Voiko puolisot solmia avioedon avioeron varalle?
Entä puolison kuoleman ? Silloinhan käsitykseni mukaan leski ei peri vainaajaa vaan ritaperilliset.
Entä puolison kuoleman ? Silloinhan käsitykseni mukaan leski ei peri vainaajaa vaan ritaperilliset.
Voiko avioehdon
kaiken varalta
71155
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä voivat. Avioehtoja on monenlaisia, jotkut laadittu koskemaan pelkästään ennen avioliittoa hankittua omaisuutta, tai vain jotakin tiettyä omaisuutta (esim. sukutilaa), tai kaikkea omaisuutta vain avioehdon varalta, tai "totaalista" (myös kuoleman erottaessa).
Avaisikohan tämä asian sinulle:
A:n nettovarallisuus (omaisuus miinus velat) on 100.000 EUR
B:n nettovarallisuus (omaisuus miinus velat) on 500.000 EUR
A:lla lapset X ja Y (B ei heidän toinen vanhempi)
B:llä lapset Q ja Z (A ei heidän toinen vanhempi)
Heillä ei ole avioehtoa, eikä testamenttia ... ja B kuolee.
Kuolema on toinen tapa päättää avioliitto (avioero se toinen), eli ... ensi ositetaan kuten avioerossa.
A on oikeutettu tasinkoon B:ltä, tasinko on 200.000 EUR, jolloin sekä A:n että B:n varallisuudet ovat saman verran, siis 300.000 EUR.
Sitten kuolleen B:n lapset Q ja Z perivät kumpainenkin B:ltä 150.000 EUR.
JOS on avioehto myös kuoleman varalta (ei pelkästään avioeron sattuessa), silloin tasinkoa A:lle ei lasketa. Eli B:n lapset jakavat 500.000 EUR, eli sekä Q että Z saavat kumpikin perintönä 250.000 EUR.
Aikanaan A:n kuollessa hänen lapsensa jakavat tämän omaisuuden.
Olemassa olevan omaisuuden tuottoa tai tuon omaisuuden sijaan tulevaa omaisuutta.
Varsinkin tuo tuottopuoli voi olla merkittävä, jos on pitkähkö liitto. Siitä tuotosta saa myös lihavan riidan, jos avioehtosopimuksen tekstissä ole mainintaa sen kohtalosta.
Avioeron varalta voi tehdä avioehtosopimuksen. Tästä on korkeimman oikeuden ratkaisu (KKO 2000:100).
Kuoleman varalta ei välttämättä voi. Tästä ei ole korkeimman oikeuden ratkaisua, mutta tilanne poikkeaa edellisestä siinä, että perintökaaren mukaan elävän henkilön jäämistöstä ei saa tehdä sopimusta. Luultavasti kuoleman varalta tehty avioehtosopimus ei siis päde.
Saman asian voi toki hoitaa niin, että tekee esim. avio-oikeuden poissulkevan avioehtosopimuksen, jonka mukaan siis kumpikaan ei saa erossa toiselta mitään. Tämän lisäksi kun tekee keskinäisen testamentin, niin toinen perii kuolemantapauksessa silti toisen.
Ainoa ero on, että jos rikkaampi kuolee ensin, toinen saisi osituksessa osan omaisuudesta.(eli siis ilman perintöveroa) Keskinäisellä testamentilla koko summasta menee perintövero.
Tämä lienee kuitenkin ainoa tapa, jos haluaa, että avioerossa ei toinen saa mitään, mutta kuolemantapauksessa kaiken.
Avioehtosopimuksellahan sovitaan, ettei avio-oikeutta toisen omaisuuteen ole. Avio-oikeudellahan leski osuutensa saa.
Näin se ainakin käytännössä menee. Ehkäpä juttu hovissa muuttuisi, mutta verottaja ainakin hyväksyy tuon tulkinnan.
Kysymyshän kuului: "Voiko puolisot solmia avioedon avioeron varalle? Entä puolison kuoleman?"
Puolison kuoleman varalle tehty tuskin pätee. Avioehtosopimus, jossa ei eritellä ositusperusteita pätee luonnollisesti riippumatta siitä, päättyykö liitto kuolemaan vai eroon.
Tosin sopimusta on järjetöntä tehdä, jollei ole rintaperillisiä. Tällöinhän toinen perii joka tapauksessa kaiken, vaikkei avio-oikeutta olisikaan. Verottaja vaan korjaa verot koko potista.
//Tosin sopimusta on järjetöntä tehdä, jollei ole rintaperillisiä. Tällöinhän toinen perii joka tapauksessa kaiken, vaikkei avio-oikeutta olisikaan. Verottaja vaan korjaa verot koko potista.//
Mielestäni tulisi välttää ylisanoja kuten "järjetöntä", ettei turhaan munaa itseään.
Kun puoliso kuolee rintaperillisettä, leski perii hänet. Lesken kuoltua hänen pesänsä lähtökohtaisesti puolitetaan kummankin puolison sukuhaarojen kesken. Jos puolisoiden välillä oli avioehto, jakosuhde voi olla muu kuin 50/50.
Esimerkit valaissevat asiaa.
A:n omaisuus 50.000, B:n omaisuus 10.000, A kuolee ensin. B:n kuoltua hänen pesänsä 40.000 (20.000 kulunut elämiseen) jaetaan lähtökohtaisesti seuraavasti:
a) Ei avioehtoa
- A:n toissijaiset perilliset saavat 20.000
- B:n perilliset saavat 20.000.
b) Avioehto (täydellinen, molemminpuolinen)
- A:n toissijaiset perilliset saavat 33.333 (= 5/6 x 40.000);
- B:n perilliset saavat 6.666 (= 1/6 x 40.000).
Jos siis A haluaa turvata omille toissijaisille perillisilleen enemmän kuin puolet B:n pesästä, avioehtosopimus on kysymykseen tuleva sopimus. (Tosin leski tällöin maksaa perintöveron 50.000:sta, kun muuten veroa menisi vain 30.000:sta).
Vielä varmempi lopputulos tältä kannalta on, jos A lisäksi tekee testamentin, jolla antaa jäämistöönsä leskelle B vain hallintaoikeuden ja määrää omistusoikeuden sukulaiselleen X.
//Entä puolison kuoleman ? Silloinhan käsitykseni mukaan leski ei peri vainaajaa vaan ritaperilliset.//
Jos vainajalla on rintaperillisiä, leski ei peri vainajaa, olipa avioehtoa tai ei. Rintaperilliset perivät. Leski saattaa kuitenkin, kun avioehtoa ei ole, omaisuuden osituksessa saada vainajan omaisuudesta tasinkoa, mikä on eri asia. Tasinko ei ole perintöä.
Jos kuolleella puolisolla ei ole rintaperillisiä (eikä lesken syrjäyttävää testamenttia), leski perii hänet - olipa avioehtoa tai ei.