kun istuimme

jossain kirjoitti:

kuuntelemassa jotain puhetta, (en nyt muista missä)poikani alkoi kiemurtelemaan levottomasti,ja hiplaamaan pippeliä.Hän ei käynyt kotona potalla joten arvasin,että kyseessä oli pissahätä.Pian muutaman vuoden vanhempi tyttäreni kysyi:Katotaan sen housuihin,kun se piilottelee sielä jotain kinnostavaa.Ihmiset katsoivat minuun päin.Minä valahdin punaiseksi,mutta pian kaikki taas keskittyivät kuuntelemiseen.Kun olimme ollut siellä jo melkein tunnin,ja lapset saivat leikkiä keskenään mutta unohdin viedä poikani vessaan.Mutta ihmettelin miksei hän halunnut leikkiä muiden kanssa,vaan piti tiukasti jalkoja yhdessä, suu viivaksi puristettuna.En siinä ihmetellyt sekunttiakaan,kun pojalla oli jo housut märät.Tyttäreni nauroi,ja jotkut muutkin vähän katsahtivat.Poikani oli hyvin tukalan näköinen,ja purskahti lopulta itkuun.Lähdimme sieltä heti pois,ja matkalla lohduttelin poikaani,että sehän oli vain vahinko,ja tytärtäni toruin että ei toisen vahingolle saa nauraa (vaikka aika pieni hänkin)Tästä lähtien,olen vienyt aina lapseni vessaan ennen johonkin lähtöä.Mitähän ihmisetkin meistä ajattelivat...

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä