Moi!
Olen pohtinut pienessä päässäni näitä raha-asioita. Olen asunut itsenäisesti n. 1½ vuotta, johon on sisältynyt opiskelua ja työntekoa. Olen niin onnekkaassa asemassa, että voin tehdä töitä koulun ohessa, ilman, että opiskelu tai työskentely siitä kärsii. Eli tulen hyvin toimeen. Kiinteät menoni kuukaudessa on vuokra, puhelinlasku, aku ankka ja nettilasku. Satunnaisia laskuja on tv-lupa ja sähkölasku, jotka tulevat n 3kk välein. Olen saanut hankittua kotiini kaiken tarpeellisen ja vähän luksustakin, asun siis mukavasti. Nou hätä!!
Mutta miten pitäisi suhtautua siihen, että omillaan asuva ja reilusti omat menonsa kattava nuori laittaa/antaa vanhemmilleen rahaa lähes joka kuukausi. Mun vanhemmat on perusduunareita, ei tosiaankaan mitään kroisoksia mutta toimeen on tultu ja meille lapsille on hankittu (kohtuudella) kaikkee kivaa. Olen toiseksi vanhin viidestä lapsesta, nuoremmat asuu kotona ja isosisko just muutti pois kotoa. Sisaruksilla on harrastuksia ym.. joihin porukoilla menee rahaa kaiken muun lisäksi. Jotenki vaan tuntuu hullulta, että lahjottelen vaivalla hankittuja rahojani sinne tänne. Ilman mitään takeita, että saan niitä koskaan takas. Esimerkiksi, jos lainaan äidille 300€ ja hän maksaa siitä puolet takas vähän ajan päästä. Eli jää 150€ velkaa. Sitte taas tiukan paikan tullen äippä lainaa 100€. Eli velkaa on siis jo 250€. Potti senkun kasvaa.
Mitä mun pitäs tehä, ku en tule koskaan saamaan rahojani takas, mutta toisaalta tällä hetkellä pärjään vähemmälläkin. Ja voisiko siitä edes kieltäytyä kun porukat soittaa ja pyytää manii. En tiedä voisinko elää itteni kanssa jos kieltäytyisin, ja samalla tilillä makais 700€ ihan tyhjän panttina. kait se on parempi, että porukat lainaa multa, eikä joltain sellaselta, joka vois vaikeuttaa porukoiden elämää, jos lainaa ei makseta ajallaan...
tämmösiä minä mietin...
Olen pohtinut pienessä päässäni näitä raha-asioita. Olen asunut itsenäisesti n. 1½ vuotta, johon on sisältynyt opiskelua ja työntekoa. Olen niin onnekkaassa asemassa, että voin tehdä töitä koulun ohessa, ilman, että opiskelu tai työskentely siitä kärsii. Eli tulen hyvin toimeen. Kiinteät menoni kuukaudessa on vuokra, puhelinlasku, aku ankka ja nettilasku. Satunnaisia laskuja on tv-lupa ja sähkölasku, jotka tulevat n 3kk välein. Olen saanut hankittua kotiini kaiken tarpeellisen ja vähän luksustakin, asun siis mukavasti. Nou hätä!!
Mutta miten pitäisi suhtautua siihen, että omillaan asuva ja reilusti omat menonsa kattava nuori laittaa/antaa vanhemmilleen rahaa lähes joka kuukausi. Mun vanhemmat on perusduunareita, ei tosiaankaan mitään kroisoksia mutta toimeen on tultu ja meille lapsille on hankittu (kohtuudella) kaikkee kivaa. Olen toiseksi vanhin viidestä lapsesta, nuoremmat asuu kotona ja isosisko just muutti pois kotoa. Sisaruksilla on harrastuksia ym.. joihin porukoilla menee rahaa kaiken muun lisäksi. Jotenki vaan tuntuu hullulta, että lahjottelen vaivalla hankittuja rahojani sinne tänne. Ilman mitään takeita, että saan niitä koskaan takas. Esimerkiksi, jos lainaan äidille 300€ ja hän maksaa siitä puolet takas vähän ajan päästä. Eli jää 150€ velkaa. Sitte taas tiukan paikan tullen äippä lainaa 100€. Eli velkaa on siis jo 250€. Potti senkun kasvaa.
Mitä mun pitäs tehä, ku en tule koskaan saamaan rahojani takas, mutta toisaalta tällä hetkellä pärjään vähemmälläkin. Ja voisiko siitä edes kieltäytyä kun porukat soittaa ja pyytää manii. En tiedä voisinko elää itteni kanssa jos kieltäytyisin, ja samalla tilillä makais 700€ ihan tyhjän panttina. kait se on parempi, että porukat lainaa multa, eikä joltain sellaselta, joka vois vaikeuttaa porukoiden elämää, jos lainaa ei makseta ajallaan...
tämmösiä minä mietin...
Vastaukset 7
Vanhimmat
huolehtia raha-asioistasi, vaikka vaikuttaa siltä että vanhempasi eivät ole vielä oppineet huolehtimaan omistaan.
Nythän heillä pitäisi jäädä enemmän rahaa kulutukseen, kun kaksi lasta suoriutuu jo omillaan??
Oletko tiedustellut, mihin nämä ylimääräiset rahat oikein menevät?
sanoisin, että kyllä sun vanhempien pitäis tulla toimeen ilman että vippaavat sulta. Jospa alkaisit vain ilmoittaa, että sulla ei nyt ole. Ei ole reilua tommonen.
Kerjäläisillä pitää haistattaa vitut.
Hei!
Itse taas annan äidilleni tänään lisää rahaa lainaan, vaikka edellinenkin laina on maksamatta. Lupasi maksaa ensimmäinen päivä takaisin, mutta äitini tuntien on varauduttava siihen, että aivan niin ei ehkä tapahdukaan...
Vaikea homma tämä rahan lainaaminen ja lainaamatta oleminen. Helpompi olisi olla lainaamatta, jos itse joutuisi pulaan sen takia, mutta kun sukanvarressa on vähän ylimääräistä, ei oikein voi olla lainaamattakaan. On minua jo haukuttu itsekkääksi, kun en kerran suostunut antamaan äidilleni rahaa, kun vanhoja lainoja oli paljon maksamatta, ja itsellänikin oli taloudellisesti tiukkaa. Ei tuntunut kovin mukavalta tulla haukutuksi, vaikka aina olen ollut äitini tukena enemmän kuin lapsen kuuluisi olla =o/.
Se nyt vain on tosiasia, että äitini ei ole ikinä osannut hoitaa raha-asioitaan, eikä tule sitä ikinä oppimaankaan. Minun on vain yritettävä tasapainoilla oman hyvinvointini ja välien säilyttämisen rajamaastossa, ja yritettävä pitää nämä raha-asiat jotenkin järkevällä tasolla.
Tuskin sinäkään pystyt kokonaan lopettamaan rahan lainaamista, sillä kyseessä sentään ovat omat vanhempasi, mutta on sinulla oikeus pieneen "itsekkyyteenkin". Kyllä sinä voit kysyä, mihin rahat menevät, ja jos vanhempasi vaikka sanovat, että bensaan, niin sinä voit käydä tankkaamassa heidän autonsa (jos rahat saattaisivat mennä johonkin muuhun, kuten oman äitini kohdalla). Jos he sanovat tarvitsevansa rahat ruokaan, vie heille rahan sijasta ruokakassi. Tuota ei tietysti tarvitse tehdä, jos heillä ei ole tapana kantaa lainaamiasi rahoja kapakkaan.
Yhden hyvän keinon minä olen ottanut käyttöön, jonka äitini pienen kiukuttelun jälkeen on hyväksynyt (ja josta tänään vähän joustan). En lainaa uutta rahaa ennen, ennen kuin vanhat lainat on maksettu takaisin! Tuolla turvaat omat oikeutesi omiin rahoihisi, eikä sinua voi silti haukkua itsekkääksi, sillä sinähän lainaat kyllä, jos myös toinen osapuoli hoitaa oman osansa sopimuksesta. Ja tuolla tavoin omat tappiosi eivät käy ylivoimaisen suuriksi.
Tsemppiä sinulle, älkääkä antako rahan pilata välejänne =o)!
Helpoin tapa on vain ilmoittaa, että ei ole tällä hetkellä rahaa, että itselläkin on ollut niin paljon laskuja, että ei ole yhtään ylimääräistä.
Pieni valkoinen valhe ei mielestäni haittaa, koska tietää kuitenkin, että takaisin maksu saattaa kestää ja taas pitäisi antaa kohta rahaa, kun ei ole sitä ja tätä.
Oppivat olemaan pyytämättä lainaa ja tulemaan omillaan toimeen.
Mun mielestä ei vain ole oikein, että osat vaihtuvat. Tai totta puhuen, omat vanhemmat ei ole pystyneet oikeastaan koskaan taloudellisesti tukemaan (tai henkisesti) ja kuitenkin pitäisi heille olla pankkina.
Hassu ilmaus tuo "varakas".
Oletko varakas jos sinulla on tyhjänpanttina 700€ tililläsi? Kyllähän se on vähän, parempi pienestä vain yrittää säästää.
Itse olen sinua muutamia vuosia vanhempi, täytän pian 28v. Lainasi valmistuttuani korkeakoulusta ja vakituiseen töihin päästyäni isälleni
10 000€. -> Muuten olisi vanhempieni mennyt kesämökki alta pankille.
Nyt tilanne rauhoittunut ja isä maksanut jo summasta lähes puolet ja töitäkin riittää taas hänellä.
Minun mielestä pitää koittaa auttaa puolin ja toisin, jotta ongelmista selviydytään.
Mulla on vähän samantapainen tilanne kuin sullakin. Paitsi en kyllä sanoisi itseäni varakkaaksi enkä edes tienaa hyvin. Opiskelen ja teen töitä noin 70h/kk pienellä palkalla. Löysin todella halvan vuokrayksiön enkä ole mikään himoshoppaaja. Annan äidilleni välillä lainaa, myös tietäen sen, ettei hän ehkä koskaan pysty maksamaan takaisin. Tulen kanssa isosta perheestä ja kotona asuu vielä nuorempia sisaruksia. Rahatilanne on sielä todella tiukka tietyistä syistä jotka eivät johdu äidistäni.
Mua ei haittaa lainata/antaa rahoja. Tuun toimeen itse hyvin, miksen siis antaisi vähän ylimääräistä rakkaille ihmisille. Ei se loppujen lopuksi ole mistään pois. Tiedän, että äitini tekee kaikkensa mun ja kaikkien lastensa eteen, on aina tehnyt. Oon itseasiassa iloinen, että voin auttaa.
Annoin äidilleni juuri 250€ lainan anteeksi, koska hänelle tuli eräs yllättävä meno. Autamme toisiamme puolin ja toisin. Olen tällä hetkellä itse velkaa äidille:). Maksan kyllä takaisin, koska tiedän tilanteen kotona.
Mun tilanne eroaa ehkä sun tilanteesta, koska sun porukat kuitenkin varmaan tienaa paremmin ja tulee toimeen. Mutta pointtini oli, että raha on vaan rahaa. Vähemmälläkin tulee toimeen. Porukat joutuu syömään välillä pelkkää kaurapuuroa, kun kaapissa ei oo muuta.