Miten

Avioehto vaikuttaa toisenkin puolison kuoltua? Kyseessä lapseton pari.Tehtiin lähinnä eroa ajatellen.Puoliso perii ,kun ei lapsia.Miten siis leskenkin kuoltua?Jos ei testamenttia.Toinen varakkaanpi.T:tyhmä
171657
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 17

Vanhimmat

Tästä minua oikaistiin kuukausi sitten .... eli näin se menee kun oikein oivaltaa:

ESIM:

A:lla netto-omaisuutta 100.000 EUR
B:llä netto-omaisuutta 500.000 EUR

B ottaa ja kuolee. Ei avioehtoa, ei lapsia, ei testamenttia.

Ensin lasketaan tasinko (vrt. avioero). Jotta molemmilla puolet avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta, pitää B:n pesän maksaa tasinkoa A:lle 200.000 EUR ... nyt molemmilla on 300.000 EUR.

Koska lapsia ei ole, seuraavaksi A perii B:n 300.000 EUR. Jos olisi lapsia, he perisivät ko. summan.

Jos avioehto ON (myös kuoleman varalta), silloin ei tasinkoa lasketa, mutta A perii edelleen kuolleen puolisonsa B:n ... siis 500.000 EUR. Näin siis ellei lapsia ole, jos on ... he perivät tuon puolimiljoonaa.

Jos B:llä olisi ollut avioehdon lisäksi testamentti ... voisi olla ettei A peri mitään, tai saa tasinkoa ... vaan kaikki menee esim. B:n "Winnie serkulle"...

Kun lapseton leski A aikanaan kuolee, eikä hänellä ole testamenttia ... niin elossa olevat vanhemmat perivät, ellei heitä, sisarukset, jne. jne. Perintökaari määrittää miten ja kuka perii... ELLEI testamenttia.

Selkiskö ?

Äänestä
  • Siis avioehdolla ei ole merkitystä?Kun lapseton leski A kuolee,niin hänen B.ltä saama perintö menee hänen siis A.n suvulle?Minulla on vihkonen jonka sain naimisiin mennessämme, jossa lukee seuraavaa.Molempien puolisoiden kuoltua on viimeksi kuolleelta puolisolta jäänyt omaisuus jaettava pääsäännön mukaan tasan kummankin puolison perillisten kesken.Siis juuri lapseton pari.Minkä pääsäännön?Ajattelin avioehdon vaikuttavan.Siis leskenkin kuoltua esim.perinnöt pysyisivät omassa suvussa.Eli ei selvennyt T:tyhmä ja sekaisin nyt

    Äänestä

  • Lakia kirjoitti:

    Siis avioehdolla ei ole merkitystä?Kun lapseton leski A kuolee,niin hänen B.ltä saama perintö menee hänen siis A.n suvulle?Minulla on vihkonen jonka sain naimisiin mennessämme, jossa lukee seuraavaa.Molempien puolisoiden kuoltua on viimeksi kuolleelta puolisolta jäänyt omaisuus jaettava pääsäännön mukaan tasan kummankin puolison perillisten kesken.Siis juuri lapseton pari.Minkä pääsäännön?Ajattelin avioehdon vaikuttavan.Siis leskenkin kuoltua esim.perinnöt pysyisivät omassa suvussa.Eli ei selvennyt T:tyhmä ja sekaisin nyt

    Löysin tämän http://www.laki24.fi/pepe-perimysleski-puoliso.html
    Mutta siinäkään ei ole avioehdosta.On tuo lopussa ,että jos ei ole perillisiä perii ensiksi kuolleen toissiaiset.
    Voi hyvänen aika miten vaikea tajuista!Yritä vielä vähän jos viitsit vääntää minulle rautalangasta.Heh,,.Siis ilmeisesti testamentti olisi tärkeä.Jos minä kuolisin ensin perisi puoliso ja sitten hänen kuoltua?Tai jos hän ja minä perin ja minun kuoltua?Äsken jo luulin tajunneeni nyt taas en.Siis minun kuoltua kun ei ole perillisiä hänen toissiaiset?

    Äänestä

  • Lakia kirjoitti:

    Löysin tämän http://www.laki24.fi/pepe-perimysleski-puoliso.html
    Mutta siinäkään ei ole avioehdosta.On tuo lopussa ,että jos ei ole perillisiä perii ensiksi kuolleen toissiaiset.
    Voi hyvänen aika miten vaikea tajuista!Yritä vielä vähän jos viitsit vääntää minulle rautalangasta.Heh,,.Siis ilmeisesti testamentti olisi tärkeä.Jos minä kuolisin ensin perisi puoliso ja sitten hänen kuoltua?Tai jos hän ja minä perin ja minun kuoltua?Äsken jo luulin tajunneeni nyt taas en.Siis minun kuoltua kun ei ole perillisiä hänen toissiaiset?

    Juridiikkaa ei ymmärrä, ellei ole loogista ajattelukykyä.

    Äänestä

  • Lakia kirjoitti:

    Löysin tämän http://www.laki24.fi/pepe-perimysleski-puoliso.html
    Mutta siinäkään ei ole avioehdosta.On tuo lopussa ,että jos ei ole perillisiä perii ensiksi kuolleen toissiaiset.
    Voi hyvänen aika miten vaikea tajuista!Yritä vielä vähän jos viitsit vääntää minulle rautalangasta.Heh,,.Siis ilmeisesti testamentti olisi tärkeä.Jos minä kuolisin ensin perisi puoliso ja sitten hänen kuoltua?Tai jos hän ja minä perin ja minun kuoltua?Äsken jo luulin tajunneeni nyt taas en.Siis minun kuoltua kun ei ole perillisiä hänen toissiaiset?

    Johan tuon linkkisi OTSIKOSSA luki

    "Periminen: Aviopuoliso perii lapsetta kuolleen puolisonsa"

    Ellei pariskunnalla ole lapsia, puoliso perii käytännössä kuolleen aviomiehensä tai -vaimonsa. On sitten millainen avioehto tahansa.

    Jos on avioehto, JA testamentti... niin asia muuttuu.

    Loput kysymyksesi olivat niin sekavia, ettei niihin pysty vastaamaan. Koeta kirjoitaa avivan rahaussa esimerkki tilanne ... niin kerron miten asia etenee...

    Äänestä

  • Lakia kirjoitti:

    Löysin tämän http://www.laki24.fi/pepe-perimysleski-puoliso.html
    Mutta siinäkään ei ole avioehdosta.On tuo lopussa ,että jos ei ole perillisiä perii ensiksi kuolleen toissiaiset.
    Voi hyvänen aika miten vaikea tajuista!Yritä vielä vähän jos viitsit vääntää minulle rautalangasta.Heh,,.Siis ilmeisesti testamentti olisi tärkeä.Jos minä kuolisin ensin perisi puoliso ja sitten hänen kuoltua?Tai jos hän ja minä perin ja minun kuoltua?Äsken jo luulin tajunneeni nyt taas en.Siis minun kuoltua kun ei ole perillisiä hänen toissiaiset?

    Avioehto vaikuttaa puolisoiden väliseen omaisuuden jakoon, jos on rintaperillisiä tai testamentti.

    Mutta jos lapsia ei ole, leski saa eliniäkseen kaiken ja voi määrätä siitä elinaikanaan haluamallaan tavalla, vaikka testamentilla, lahjoittamalla tai tuhlaamalla.

    Sitten kun lapseton leski kuolee, niin molempien puolisoiden sukuhaarat perivät, sillä muutoihan koko perintö menisi sen viimeksi kuolleen puolison suvulle ja se taas on varsin ennalta-arvaamatonta kumpi puolisoista kuolee ensin, eikä perimystä laissa sentään ole jätetty ihan sattuman varaan.

    Äänestä

  • solmussa kirjoitti:

    Avioehto vaikuttaa puolisoiden väliseen omaisuuden jakoon, jos on rintaperillisiä tai testamentti.

    Mutta jos lapsia ei ole, leski saa eliniäkseen kaiken ja voi määrätä siitä elinaikanaan haluamallaan tavalla, vaikka testamentilla, lahjoittamalla tai tuhlaamalla.

    Sitten kun lapseton leski kuolee, niin molempien puolisoiden sukuhaarat perivät, sillä muutoihan koko perintö menisi sen viimeksi kuolleen puolison suvulle ja se taas on varsin ennalta-arvaamatonta kumpi puolisoista kuolee ensin, eikä perimystä laissa sentään ole jätetty ihan sattuman varaan.

    Lisäyksenä tuohon 'jos lapsia ei ole, leski saa eliniäkseen kaiken'. Tietenkin sillä varauksella, että ensiksi kuollut puoliso ei ole tehnyt testamenttia jonkun muun hyväksi, jolloin testamentattu omaisuus vähennetään siitä lesken perinnöstä.

    Äänestä

  • solmussa kirjoitti:

    Avioehto vaikuttaa puolisoiden väliseen omaisuuden jakoon, jos on rintaperillisiä tai testamentti.

    Mutta jos lapsia ei ole, leski saa eliniäkseen kaiken ja voi määrätä siitä elinaikanaan haluamallaan tavalla, vaikka testamentilla, lahjoittamalla tai tuhlaamalla.

    Sitten kun lapseton leski kuolee, niin molempien puolisoiden sukuhaarat perivät, sillä muutoihan koko perintö menisi sen viimeksi kuolleen puolison suvulle ja se taas on varsin ennalta-arvaamatonta kumpi puolisoista kuolee ensin, eikä perimystä laissa sentään ole jätetty ihan sattuman varaan.

    //Mutta jos lapsia ei ole, leski saa eliniäkseen kaiken ja voi määrätä siitä elinaikanaan haluamallaan tavalla, vaikka testamentilla, lahjoittamalla tai tuhlaamalla.//

    Leski EI voi määrätä puolisoltaan perimästään omaisuudesta testamentilla.

    Leski voi kyllä lahjoittaa ja tuhlata perimäänsä omaisuutta. Hänen kuoltuaan toimetettavassa jaossa tällainen menettely kuitenkin voidaan ottaa huomioon lesken sukuhaaran perillisten vahingoksi.

    //Avioehto vaikuttaa puolisoiden väliseen omaisuuden jakoon, jos on rintaperillisiä tai testamentti.//

    Avioehto vaikuttaa myös lapsettomana kuolleen puolison lesken pesässä tehtävään jakoon.

    Äänestä

  • yx tavallinen kirjoitti:

    //Mutta jos lapsia ei ole, leski saa eliniäkseen kaiken ja voi määrätä siitä elinaikanaan haluamallaan tavalla, vaikka testamentilla, lahjoittamalla tai tuhlaamalla.//

    Leski EI voi määrätä puolisoltaan perimästään omaisuudesta testamentilla.

    Leski voi kyllä lahjoittaa ja tuhlata perimäänsä omaisuutta. Hänen kuoltuaan toimetettavassa jaossa tällainen menettely kuitenkin voidaan ottaa huomioon lesken sukuhaaran perillisten vahingoksi.

    //Avioehto vaikuttaa puolisoiden väliseen omaisuuden jakoon, jos on rintaperillisiä tai testamentti.//

    Avioehto vaikuttaa myös lapsettomana kuolleen puolison lesken pesässä tehtävään jakoon.

    Lesken pesä jaetaan suhteellisuusperiaatetta noudattaen, jolloin ensiksi kuolleen puolison suvulle kuuluu lesken jälkeensä jättämästä omaisuudesta osuus samssa suhteessa kuin puolisoiden omaisuus oli ensiksi kuolleen puolison kuolinhetkellä. Siten leski voi tehokkaasti tuhlata elinaikanaan koko perimänsä omaisuuden, mutta testamentata vain sen suhteellisen osuuden mukaan, joka hänelle kuuluu osituksen perusteella.

    Avioehto vaikuttaa juuri siihen ensiksi kuolleen puolison jälkeen tehtävän laskennalisen osituksen perusteella määrytyvään pesän suhteellisen osuuden suuruuteen.

    Lesken antamat lahjat ja lahjanluonteiset kaupat voidaan ottaa huomioon lesken kuoleman jälkeen tehtävässä jaossa vain, jos lesken toiminnasta on aiheutunut olennainen omaisuuden väheneminen.

    Oletetaan, että avioehdon vuoksi ensiksi kuolleen puolison perillisten osuus pesästä on 3/4 ja lesken 1/4. Jos leski sattuu perimään puolisoltaan 1 000 000 ja käyttää sen elämiseensä, siten että kuollessa on jäljellä 1 000, niin omaisuus jaetaan 750 ensiksi kuolleen puolison suvulla ja 250 lesken suvulle. Oletusarvoisesti pesäosuudet ovat yhtä suuret, eli jako 500 molemmille.

    Äänestä

  • solmussa kirjoitti:

    Lesken pesä jaetaan suhteellisuusperiaatetta noudattaen, jolloin ensiksi kuolleen puolison suvulle kuuluu lesken jälkeensä jättämästä omaisuudesta osuus samssa suhteessa kuin puolisoiden omaisuus oli ensiksi kuolleen puolison kuolinhetkellä. Siten leski voi tehokkaasti tuhlata elinaikanaan koko perimänsä omaisuuden, mutta testamentata vain sen suhteellisen osuuden mukaan, joka hänelle kuuluu osituksen perusteella.

    Avioehto vaikuttaa juuri siihen ensiksi kuolleen puolison jälkeen tehtävän laskennalisen osituksen perusteella määrytyvään pesän suhteellisen osuuden suuruuteen.

    Lesken antamat lahjat ja lahjanluonteiset kaupat voidaan ottaa huomioon lesken kuoleman jälkeen tehtävässä jaossa vain, jos lesken toiminnasta on aiheutunut olennainen omaisuuden väheneminen.

    Oletetaan, että avioehdon vuoksi ensiksi kuolleen puolison perillisten osuus pesästä on 3/4 ja lesken 1/4. Jos leski sattuu perimään puolisoltaan 1 000 000 ja käyttää sen elämiseensä, siten että kuollessa on jäljellä 1 000, niin omaisuus jaetaan 750 ensiksi kuolleen puolison suvulla ja 250 lesken suvulle. Oletusarvoisesti pesäosuudet ovat yhtä suuret, eli jako 500 molemmille.

    //Avioehto vaikuttaa juuri siihen ensiksi kuolleen puolison jälkeen tehtävän laskennalisen osituksen perusteella määrytyvään pesän suhteellisen osuuden suuruuteen.//

    Juuri näin. Ja näinhän sanoin. Samaa asiaa olen selvittänyt moneen kertaan, mm. tällä palstalla alempana otsikolla "avioehto ja puolison perintöoikeus".

    //Lesken pesä jaetaan suhteellisuusperiaatetta noudattaen, jolloin ensiksi kuolleen puolison suvulle kuuluu lesken jälkeensä jättämästä omaisuudesta osuus samssa suhteessa kuin puolisoiden omaisuus oli ensiksi kuolleen puolison kuolinhetkellä.//

    Väärin. Näin tapahtuu vain, jos puolisoilla oli avioehto tai jos ensiksi kuolleen puolison jäämistö muusta syystä oli pienempi tai suurempi kuin puolet puolisoiden omaisuudesta. Tällainen "muu syy" on poikkeuksellinen ja harvinainen.

    Nimimerkki "solmussa" on todellakin solmussa, kun hänelle ei tunnu olevan selvillä "jäämistön" käsite. Yritän selvittää:

    Jäämistö on se vainajan kuolinpesän varallisuus, joka on muodostunut vainajan kuolinpesän ja lesken omaisuuden välisessä (laskennallisessa) jäämistöosituksessa. (Reaalista jäämistöositusta ei KKO:n ennakkoratkaisun mukaan lapsettomana kuolleen puolison jälkeen edes voida toimittaa, mistä Aulis Aarnio Suomen jäämistöoikeus I teoksessaan kylläkin on jyrkästi toista mieltä.)

    Tämä laskennallinen ositus siis normaalitapauksessa johtaa siihen, että vainajan jäämistö ja lesken omaisuus ovat nettoarvoltaan saman suuruiset. Ja tämä taas johtaa siihen, että viimeksi eläneen puolison pesä lähtökohtaisesti puolitetaan.

    On huomattava, että PK 3:2.1:n säännös ei puhu ensiksi kuolleen puolison "omaisuudesta", vaan nimenomaan "jäämistöstä".

    Kun siis vainajan jäämistö - puolisoiden eläessään omistaman omaisuuden määrästä riippumatta - on suuruudeltaan puolet puolisoiden yhteenlasketusta netto-omaisuudesta, viimeksi eläneen pesä pääsäännön mukaan jaetaan samassa suhteessa eli puolitetaan kumpaisenkin puolison sukuhaarojen kesken. Puolittamisesta poikkeaminen saattaa tulla mahdolliseksi PK 3:2.2, 3:3 ja 3:4 mainituilla edellytyksillä.

    Äänestä

  • yx tavallinen kirjoitti:

    //Avioehto vaikuttaa juuri siihen ensiksi kuolleen puolison jälkeen tehtävän laskennalisen osituksen perusteella määrytyvään pesän suhteellisen osuuden suuruuteen.//

    Juuri näin. Ja näinhän sanoin. Samaa asiaa olen selvittänyt moneen kertaan, mm. tällä palstalla alempana otsikolla "avioehto ja puolison perintöoikeus".

    //Lesken pesä jaetaan suhteellisuusperiaatetta noudattaen, jolloin ensiksi kuolleen puolison suvulle kuuluu lesken jälkeensä jättämästä omaisuudesta osuus samssa suhteessa kuin puolisoiden omaisuus oli ensiksi kuolleen puolison kuolinhetkellä.//

    Väärin. Näin tapahtuu vain, jos puolisoilla oli avioehto tai jos ensiksi kuolleen puolison jäämistö muusta syystä oli pienempi tai suurempi kuin puolet puolisoiden omaisuudesta. Tällainen "muu syy" on poikkeuksellinen ja harvinainen.

    Nimimerkki "solmussa" on todellakin solmussa, kun hänelle ei tunnu olevan selvillä "jäämistön" käsite. Yritän selvittää:

    Jäämistö on se vainajan kuolinpesän varallisuus, joka on muodostunut vainajan kuolinpesän ja lesken omaisuuden välisessä (laskennallisessa) jäämistöosituksessa. (Reaalista jäämistöositusta ei KKO:n ennakkoratkaisun mukaan lapsettomana kuolleen puolison jälkeen edes voida toimittaa, mistä Aulis Aarnio Suomen jäämistöoikeus I teoksessaan kylläkin on jyrkästi toista mieltä.)

    Tämä laskennallinen ositus siis normaalitapauksessa johtaa siihen, että vainajan jäämistö ja lesken omaisuus ovat nettoarvoltaan saman suuruiset. Ja tämä taas johtaa siihen, että viimeksi eläneen puolison pesä lähtökohtaisesti puolitetaan.

    On huomattava, että PK 3:2.1:n säännös ei puhu ensiksi kuolleen puolison "omaisuudesta", vaan nimenomaan "jäämistöstä".

    Kun siis vainajan jäämistö - puolisoiden eläessään omistaman omaisuuden määrästä riippumatta - on suuruudeltaan puolet puolisoiden yhteenlasketusta netto-omaisuudesta, viimeksi eläneen pesä pääsäännön mukaan jaetaan samassa suhteessa eli puolitetaan kumpaisenkin puolison sukuhaarojen kesken. Puolittamisesta poikkeaminen saattaa tulla mahdolliseksi PK 3:2.2, 3:3 ja 3:4 mainituilla edellytyksillä.

    Milestäni oleellista tässä on havaita, että pesän hallinta on kokonaan leskellä silloin kun leski on perinyt puolisonsa sen vuoksi, että rintaperillisiä ei ole.

    Suhteellisuusperiaate toimii samalla tavoin siinäkin tapauksessa, että molempien osuudet ovat yhtä suuret. Eihän siinä ole mitään eroa tuohon selittämääsi nähden, koska lopputulos on aivan sama.

    Urpo Kangas kirjoittaa pesänjaosta lesken kuoleman jälkeen seuraavasti (tilanteessa, jossa perittävältä ei ole jäänyt rintaperillisiä ja leski perii puolisonsa): "...Ensinnäkin määrätään toissijaisille perillisille jäämistöstä kuuluva suhteellinen osuus. Pesänjaon lähtökohtana on, että toissijaiset perilliset saavat omaisuutta lesken pesästä samassa suhteessa, jossa ensiksi kuolleen jäämistö oli kuolinhetkellä....Laissa on asetettu suhdelukuolettama: pesäosuudet oletetaan yhtä suuriksi...."
    Pesänjako voidaan toimittaa lesken eläessä vain lesken vaatimuksesta, jolloin hän ei myöskään voi vedota tasinkoetuoikeuteensa.

    Äänestä

  • solmussa kirjoitti:

    Milestäni oleellista tässä on havaita, että pesän hallinta on kokonaan leskellä silloin kun leski on perinyt puolisonsa sen vuoksi, että rintaperillisiä ei ole.

    Suhteellisuusperiaate toimii samalla tavoin siinäkin tapauksessa, että molempien osuudet ovat yhtä suuret. Eihän siinä ole mitään eroa tuohon selittämääsi nähden, koska lopputulos on aivan sama.

    Urpo Kangas kirjoittaa pesänjaosta lesken kuoleman jälkeen seuraavasti (tilanteessa, jossa perittävältä ei ole jäänyt rintaperillisiä ja leski perii puolisonsa): "...Ensinnäkin määrätään toissijaisille perillisille jäämistöstä kuuluva suhteellinen osuus. Pesänjaon lähtökohtana on, että toissijaiset perilliset saavat omaisuutta lesken pesästä samassa suhteessa, jossa ensiksi kuolleen jäämistö oli kuolinhetkellä....Laissa on asetettu suhdelukuolettama: pesäosuudet oletetaan yhtä suuriksi...."
    Pesänjako voidaan toimittaa lesken eläessä vain lesken vaatimuksesta, jolloin hän ei myöskään voi vedota tasinkoetuoikeuteensa.

    Urpo Kangas ja minä olemme asiasta aivan samaa mieltä. Kangas nimenomaan puhuu jäämistön suhteesta , kuten minä kommentissani sinua korjasin. Sinä taas edellisessä kommentissasi olit toista mieltä. Hyvä, jos nyt ymmärrät "jäämistön" oikean merkityksen suhteen määrittelyssä.

    Äänestä

  • solmussa kirjoitti:

    Lesken pesä jaetaan suhteellisuusperiaatetta noudattaen, jolloin ensiksi kuolleen puolison suvulle kuuluu lesken jälkeensä jättämästä omaisuudesta osuus samssa suhteessa kuin puolisoiden omaisuus oli ensiksi kuolleen puolison kuolinhetkellä. Siten leski voi tehokkaasti tuhlata elinaikanaan koko perimänsä omaisuuden, mutta testamentata vain sen suhteellisen osuuden mukaan, joka hänelle kuuluu osituksen perusteella.

    Avioehto vaikuttaa juuri siihen ensiksi kuolleen puolison jälkeen tehtävän laskennalisen osituksen perusteella määrytyvään pesän suhteellisen osuuden suuruuteen.

    Lesken antamat lahjat ja lahjanluonteiset kaupat voidaan ottaa huomioon lesken kuoleman jälkeen tehtävässä jaossa vain, jos lesken toiminnasta on aiheutunut olennainen omaisuuden väheneminen.

    Oletetaan, että avioehdon vuoksi ensiksi kuolleen puolison perillisten osuus pesästä on 3/4 ja lesken 1/4. Jos leski sattuu perimään puolisoltaan 1 000 000 ja käyttää sen elämiseensä, siten että kuollessa on jäljellä 1 000, niin omaisuus jaetaan 750 ensiksi kuolleen puolison suvulla ja 250 lesken suvulle. Oletusarvoisesti pesäosuudet ovat yhtä suuret, eli jako 500 molemmille.

    Alkaa mennä tarkoittamaani suuntaan mitä kyselin.Siis jos avioehdon vuoksi ensiksi kuolleen puolison perillisten osuus olisi vaikka vähäinen.Ja sitten leski vaikka testamenttaisi oman osuutensa.Leskenkin kuoltua puolison perilliset saisi vain sen vähäisen osuuden.Jos testamenttia ei olisi se suurempi lesken osuus menisi silloinkin lesken perillisille?Muualla joku jo kyselikin tämä on tyhmää,kun en tiedä lakia.Mutta voisiko leski vaatia tehtäväksi jaon jossa puolison perilliset saisivat osuutensa jo heti puolison kuoltua?Ja sitten toisinpäin. Jos ensiksi kuolleen puolison perillisten osuus olisi suurehko.Ja leskenkin kuoltua ensiksi kuolleen puolison perilliset saisivat suureman osan,siis mikäli ei ole tuhlattu?Siispä testamentti "pelastaisi".Väsyneenä yritin tajuta tätä juttua.Älkää naurako ainakaan paljoa!Terv. tyhmästi solmussa

    Äänestä

  • solmussa kirjoitti:

    Milestäni oleellista tässä on havaita, että pesän hallinta on kokonaan leskellä silloin kun leski on perinyt puolisonsa sen vuoksi, että rintaperillisiä ei ole.

    Suhteellisuusperiaate toimii samalla tavoin siinäkin tapauksessa, että molempien osuudet ovat yhtä suuret. Eihän siinä ole mitään eroa tuohon selittämääsi nähden, koska lopputulos on aivan sama.

    Urpo Kangas kirjoittaa pesänjaosta lesken kuoleman jälkeen seuraavasti (tilanteessa, jossa perittävältä ei ole jäänyt rintaperillisiä ja leski perii puolisonsa): "...Ensinnäkin määrätään toissijaisille perillisille jäämistöstä kuuluva suhteellinen osuus. Pesänjaon lähtökohtana on, että toissijaiset perilliset saavat omaisuutta lesken pesästä samassa suhteessa, jossa ensiksi kuolleen jäämistö oli kuolinhetkellä....Laissa on asetettu suhdelukuolettama: pesäosuudet oletetaan yhtä suuriksi...."
    Pesänjako voidaan toimittaa lesken eläessä vain lesken vaatimuksesta, jolloin hän ei myöskään voi vedota tasinkoetuoikeuteensa.

    Tässä edellisessä kommentissani viittaamani KKO:n ratkaisu (KKO 1997:107). Lainaan siitä solmussa olevalle selvennykseksi lesken pesän oikeaa jakosuhdetta koskevan kohdan:

    "Milloin eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, perintökaaren 3 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan puolet eloonjääneen puolison pesästä, jollei perintökaaren 3 luvussa toisin säädetä."

    http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/1997/19970107?search[type]=pika&search[pika]=pesänjako

    Kuten aiemmin totesin, Aulis Aarnio on perustellusti KKO:n kanssa eri kannalla siitä, voidaanko ositus toimittaa lesken eläessä vai eikö voida.

    Äänestä

  • Lakia kirjoitti:

    Alkaa mennä tarkoittamaani suuntaan mitä kyselin.Siis jos avioehdon vuoksi ensiksi kuolleen puolison perillisten osuus olisi vaikka vähäinen.Ja sitten leski vaikka testamenttaisi oman osuutensa.Leskenkin kuoltua puolison perilliset saisi vain sen vähäisen osuuden.Jos testamenttia ei olisi se suurempi lesken osuus menisi silloinkin lesken perillisille?Muualla joku jo kyselikin tämä on tyhmää,kun en tiedä lakia.Mutta voisiko leski vaatia tehtäväksi jaon jossa puolison perilliset saisivat osuutensa jo heti puolison kuoltua?Ja sitten toisinpäin. Jos ensiksi kuolleen puolison perillisten osuus olisi suurehko.Ja leskenkin kuoltua ensiksi kuolleen puolison perilliset saisivat suureman osan,siis mikäli ei ole tuhlattu?Siispä testamentti "pelastaisi".Väsyneenä yritin tajuta tätä juttua.Älkää naurako ainakaan paljoa!Terv. tyhmästi solmussa

    Silloin kun leski on perinyt puolisonsa, niin pesänjako voidaan tehdä vain lesken aloitteesta. Erityisesti siltä osin kuin on kyse lesken eläessä tehtävästä pesänjaosta, on parempi tukeutua alan asiantuntijoihin, koska pesänjaossa tällöin sovelletaan korkeimman oikeuden ratkaisuun perustuvaa oikeusohjetta.

    Käytännössä lesken ei yleensä kannata vaatia pesänjakoa, koska myös puolisolta peritty omaisuus siirtyy hänen määräysvaltaansa perimisen vuoksi. Leski voi toimia vapaasti pesässä hyödyntäen koko omaisuusmassaa. Lesken elinaikanaan kartuttama omaisuus koituu pelkästään hänen oman sukuhaaransa hyväksi. Edesmenneen puolison perilliset eivät ole lesken elinaikaisenpesän osakkaita, joten heillä ei ole sananvaltaa lesken toimien suhteen. Leski voi määrätä testamentilla vain sen oman suhdelukuosuuden osoittaman määrän siitä omaisuudesta jonka hän jättää jälkeensä. Lahjoitusten osalta toissijaiset perilliset voivat lesken kuoleman jälkeen vaatia peräyttämistä vain, jos lahjoituksesta on aiheutunut olennainen omaisuuden väheneminen.

    Kokonaan eri asia on, jos leski luopuu perinnöstä. Tällöin kuolleen puolison perilliset tulevat pesän osakkaiksi ja leski menettää yksinomaisen määräysvaltansa.

    Äänestä

  • solmussa kirjoitti:

    Silloin kun leski on perinyt puolisonsa, niin pesänjako voidaan tehdä vain lesken aloitteesta. Erityisesti siltä osin kuin on kyse lesken eläessä tehtävästä pesänjaosta, on parempi tukeutua alan asiantuntijoihin, koska pesänjaossa tällöin sovelletaan korkeimman oikeuden ratkaisuun perustuvaa oikeusohjetta.

    Käytännössä lesken ei yleensä kannata vaatia pesänjakoa, koska myös puolisolta peritty omaisuus siirtyy hänen määräysvaltaansa perimisen vuoksi. Leski voi toimia vapaasti pesässä hyödyntäen koko omaisuusmassaa. Lesken elinaikanaan kartuttama omaisuus koituu pelkästään hänen oman sukuhaaransa hyväksi. Edesmenneen puolison perilliset eivät ole lesken elinaikaisenpesän osakkaita, joten heillä ei ole sananvaltaa lesken toimien suhteen. Leski voi määrätä testamentilla vain sen oman suhdelukuosuuden osoittaman määrän siitä omaisuudesta jonka hän jättää jälkeensä. Lahjoitusten osalta toissijaiset perilliset voivat lesken kuoleman jälkeen vaatia peräyttämistä vain, jos lahjoituksesta on aiheutunut olennainen omaisuuden väheneminen.

    Kokonaan eri asia on, jos leski luopuu perinnöstä. Tällöin kuolleen puolison perilliset tulevat pesän osakkaiksi ja leski menettää yksinomaisen määräysvaltansa.

    Jos lapsetomalla avioparilla molemmilla on testamentti, jolla testamenttaavat koko omaisuutensa ensin kuolleelle puolisolle ... silloin mikään ei palautune ensin kuolleen sukuhaaraan?

    Äänestä

  • solmussa kirjoitti:

    Silloin kun leski on perinyt puolisonsa, niin pesänjako voidaan tehdä vain lesken aloitteesta. Erityisesti siltä osin kuin on kyse lesken eläessä tehtävästä pesänjaosta, on parempi tukeutua alan asiantuntijoihin, koska pesänjaossa tällöin sovelletaan korkeimman oikeuden ratkaisuun perustuvaa oikeusohjetta.

    Käytännössä lesken ei yleensä kannata vaatia pesänjakoa, koska myös puolisolta peritty omaisuus siirtyy hänen määräysvaltaansa perimisen vuoksi. Leski voi toimia vapaasti pesässä hyödyntäen koko omaisuusmassaa. Lesken elinaikanaan kartuttama omaisuus koituu pelkästään hänen oman sukuhaaransa hyväksi. Edesmenneen puolison perilliset eivät ole lesken elinaikaisenpesän osakkaita, joten heillä ei ole sananvaltaa lesken toimien suhteen. Leski voi määrätä testamentilla vain sen oman suhdelukuosuuden osoittaman määrän siitä omaisuudesta jonka hän jättää jälkeensä. Lahjoitusten osalta toissijaiset perilliset voivat lesken kuoleman jälkeen vaatia peräyttämistä vain, jos lahjoituksesta on aiheutunut olennainen omaisuuden väheneminen.

    Kokonaan eri asia on, jos leski luopuu perinnöstä. Tällöin kuolleen puolison perilliset tulevat pesän osakkaiksi ja leski menettää yksinomaisen määräysvaltansa.

    Yritän lukea edellä kirjoittamianne viestiä tarkoin.Missä otsikon alla löytyy kenties lisää?Avioehdossa sanotaan :kummallakaan meistä ei ole avio-oikeutta toisen puolison omaisuuteen,sen sijaan tulleeseen omaisuuteen eikä sen tuottoon.Minulle sanottiin ,ettei vanhenpani tarvitse testamentissa mainita puolison pois sulkemista perinnöstä.Koska avioehtomme ajaa sen asian?Siispä testamentin tekoon jossain vaiheessa,jolloin voin ainakin määrätä kenelle haluan!Mutta ajattelen tilannetta nyt jolloin puolisokin saisi.Sekä taas minä hänen.Ja varsinkin tilannetta molenpien kuoltua.Oliko vielä jotain joka olisi hyvä tietää.Kiitoksia kovasti kaikille keskusteluun osallistuneille!!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Lakia kirjoitti:

Avioehto vaikuttaa toisenkin puolison kuoltua? Kyseessä lapseton pari.Tehtiin lähinnä eroa ajatellen.Puoliso perii ,kun ei lapsia.Miten siis leskenkin kuoltua?Jos ei testamenttia.Toinen varakkaanpi.T:tyhmä

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu