Mitä pitäisit siitä, jos olisin sinun naapurisi?
Olen 27-v "yksinasuva" hyvin tempperamenttinen tapaus.
Minulla on suhteellisen äänekkäitä lemmikkejä:
Kyyhkyset ("ku-kruuuu, ku-kruuu" sanovat)
ja papukaijani, joka huutaa joskus ihan tosissaan. (Hällä tosi häijy ääni)
Sekä pieni, mutta silti niin kovin rakas, koirani, joka on aikas haukkuherkkä.
(Ei mikään räksyttäjä, ilmoittaa vain kaikki puhelimet, ovet ja sellaiset)
Minulla itselläni on paha tapa raivostua vähästä. Olen luonteeltani iloinen, mutta kun pinna katkeaa, helvetti pääsee irti.
Uhkailen esineitä ja huonekaluja, huudan kurkku suorana joskus, kun oikein raivostuttaa ja
viskon tavaroitakin.
Ikävä kyllä, minä myös laulan, harvakseltaan tosin, mutta silti... (Ääneni on kamala, tiedän sen itsekkin.)
Muuten olen suhteellisen hiljainen.
En huudata musiikkia tai televisiota, käyn illalla ajoissa nukkumaan ja jne.
Ai niin, minä myös puhun itsekseni. Ajattelen ääneen siis, kotona, kaupassa ja ihan kaikkialla mutisen itseni kanssa.
Kamalin vika minussa on kuitenkin se, että olen hurjan seurallinen, eli jos näen jonkun, pitää mennä sanomaan sille jotakin.
Jos minua kerran loukkaa tai jotenkin härnää,
saa minusta elinikäisen vihollisen.
Ja kosto on oleva verinen... Tai ainakin äänekäs.
En asu kerrostalossa, enkä edes rivitalossa, mutta olen harkinnut jo pidemmän aikaa muuttoa, (pakon edessä) ja mietiskelin tässä, että mitenköhän minuun oikein suhtaudutaan siellä,
missä talot on tehty betonista, ei puusta.
Olen 27-v "yksinasuva" hyvin tempperamenttinen tapaus.
Minulla on suhteellisen äänekkäitä lemmikkejä:
Kyyhkyset ("ku-kruuuu, ku-kruuu" sanovat)
ja papukaijani, joka huutaa joskus ihan tosissaan. (Hällä tosi häijy ääni)
Sekä pieni, mutta silti niin kovin rakas, koirani, joka on aikas haukkuherkkä.
(Ei mikään räksyttäjä, ilmoittaa vain kaikki puhelimet, ovet ja sellaiset)
Minulla itselläni on paha tapa raivostua vähästä. Olen luonteeltani iloinen, mutta kun pinna katkeaa, helvetti pääsee irti.
Uhkailen esineitä ja huonekaluja, huudan kurkku suorana joskus, kun oikein raivostuttaa ja
viskon tavaroitakin.
Ikävä kyllä, minä myös laulan, harvakseltaan tosin, mutta silti... (Ääneni on kamala, tiedän sen itsekkin.)
Muuten olen suhteellisen hiljainen.
En huudata musiikkia tai televisiota, käyn illalla ajoissa nukkumaan ja jne.
Ai niin, minä myös puhun itsekseni. Ajattelen ääneen siis, kotona, kaupassa ja ihan kaikkialla mutisen itseni kanssa.
Kamalin vika minussa on kuitenkin se, että olen hurjan seurallinen, eli jos näen jonkun, pitää mennä sanomaan sille jotakin.
Jos minua kerran loukkaa tai jotenkin härnää,
saa minusta elinikäisen vihollisen.
Ja kosto on oleva verinen... Tai ainakin äänekäs.
En asu kerrostalossa, enkä edes rivitalossa, mutta olen harkinnut jo pidemmän aikaa muuttoa, (pakon edessä) ja mietiskelin tässä, että mitenköhän minuun oikein suhtaudutaan siellä,
missä talot on tehty betonista, ei puusta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
yhtähyvin kuin lihapullat mannelle.
Toivottaisin tervetulleeksi naapuriksi :)
Pääasia on, että ihmiset antaa naapureilleen yörauhan, päivällä pienet metelit ei haittaa yhtään.
Tervetuloa vaan. Olen asunut ennenkin mielenterveyspotilaan naapurina.
Juu, kiitos vain kovasti.
Kuvittelin, että minuun suhtauduttaisiin naapurina hyvinkin vihamielisesti, kun olen tämmöinen mölyapina, mutta ilmeisesti pelko on turha.
Kuulostaa liian tutulta. Asun aivan samanlaisen kiihkoiljan, eli itseni kanssa.
Apua, EI en halua sinua naapuriksi, kaksi toisensa syrjäyttävää voimaa kohtaisivat!
ihmeessä osaan olla muuttamatta juuri sinun naapuriisi?
Eihän se käy todellakaan laatuun, että kaksi toisensa syrjäyttävää voimaa kohtaisivat!
Saaks kyyhkysiä pitää lemmikkeinä?
Saa niitä kyyhkysiä pitää lemmikeinä.
Niitähän myydään eläinkaupassakin.
Eivät tietenkään ole mitään puluja, vaan naurukyyhkyjä. :)
Et sovi asumaan kerrostaloon, ainakin jos on kyseessä jotenkuten kunniallinen vuokratalo, omistustalosta nyt puhumattakaan. Ihmiset ei tykkää metelistä, miksi pitäisikään? Esim. joka asialle räksyttävää piskiä on todella rasittavaa kuunnella.
Vähän epäilyttäisi muutekin sellainen naapuri, jolla on kokonainen eläintarha kämpässään ja joka silloin tällöin viskoo kamansa ympäri seiniä. Minulla oli vuosia sitten naapuri, joka heitti vihapäissään telkan ikkunasta ulos. Nyt hän on ollut hoidossa jo vuosia.
Telkkaria heittäisi, ellen nyt sitten tosissani suutu sille...
Yleinsä kuitenkin tyydyn vain heittämään kaukosäätimen, jos television kanssa tulee riitaa. Kerta se kuitenkin ensimmäinenkin, kun televisio oppii lentämään pihalle.
On kuitenkin sen verta painava, ettei tuota nyt ihan hetken mielijohteesta viskata ikkunasta.
En varmaan sitten sovi kerrostaloon asumaan, mutta asumismuotona se onkin minulle toivon mukaan ihan vain väliaikainen ratkaisu.
Ei muuten ole jatkuvasti äänessä, tämä minun räksyttävä piskini, mutta samaa ei ikävä kyllä voi sanoa minusta, tai linnuistani.
Äänekästä porukkaa kun ollaan.
Hyvä, että televisionheittäjät viedään hoitoon.
Vaan kuinkahan minun käy..?
Toivon mukaan eivät tule valkotakkiset sedät heti hakemaan, kun vähän riehun. :)
Kyllä pitää yrittää elää ihmisiksi ja kai sekin vähän minun raivoani hillitsee, kun tiedän, että seinän takana asuu joku, joka voi tehdä minusta valituksen.
En minä ilkeyttäni tietenkään rupea metelöimään, hissun kissun yritän olla, niin säilyy sopu.