteluun eli toisenlaiseen näkökantaan, pureutumaan itse asiaan. Onko siis poikkeava kannanotto aina vain arvostelua? Entä, jos ymmärtää sävyn väärin eli ilkeilyksi sellaisen, mitä ilkeilyksi ei ole tarkoitettu? Onko tämä nyt todellakin näin vakavaa?
Elämä kohtelee meitä eri lailla. Olen rohkea, koska minun on ollut pakko. Minulle ei suotu mimoosaroolia eli olla arvostelun ulottumattomissa, suojeltuna. Peiliin on pitänyt katsoa monta kertaa ja pitää edelleen.
Olen pahoillani siis kaikille kaikesta. Mutta silti olen sitä mieltä, että olemassaoloon ja mielipiteisiin on suotava oikeutus myös kaltaisilleni, koska tahallani en loukkaa.
Jotta ei tarvitse takiani ketjuja poistaa, jospa aloittaja heti ilmoittaisi, että ei halua ainakaan minulta siihen kommentteja varmuuden vuoksi ennenkuin ehdin pilata mitään. Suututtaa, myönnän sen. No - nyt ovat molemat osapuolet suuttuneita ja loukkaantuneita, mutta kysymys jää: onko tässä mitään järkeä? Ei ole.
Ethän sinä ole mikään häirkkö...Kyllä tiedetään millaista on joutua häiriköitten hampaisiin ja jatkuvan kiusaamisen kohteeksi. Hävitin nikkini sen takia. Oli ikävä poistella viestejä kun niissä oli asiallisiakin vastauksia. Nyt en voi poistaa, muttei häirikötkään voi seurata minua.
Olen tässä miettinyt pääni puhki, mitä ihmettä olen voinut tuossa omassa kirjoituksessani sanoa sellaista, että se loukkaa. Tarkoitus ei ollut jyrätä ketään eikä mitään. Olin niin ihastuksissani tuohon Garamin perheeseen ja joutilaisuuden ylistykseen. Mutta mehän kirjoittelemme eri taustoilla ja eri tilanteissa. Jos on murheita, ei siinä joutilaisusukaan auta, melkein enempi pahentaa tilannetta...
Noh, tässäpä taas näkyy, että olen itse lyhytnokkainen ja hienohipiäinen. Peiliin katsomaan mars! Ja vähän huumoria peliin sanoo tämä tosikko Huuha-ressu itselleen.
En arvostellut Sinua, en poistanut aloitustani vain ja ainoastaan jostain syystä, sillä syynä oli se, että minua ei ymmärretä oikein.
Jos kerron vartauskuvallisin kääntein, olen puhunut itsestäni, jos kerron omista tapahtumistani, olen itsekeskeinen, jos vastaan jollekin, puutun toisten asioihin.....
näinhän se menee, mutta ei olisi pakko mennä jos osaisin pukea sanani aina vain asialliseen muotoon, antamatta ajatuksen lennolle siipiä. Kun olen tunteella elävä, en aina saa ajatuksia niin suoraan sanottua, että asia olisi ihan niinkuin se on kirjoitettu, vaan mukaan tunkevat nekin sanat jotka olisi paras jättää sanomatta.
Hyvät nimimerkit "Kirjar" ja "Huuha"
Miksi nyt noin "nostelette maitojanne" toistenne kirjoituksista? Erittäin hyviähän nuo kirjoituksenne olivat. Etten sanoisi parhaita pitkiin aikoihin näillä palstoilla. Kaikki palstalaiset tosin eivät ehkä jaksa noin pitkiä lukea, mutta se on heidän häpeänsä.
Ei kukaan voi kirjoittaa sellaista tekstiä, joka ensilukemalta miellyttäisi kaikkia. Ja hyvä on, että ei voi. Silloinhan kaikki keskustelu tyrehtyisi alkuunsa.
Näiden keskustelupalstojen idea vaan nyt on sellainen, että joku kirjoittaa aiheensa/asiansa toisten luettavaksi, jotka sitten siihen vastaavat. Kukin oman näkemyksensä mukaan. Se kuuluu asiaan.
Kaikki eivät ehkä osaa yhtä hienosti ja perustellusti sitä tehdä, kuin tässä tapauksessa, mutta kuitenkin, sekin on heidän mielipiteensä; ihmisen mielipide, ja sellaisena kunnioitettava.
Mielestäni, kun jotain kirjoittaa julkisesti, tulee se jo kirjoitettaessa harkita sellaiseksi, että sitä ei seuraavassa hetkessä tarvitse vetää takaisin.
Tähän, nyt jo poistettuun avaukseen olisin jotain halunnut vastata, mutta nythän se enää ei ole mahdollista.
Ja anteeksi jo etukäteen, että puutuin tässä asiaan, joka ei minulle mitenkään kuulu.
Ystävällisi terveisin PellePeloton
Tiedäthän että me ihmiset jotka ajattelemme ja pohdimme asioita, tulemme usein kirjoittaneeksi ajatuksemme sellaiseen muotoon että niitä ei ymmärretä pohdinnoiksi ja kuvannollisiksi vertauksiksi, joksi olin aloitukseni kirjoittanut.
Kuvasin siinä luonnon tapahtumien neljää kautta, ja vertasin ihmisen elämään.... elämän syksyyn, mutta koska sain sen vaikutelman että teksti taas käsitettiin henkilökohtaisen elämäni kuvauksena, en halua olla niin itsekeskeiseksi katsottu ja poistin sen.
Huuhaata en ole arvostellut missään vaiheessa. Hänen kirjoituksensa ovat asiallisia ja ajateltuja niiltä osin mitä olen niitä seurannut.
En ole moittinut ketään koska se ei kuulu tapoihini, mutta en halua tulla aina väärin ymmäretyksikään.
Keskitynkö kirjoittamaan vain sellaista romanttista "krääsää" jonka tulkinnassa ei ole epäselvyyttä, vai jatkanko pohdiskelevaa, elämän merkitystäkin tarkkailevaa linjaani, kas siinäpä kysymys?
Kiitos kannanotostasi.
Voit tässäkin ottaa kantaa aloitukseeni.
Kaikkea hyvää kaikille, sillä minun on pakko sanoa niin kuin ajattelen... en enää ymmärrä näitä palstoja.
Kiitos, kun vastasit, etkä yhtään loukkaantunut!
Tottahan toki, ihan varmasti ymmärsin sen jo poistamasi (turhaan) kirjoituksen pohdiskelevan luonteen ja vertailun 'vuodenjat kontra ihmiselo'. Uskon, että muutkin lukijat sen ymmärsivät samoin. Et kuitenkaan voi kieltää, että joissain kohdin kirjoitustasi oli varsin synkkä sävy, joskaan synkäksi sitä et ehkä tarkoittanut.
Tuohon näkyvään synkyyteen "Huuha" sitten kiinnitti huomionsa, ja taidokkaassa pohdiskelussaan sitä käsitteli. Jotenkin kielenne nyt eivät kohdanneet, ja sen seurauksena, väititpä mitä tahansa, poistit ansiokkaan pohdiskelusi, tosin erittäin korrektisti, jättäen vastaukset näkyviin. (osaisipa seriffimmekin saman!)
Mielestäni sen, joka näille palstoille jotain kirjoittaa, tulee ymmärtää riski, että palaute voi olla mitä tahansa, sen enempää mitään tarkoittamatta.
Onhan meidän ihmisten puhumallakin vaikea ymmärtää toisiamme täysin, saatikka sitten kirjoittamalla lyhyissä viesteissä.
Juuri näistä lyhyistä viesteistä et voi mitenkään päätellä, miten olet tullut ymmärretyksi. Useinmiten ehkä aivan oikein.
Jatka vain sitä pohdiskeluasi, kun Sinulla siihen kyky on, mutta ota huomioon, että kaikki lukijasi eivät ehkä ajattele samoin ja jotkut saattavat sen sanoakin.
Alkuperäiseen aloitukseesi en voi ottaa kantaa, koska en sitä tarkoin enää muista.
Luulenpa, että tämä 'väittelymme' ei muita lukijoita suuremmin kiinnosta, joten, jos haluat jatkaa, niin tuohon profiilistani löytyvään s-postiin, kiitos.
Hyvät Sinulle! PellePeloton