HEI!
Olen jo aikaisemmin moneen kertaan kirjoitellutkin toipumisestani lasik-leikkauksesta, joka oli kaksi viikkoa sitten. Huono toipuminen jatkuu edelleen. Kirjoittelen ensin vähän yhteen vetoa, miten kaikki on sujunut.
1 vrk leikkauksesta: molemmat silmät märkivät ja näkö oli huono. Soitin lääkärille ja kontrollissa selvisi, että plussaa oli tullut normaalia enemmän. Sain tippoja lisää tulehdukseen. Lääkäri vakuutti, että kaikki oli sujunut erinomaisesti ja näöstä tulee oikein hyvä.
3 vrk leikkauksesta: sama tilanne jatkuu. Soitan lääkärille. Hän vakuuttaa, että tulehdus lakkaa lähipäivinä ja myös plusnäön häviävän vähitellen. Roskantunteesta oikeassa silmässä hän ei myöskään ollut huolissaan. Kontrollia ei tarvita tässä vaiheessa.Suositteli Tiimarin pluslaseja väliaikaisesti, jotta pärjään töissä.
4 vrk leikkauksesta: märkiminen lakkaa. Näkö edelleen huono.
5 vrk leikkauksesta: Palaan töihin. Tosi vaikeaa on "uusilla silmillä". Tärisen ja on koko ajan paha olo. Sen takia en saa öisinkään nukuttua. Odottelen tilanteen korjaantuvan.
12 vrk leikkauksesta: Tilanne ei ole muuttunut. Soitan lääkärille. Nyt hän myöntää, ettei plus häviä välttämättä itsestään. Sanon, että menen nyt optikolle, johon hän antoi luvan. Optikko tutki silmät: vasen 0.75 ja oikea 2.25 ja lisäksi oikeaan oli tullut hajataittoa 1.75. Optikko ihmetteli oikean silmän arvoja.
13 vrk leikkauksesta: Saan uudet lasit, mitkä helpottavat oloani huomattavasti. Näön tarkkuus on laseilla tarpeeksi hyvä.
14 vrk leikkauksesta: roskan tunne oikeassa silmässä jatkuu. Soitan ajan lähellä olevalle lääkärille, joka tekee myös leikkauksia.
15 vrk leikkauksesta: "lähellä asuva" lääkäri sanoo oikeassa silmässä läpän olevan vielä osittain auki, mikä saa aikaan roskan tunteen. Hän neuvoo jatkamaan antibioottitippojen käyttöä, jotta silmä ei tulehdu. Hän pyytää soittaamaan leikkaavalle lääkärille. Soitankin heti ja luen paperista toisen lääkärin raportin asiasta. Leikkaava lääkäri sanoo puhelimessa, että ei siellä voi olla enää mikään auki, koska operaatiosta on kulunut jo kaksi viikkoa. Kysyn saunomisesta ja liikkumisesta. Hän sanoi, että niitä voi tehdä huoletta. Loppuviikkona hän ei ole paikalla, mutta seuraavalla viikolla voin tulla käymään, niin asia voidaan varmuuden vuoksi katsoa, jos niin haluan.
16 vrk leikkauksesta: Mietin mitä teen. Lähellä asuvan lääkäri ei kauheasti kommentoinut silmiäni, koska asia ei ole hänen vastuullaan. Tuntuu, että olen aika yksin asian kanssa. Päätän soittaa keskussairaalaan. Juttelen erikoislääkärin kanssa jä hän pyytää käymään. Hän vahvistaa, että oikean silmän läppä on vielä jostain kohtaa auki. Vasen silmäkään ei ole hänen mielestään vielä kunnossa, mutta vasemman tilannetta hän pitää parempana kuin oikean. Lääkäri pitää mahdollisena, että joko läppä paranee itsestään tai sitten tarvitaan korjausleikkaus. Hän pyytää soittaamaan aikaa pian leikkaavalle lääkärille ja jos en saa aikaa, niin sitten katsotaan asiaa uudestaan. Mielellään asiaa ei laiteta muuta kautta eteenpäin, "koska asia on vain leikanneen lääkärin asia". Soitan leikanneeseen firmaan ja selitän asiani. Sieltä sanotaan, että viikon päästä pääsee näyttämään. Keskussairaalalääkärin mukaan se riittää, koska silmät ovat rauhalliset ja aikakin voi auttaa. Soitan vielä lähellä asuvalle lääkärille, joka nyt kommentoi sen verran enemmän, että sanoo, että ainakin viikonlopun voi olla levollisin mielin ja huilailla. Jos tilanne jollain tavalla pahenee, niin sitten hän lupaa auttaa asiassa. Itse olen jo niin väsynyt koko touhuun, että päätän soittaa vielä HYKSin silmäpolille ja kysellä heidän kommenttiaan, sillä matkan varrella kuitenkin jotkut ovat sanoneet, että tässä vaiheessa voisi tulla kyseeseen esim. piilolinssihoito tai muu vastaava. Haluaisin nyt tietää varmaksi, mikä olisi järkevintä. Alkaa jo olla aika huoli silmistä. Silmäpolin sairaanhoitajan kanssa juttelenkin pitkään ja hän tuntuu asiansa osaavalta. Hän kirjasi ylös kaikki, mitä tätä ennen on tapahtunut ja lupasi pyytää tämän päivän aikana lausuntoa tai neuvoa asiaan, ja sitten soitella minulle.
17 vrk leikkauksesta: Soitan vielä fimaan, jossa olin leikkauksessa. Hoitaja sanoo, että kannattaa ehdottomasti soittaa leikanneelle lääkärille, jos on huolta. Soitankin. Lääkäri sanoo, että asian kanssa voi olla rauhallisesti. Ei ole niin kiireellinen, ettei ehtisi viikon päästä katsomaan, mikä tilanne on. Sanoi, että asia on kyllä hoidettavissa, joten tässä vaiheessa siitä ei kannata olla huolissaan. Ja sanoi, etä jos olisi ollut kiireellinen, niin nämä kaksi muuta tutkinutta olisivat laittaneet asian jo eteenpäin. Täytyy nyt siis yrittää vain olla levollinen, vaikka vaikeaahan se on, kun kyseessä on omat silmät.
Moni on kysynyt, missä olen ollut toimenpiteessä. Minun käsittääkseni paikassa käy todella paljon asiakkaita ja leikkaavien lääkärien ammattitaitoa pidetään hyvänä. En nyt ainakaan tässä vaiheessa viitsi kertoa paikkaa. Katson nyt tilannetta vähän pitempään. Käsittääkseni moni on käynyt tällä lääkärillä hyvin tuloksin. Tottakai ymmärrän senkin, että muut haluavat tietää, jotta voisivat "varoa" paikkaa, jossa tulokset ovat huonoja, mutta katson nyt tilanteen loppuun asti. Kyllä minä vielä haluan uskon, että leikkaava kirurgi asiansa osaa. Palailen taas asiaan, kun jotain uutta ilmenee.
Olen jo aikaisemmin moneen kertaan kirjoitellutkin toipumisestani lasik-leikkauksesta, joka oli kaksi viikkoa sitten. Huono toipuminen jatkuu edelleen. Kirjoittelen ensin vähän yhteen vetoa, miten kaikki on sujunut.
1 vrk leikkauksesta: molemmat silmät märkivät ja näkö oli huono. Soitin lääkärille ja kontrollissa selvisi, että plussaa oli tullut normaalia enemmän. Sain tippoja lisää tulehdukseen. Lääkäri vakuutti, että kaikki oli sujunut erinomaisesti ja näöstä tulee oikein hyvä.
3 vrk leikkauksesta: sama tilanne jatkuu. Soitan lääkärille. Hän vakuuttaa, että tulehdus lakkaa lähipäivinä ja myös plusnäön häviävän vähitellen. Roskantunteesta oikeassa silmässä hän ei myöskään ollut huolissaan. Kontrollia ei tarvita tässä vaiheessa.Suositteli Tiimarin pluslaseja väliaikaisesti, jotta pärjään töissä.
4 vrk leikkauksesta: märkiminen lakkaa. Näkö edelleen huono.
5 vrk leikkauksesta: Palaan töihin. Tosi vaikeaa on "uusilla silmillä". Tärisen ja on koko ajan paha olo. Sen takia en saa öisinkään nukuttua. Odottelen tilanteen korjaantuvan.
12 vrk leikkauksesta: Tilanne ei ole muuttunut. Soitan lääkärille. Nyt hän myöntää, ettei plus häviä välttämättä itsestään. Sanon, että menen nyt optikolle, johon hän antoi luvan. Optikko tutki silmät: vasen 0.75 ja oikea 2.25 ja lisäksi oikeaan oli tullut hajataittoa 1.75. Optikko ihmetteli oikean silmän arvoja.
13 vrk leikkauksesta: Saan uudet lasit, mitkä helpottavat oloani huomattavasti. Näön tarkkuus on laseilla tarpeeksi hyvä.
14 vrk leikkauksesta: roskan tunne oikeassa silmässä jatkuu. Soitan ajan lähellä olevalle lääkärille, joka tekee myös leikkauksia.
15 vrk leikkauksesta: "lähellä asuva" lääkäri sanoo oikeassa silmässä läpän olevan vielä osittain auki, mikä saa aikaan roskan tunteen. Hän neuvoo jatkamaan antibioottitippojen käyttöä, jotta silmä ei tulehdu. Hän pyytää soittaamaan leikkaavalle lääkärille. Soitankin heti ja luen paperista toisen lääkärin raportin asiasta. Leikkaava lääkäri sanoo puhelimessa, että ei siellä voi olla enää mikään auki, koska operaatiosta on kulunut jo kaksi viikkoa. Kysyn saunomisesta ja liikkumisesta. Hän sanoi, että niitä voi tehdä huoletta. Loppuviikkona hän ei ole paikalla, mutta seuraavalla viikolla voin tulla käymään, niin asia voidaan varmuuden vuoksi katsoa, jos niin haluan.
16 vrk leikkauksesta: Mietin mitä teen. Lähellä asuvan lääkäri ei kauheasti kommentoinut silmiäni, koska asia ei ole hänen vastuullaan. Tuntuu, että olen aika yksin asian kanssa. Päätän soittaa keskussairaalaan. Juttelen erikoislääkärin kanssa jä hän pyytää käymään. Hän vahvistaa, että oikean silmän läppä on vielä jostain kohtaa auki. Vasen silmäkään ei ole hänen mielestään vielä kunnossa, mutta vasemman tilannetta hän pitää parempana kuin oikean. Lääkäri pitää mahdollisena, että joko läppä paranee itsestään tai sitten tarvitaan korjausleikkaus. Hän pyytää soittaamaan aikaa pian leikkaavalle lääkärille ja jos en saa aikaa, niin sitten katsotaan asiaa uudestaan. Mielellään asiaa ei laiteta muuta kautta eteenpäin, "koska asia on vain leikanneen lääkärin asia". Soitan leikanneeseen firmaan ja selitän asiani. Sieltä sanotaan, että viikon päästä pääsee näyttämään. Keskussairaalalääkärin mukaan se riittää, koska silmät ovat rauhalliset ja aikakin voi auttaa. Soitan vielä lähellä asuvalle lääkärille, joka nyt kommentoi sen verran enemmän, että sanoo, että ainakin viikonlopun voi olla levollisin mielin ja huilailla. Jos tilanne jollain tavalla pahenee, niin sitten hän lupaa auttaa asiassa. Itse olen jo niin väsynyt koko touhuun, että päätän soittaa vielä HYKSin silmäpolille ja kysellä heidän kommenttiaan, sillä matkan varrella kuitenkin jotkut ovat sanoneet, että tässä vaiheessa voisi tulla kyseeseen esim. piilolinssihoito tai muu vastaava. Haluaisin nyt tietää varmaksi, mikä olisi järkevintä. Alkaa jo olla aika huoli silmistä. Silmäpolin sairaanhoitajan kanssa juttelenkin pitkään ja hän tuntuu asiansa osaavalta. Hän kirjasi ylös kaikki, mitä tätä ennen on tapahtunut ja lupasi pyytää tämän päivän aikana lausuntoa tai neuvoa asiaan, ja sitten soitella minulle.
17 vrk leikkauksesta: Soitan vielä fimaan, jossa olin leikkauksessa. Hoitaja sanoo, että kannattaa ehdottomasti soittaa leikanneelle lääkärille, jos on huolta. Soitankin. Lääkäri sanoo, että asian kanssa voi olla rauhallisesti. Ei ole niin kiireellinen, ettei ehtisi viikon päästä katsomaan, mikä tilanne on. Sanoi, että asia on kyllä hoidettavissa, joten tässä vaiheessa siitä ei kannata olla huolissaan. Ja sanoi, etä jos olisi ollut kiireellinen, niin nämä kaksi muuta tutkinutta olisivat laittaneet asian jo eteenpäin. Täytyy nyt siis yrittää vain olla levollinen, vaikka vaikeaahan se on, kun kyseessä on omat silmät.
Moni on kysynyt, missä olen ollut toimenpiteessä. Minun käsittääkseni paikassa käy todella paljon asiakkaita ja leikkaavien lääkärien ammattitaitoa pidetään hyvänä. En nyt ainakaan tässä vaiheessa viitsi kertoa paikkaa. Katson nyt tilannetta vähän pitempään. Käsittääkseni moni on käynyt tällä lääkärillä hyvin tuloksin. Tottakai ymmärrän senkin, että muut haluavat tietää, jotta voisivat "varoa" paikkaa, jossa tulokset ovat huonoja, mutta katson nyt tilanteen loppuun asti. Kyllä minä vielä haluan uskon, että leikkaava kirurgi asiansa osaa. Palailen taas asiaan, kun jotain uutta ilmenee.
Vastaukset 2
Vanhimmat
On tosi kurjaa, että olet joutunut noin paljon kärsimään leikkauksen takia, mutta SUURI KIITOS, että olet jaksanut kirjoitella tänne kokemuksiasi! Uskon, että niistä on paljon apua leikkausta harkitseville. Tiedän, että se on sinulle laiha lohtu, mutta toivon kuitenkin, että jatkat kirjoittamista ja kerrot vielä lopputuloksenkin. Toivon todella, että asia päättyy hyvin. Toivoahan ei ole vielä menetetty!
Kiitos sinulle lohduttavasta viestistäsi. Tuntemattomat ihmiset ovat olleet aivan ihania ja kannustavia tällä palstalla minulle. Muutenkin olen saanut paljon tukea ja apua. On totta, että lääkärit ovat vakuutelleet, että toiveikas voi olla. Mahdollista on vielä, että läppä sulkeutuu itsestään, tai "jonkun hoitotoimenpiteen" avulla tai sitten leikkauksella. Läppä on auki sen takia, koska käsittääkseni epiteelisolukkoa on alkanut kasvamaan juuri siihen kohtaan, mistä sen pitäisi parantua. Olenkin kirjoitellut tällä palstalla muutamassa eri kohdassa. Kerron kuitenkin vielä sinullekin, että eilen kävin terveyskeskuksessa hakemassa apua tukalaan olooni. En mennyt osastolle, enkä ottanut diapamia, vaikka lääkäri niitäkin väläytteli. Minua lohdutti se eniten, että hän otti asian todesta. Hän kuunteli koko tarinani, kirjasi sen ylös ja teki lähetteen keskussairaalaan. Keskussairaalassa on huomenna töissä lääkäri, joka tekee myös näönkorjausleikkauksia (hän tutkikin minut jo keskiviikkona ja kertoi läpän olevan vielä auki jostain kohtaan), joten ihan toiveikas voin olla, että huomenna alkaa tapahtumaan tai saan ainakin selvyyttä tilanteeseeni. Tämä lääkäri on pitkään ollut työelämässä ja sanoi, ettei häntä vastaan ole ennen tullut tapausta, että läppä olisi vielä tässä vaiheessa osittain auki, joten todella harvinaista tämä taitaa olla. Kirjoittelen taas huomenna tai jos en huomenna pääse koneelle, niin heti kun taas pääsen, niin että missä mennään. Terapiaa tämäkin todella on, kun saan täällä jutella teidän kanssanne. Toivoa ei vielä olla menetetty. Se minun pitäisi pitää koko ajan mielessä, vaikka välillä olen kyllä aivan masentunut asiasta. 20 vuotta toivoin lasitonta elämää ja monet kaverini kävivät ennen minua ja kaikki ovat olleet erittäin tyytyväisiä, niin minäkin sitten menin. Tiedän, etten saa alkaa sitä nyt katumaan, koska siitä ei ole mitään hyötyä. Nyt siis vaan odottelen huomista. Sitten kun tämä kaikki on ohi, niin en tiedä, millä tavalla oikein kiitän teitä kaikkia tuntemattomia, ihania ihmisiä!!