1) Makia on elämää
2) Makia on elämä
3) Kummiskin
4) Ei vaineskaan
2) Makia on elämä
3) Kummiskin
4) Ei vaineskaan
Pehmopupun perjantaikalluppi
kirjokansi
7601
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Juuri tuollaisia gallupeja tarjoilevat opettamani teinit, joilla ei ole uskallusta suhtautua elämäänsä vakavasti - etteivät menettäisi kasvojaan.
No mitä muuta teineille opetat, paitsi syleilemään sisäistä teiniämme? halihalipussokram
Ei kasvojen menettäminen vielä mitään, se on arkipäivää, luontoni mun. Kasvojen omaksuminen, jähmettäminen, patsastelu katseille vaativille - se tosissaan pelottaa.
Kasvojen etsintää ym:
http://puhallus.blogspot.com/
Toivottavasti et opeta näitä teinejä suhtautumaan elämäänsä vakavammin! Pieni pilke silmäkulmassa ja huumorilla höystetty suhtautuminen elämään ovat tervettä! Ja mitä tekemistä sillä on kasvojen menettämisen kanssa? Kokemukseni mukaan tosikothan sitä enemmän pelkäävät. Naura vähän Saag Paneer! :)
Vielä lopuksi lauantaivastaus perjantaikalluppiin: 1)Makia on elämää
Et mitä ilmeisimmin ole joutunut tekemisiin epävarmojen nuorten kanssa, joille tärkeintä elämässä on luovuus ja itsensä toteuttaminen, mutta jotka ulkopuolisessa paineessa eivät uskalla, vaan tyytyvät aina halpaan parodiaan. Ainoastaan ne, jotka uskaltavat uhmata yhdenmukaistavaa painetta, eivätkä pelkää menettävänsä kasvojaan luodessaan teoksiaan lopulta pääsevät tiellään eteenpäin.
Kehottaisin tutustumaan Timo K. Mukan elämään, niin ymmärtänet mitä tarkoitan. Olisiko Mukka mielestäsi tarvinnut näitä "pusihalinami-konsultteja" ammentaakseen luovuuttaan paremmin?
Kyse ei todellakaan ole mistään elämänilosta, vaan yksinkertaisesti pelosta ja herkän ihmisen epävarmuudesta. Huumori ja pilke silmäkulmassa ovat eri asia kuin itsensä aliarvioiminen ja kulkeminen siitä mistä aita on matalin.
Kyllä minuakin usein naurattaa. Tosin "Pusipusihalinami-Marcot" kaikkein vähiten.
Ai ettenkö ole joutunut tekemisiin epävarmojen nuorten kanssa?! Vielä seitsemisen vuotta sitten olin itse sellainen! :) Minulle todellakin oli tärkeintä saada toteuttaa itseäni mutta en silloin vielä uskaltanut. Ja nykyäänkin mietin vielä hetken missä seurassa päästän luovuuteni valloilleen. Kumma kyllä, olen jotenkin luovinut elämässäni eteenpäin ja päässyt melko pitkällekin.
Mutta kyllä, tajuan pointtisi. Joissain tapauksissa olet varmasti oikeassa mutta ethän sovella vakavamielistä aikuisuuttasi kaikkiin epävarmoihin nuoriin..?
Edelleen olen sitä mieltä että olkapäällä istuva pikku-Marco naminameineen on yllättävän suuri voimavara. ;D
Sais vielä kiinni ja valjaisiin.Elikkä 1).
magiaa ;)