Olen 13-vuotias tyttö, ja 7. luokalla. Minä en siis ollenkaan saa selvää ihastuksestani... Voin kertoa alusta asti.
Noin kolmantena tämän lukukauden koulupäivänä näin koulussa 9. luokkalaisen pojan, johon ihastuin heti. Olen ollut ennenkin ihastunut, mutta en läheskään näin vahvasti. Aina kun näenkin hänet, tuntuu että jalat pettäisivät alta, ja kerran pettikin, hm. Kaaduin takamukselleni maahan. :p
Minä uskaltauduin kertomaan kavereilleni, kehen olen ihastunut. Yksi kavereistani sitten katsoi minua ja sanoi "se on yhen meidän futisjoukkuelaisen tytön isoveli, Valtteri" (nimi muutettu). Kaiken lisäksi, Valtterin pikkusisko on ollut kanssani samassa leirikoulussa, enkä pitänyt hänestä yhtään.
Pojasta olen saanut jo selville jotain. Kun sain tietää hänen sukunimensä, hankkisin numeropalvelusta hänen numeronsa. Tekstasin hänelle, ja kerroin tunteistani. Valtteri kyseli vain että kuka olen ja mistä sain hänen numeronsa. Sanoin, että ei hän tunne minua, ja että olen yksi tyttö seiskaluokalta, ja että numeron sain numeropalvelusta. Heh. Sitten kerroin myös tuntomerkkejä itsestäni, ja seuraavana päivänä koulussa hän lähetti viestin jossa sanoi näkevänsä minut.
Koulun jälkeen kysyin myös hänen meseosoitettaan. Sain sen. Tosin siellä hän on harvoin, mutta silti.
Välillä hän vilkuilee minua, mutta kun näen, kääntää päänsä pois. Ollaan me joskus katseltu toisiamme melko pitkäänkin.
Mutta... Hänellä on ikäisensä tyttöystävä, jonka kanssa olen jutellut mesessä, ja ollaan kaverustuttu. Tämä tyttöystävä ei ole kyllä mistään kauneimmasta päästä, mutmut...
Eilen ruokailusta tullessani kaverit sanoivat mulle "et, et mee sinne", kysyin että miksi. He eivät halunneet satuttaa minua, ja kertoa. Mutta pakotin heidät kertomaan. No, Valtteri ja hänen tyttöystävä kuulemma halailivat ja olivat lähekkäin, meinasin alkaa itkemään... Ja myöhemmin kun Valtteri käveli ohitseni, hän katsoi minua syyllisen näköisenä, kaverini kertoi.
Tänään kun ysit tulivat ruokailuun, Valtteri ja tyttöystävänsä kävelivät jonoon käsi kädessä. Seisoin ihan siinä vieressä, kunnes he kaksi alkoivat suudella toisiaan. Heidän lopettaessaan Valtteri katsoi minuun... Juoksin vessaan. Mutta en itkenyt. Seuraavan tunnin alkaessa kun näin Valtterin, aloin itkemään, minuun sattui totaallisesti, tuntui kuin koko maailma olisi romahtanut niskaan, se poika vain on vienyt sydämeni.
Ja kyllä, hänen tyttöystävä tietää että olen ihastunut.
Ymmärrättekö te "Valtteria"? Miksi välillä hän vilkuilee minua, mutta sitten... Hmm, niin.
Mesessäkin hän on minulle tosi mukava ja asiallinen, jne.
Eikö se silmiinkatselu ole ollutkaan mitään?
Toivon vastausta, kiitos. :/
Noin kolmantena tämän lukukauden koulupäivänä näin koulussa 9. luokkalaisen pojan, johon ihastuin heti. Olen ollut ennenkin ihastunut, mutta en läheskään näin vahvasti. Aina kun näenkin hänet, tuntuu että jalat pettäisivät alta, ja kerran pettikin, hm. Kaaduin takamukselleni maahan. :p
Minä uskaltauduin kertomaan kavereilleni, kehen olen ihastunut. Yksi kavereistani sitten katsoi minua ja sanoi "se on yhen meidän futisjoukkuelaisen tytön isoveli, Valtteri" (nimi muutettu). Kaiken lisäksi, Valtterin pikkusisko on ollut kanssani samassa leirikoulussa, enkä pitänyt hänestä yhtään.
Pojasta olen saanut jo selville jotain. Kun sain tietää hänen sukunimensä, hankkisin numeropalvelusta hänen numeronsa. Tekstasin hänelle, ja kerroin tunteistani. Valtteri kyseli vain että kuka olen ja mistä sain hänen numeronsa. Sanoin, että ei hän tunne minua, ja että olen yksi tyttö seiskaluokalta, ja että numeron sain numeropalvelusta. Heh. Sitten kerroin myös tuntomerkkejä itsestäni, ja seuraavana päivänä koulussa hän lähetti viestin jossa sanoi näkevänsä minut.
Koulun jälkeen kysyin myös hänen meseosoitettaan. Sain sen. Tosin siellä hän on harvoin, mutta silti.
Välillä hän vilkuilee minua, mutta kun näen, kääntää päänsä pois. Ollaan me joskus katseltu toisiamme melko pitkäänkin.
Mutta... Hänellä on ikäisensä tyttöystävä, jonka kanssa olen jutellut mesessä, ja ollaan kaverustuttu. Tämä tyttöystävä ei ole kyllä mistään kauneimmasta päästä, mutmut...
Eilen ruokailusta tullessani kaverit sanoivat mulle "et, et mee sinne", kysyin että miksi. He eivät halunneet satuttaa minua, ja kertoa. Mutta pakotin heidät kertomaan. No, Valtteri ja hänen tyttöystävä kuulemma halailivat ja olivat lähekkäin, meinasin alkaa itkemään... Ja myöhemmin kun Valtteri käveli ohitseni, hän katsoi minua syyllisen näköisenä, kaverini kertoi.
Tänään kun ysit tulivat ruokailuun, Valtteri ja tyttöystävänsä kävelivät jonoon käsi kädessä. Seisoin ihan siinä vieressä, kunnes he kaksi alkoivat suudella toisiaan. Heidän lopettaessaan Valtteri katsoi minuun... Juoksin vessaan. Mutta en itkenyt. Seuraavan tunnin alkaessa kun näin Valtterin, aloin itkemään, minuun sattui totaallisesti, tuntui kuin koko maailma olisi romahtanut niskaan, se poika vain on vienyt sydämeni.
Ja kyllä, hänen tyttöystävä tietää että olen ihastunut.
Ymmärrättekö te "Valtteria"? Miksi välillä hän vilkuilee minua, mutta sitten... Hmm, niin.
Mesessäkin hän on minulle tosi mukava ja asiallinen, jne.
Eikö se silmiinkatselu ole ollutkaan mitään?
Toivon vastausta, kiitos. :/
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ihastuminen on hieno juttu. Mutta kuules. Luulen että asia on näin: valtteri tietää että on hienoa että pidät hänestä, eikä hän halua loukata sinua. Mutta kerroitkin, että hänellä on tyttöystävä. No, hän pussailee ja halailee tyttöystäväänsä sinun nähden, koska siten hän viestittää että hänellä on jo oma kulta. Hän katsoo sinua syyllisen näköisenä, koska on pahoillaan puolestasi, koska tietää että sydämesi särkyi. Kerron oman pienen tarinani..
Olen kanssa seiskalla. :D
Juu ekoja päiviä... Seiskalla on yksi tosi söpö poika, joka on aivan täydellinen. Kerroin muutamille ystäville ja hehkutin hänen ihanuuttaan. No, tietääpä siitä nyt sitten eräs "Tiina" (nimi on muutettu)... Se tiesi miten paljon mä rakastin tätä poikaa! Se tiesi että mä murtuisin jos en sais häntä. Enkä saanut. Meillä meni hyvin... Yksi tuli sanoo et se tykkää musta. Mutta! Tiinapa meni ja alkoi olemaan tämän pojan kanssa! Mun ei tehny mieli puhuu kummankaan kanssa, tekisi mieli tappaa joku... Vaikka se Tiina. Mun sydämeni oli palasina, tuhansina sirpaleina pitkin lattiaa, jolla itkin katkerasti pojan tähden. Olen kuitenkin kerännyt sirpaleet, ja pystyn olemaan täysin normaalisti.. :( Rakastan poikaa edelleen.. Hän on ihana. Vaikkakin varattu.
..miten selität ne vilkuilut? :\ Pari kertaa on punastunut.
Oon jonku vuoden sua vanhempi,mutta ymmärrän sun tunteita.Jos olisin vaikka puoli vuotta aijemmin lukenut tän sun viestis, niin olisin varmasti lähinnä nauranut.
Siis sille,että itkit jonkun ihastuksen takia, koulussa vieläpä.
Mutta myöskin minä, tuossa kun tämä lukukausi alkoi itkin koulussa ihastukseni takia..Olen kyllä aijemminki itkenyt hänen takia, koska hänessä vain on sitä jotain ja koska ilmeisestikään minä en häntä saa.
Olen vieläkin ihastunut tähän poikaan.Kuulostaa varmaan tosi naurettavalta, mutta tuskinpa koskaan pääsen hänestä kokonaan yli, vaikka onkin kyse vain ihastuksesta.
Mutta olen päättänyt, että en enään jää suremaan tätä poikaa (vaikka hän onkin niin ihana) vaan jatkan elämääni.
Nyt onkin jo aikalailla uudet kuviot ja olen ihan sekaisin..On nimittäin pari poikaa, jotka pitävät minusta ja minäkin heistä, mutta kummasta enemmän vaiko kummastakaan tarpeeksi ajatellakseni heitä muina kuin kavereina..
Tämän tekstin pointti siis on,että ehkä on parempi jatkaa elämää.Tiedän kyllä, että se on vaikeaa.Minulla ja tällä ko pojalla johon olen ollut kauaaan ihastunut oli enemmänkin kuin vain katseiden vaihtoa..
Mutta kuten jo olen muutamaan kertaan maininnut, life goes on.
Tsemppiä ja kaikkea hyvää :)
Tiedätkös, oon yheksännellä, mulla on tyttöystävä joka on todella läheinen mulle.
MUTTA
Olen ihastunu seiskaluokkalaiseen tyttöön ja haluaisin vaan sen, mut mulla on kuitenki tunteita tyttöystävää kohtaan. Vähän semmosia kiintymyksen tunteita enemmänki ja jotain ihastumista/rakastumista tätä seiskaluokkalaista tyttöä kohtaan. Et mä en ees ite tiedä missä meen:/ koitan vältellä koskemasta tyttöystävään koulussa ettei vaan kukan tän seiskaluokkalaisen tytön kaveri tai se ite nää mua:/ Tuntuu et mun ja tämän tytön välillä ois jotain muutakin kun ilmaa ja haluaisin tutustua siihen... Tuntuu et välillä se ois kiinnostunu musta mut välillä tuntuu ettei ois kun se on niin ku mua ei oliskaan olemassa ja hihhuloi luokkalaistensa poikien kanssa ja välillä se kattoo mua oikeen intensiivisesti..
Toivottavasti mun ihastus on ihastunu myös muhun...
Minä oon jotenkin aina luullut, ettei mikään ysiluokkalainen vois ikimaailmassa ihastua mokkeriin. :\ Mut oon kait ollut väärässä.
En haluis masentaa, en en... mutta itseki luulin, et yks poika tykkää musta. nyt, tunti sitte, selvis et ei. oon tajuttoman murtunu, en kestä. sori, oli pakko purkaa vähän. :( mut toivottavasti, toivon koko sydämestä ettei sulla oo samaa tilannetta. tsemppiä sulle!
Koita pärjätä.