Perjantai ja nyt jo huppelissa. Tiesittekö, että Fizz Cappuccino-siideri on hyvää??? Tulen huppeliin yhdestäkin siideristä, kun juon harvoin mitään.
Hel... tosi raskas viikko takana, onko teillä? Ihana kun on peri päivää VAPAATA ja saa ottaa rennosti. Mun ei tarvinnut siivota, niin saatoin ottaa rennosti ja siis avata siiderin. Se on nyt loppu ja taidan avata toisenkin.
Lesbo-puolella Catsy_666 kirjoitti huppelissa ja minusta "elämänsä" parhaan jutun. Se oli runoa se. Minä en varmaan koskaa tulekaan niin huppeliin, että pystyisin vapautumaan. Catsy omalla hurjan viehkon karhealla tavalla kirjoitti tunnoistaan. Se on kaunosielu, veikkei sitä "päällepäin" näe heti.
Tiesitttekö, että ihmisellä voi olla kontrolli päällä koko ajan? Että kun toimii, puhuu, tekee töitään, niin koko ajan samalla miettii itseään ja kontrolloi tekemisiään? Miksi ei voi päästä itsestään vapaaksi? Mikä on se keino, että pääsee?
Ulkona on pimeää. Viereisen rivitalon pihalta loistaa valo. Äsken juuri pihalla oli ambulanssi ja poliisiauto. Mietin, ettei vain A-o olisi delannu, kun se juo niin paljon. Jos se on kuollut, niin M-a jää yksin kehitysvammaisen tyttärensä kanssa. Ei siitä A:sta paljon varmaan apua ole ollut, mutta on se ollut M:lle joku kuitenkin. Joku, josta välittää.
Onko teille tuttua, että vaikka asiat ovat hyvin, silti sisällä, sisimmässään tuntee, että ne eivät ole hyvin? Tulee pelko, että jospa minä olekin rakentanut itseni ja maailman väliin onnellisuusmuurin? Minä näyttelen henkilöä, jolla on kaikki hvyin? Välillä minun pitää sanoa itselleni, että KAIKKI ON HYVIN, mitä sinä vielä vaadit? Et sinä voi saada kaikkea, etä sinä edes tarvitse kaikkea, sinulla on sitä, mitä tarvitset? Mutta mitä minä tarvitsen? Kuka sanoisi sen minulle?
Hel... tosi raskas viikko takana, onko teillä? Ihana kun on peri päivää VAPAATA ja saa ottaa rennosti. Mun ei tarvinnut siivota, niin saatoin ottaa rennosti ja siis avata siiderin. Se on nyt loppu ja taidan avata toisenkin.
Lesbo-puolella Catsy_666 kirjoitti huppelissa ja minusta "elämänsä" parhaan jutun. Se oli runoa se. Minä en varmaan koskaa tulekaan niin huppeliin, että pystyisin vapautumaan. Catsy omalla hurjan viehkon karhealla tavalla kirjoitti tunnoistaan. Se on kaunosielu, veikkei sitä "päällepäin" näe heti.
Tiesitttekö, että ihmisellä voi olla kontrolli päällä koko ajan? Että kun toimii, puhuu, tekee töitään, niin koko ajan samalla miettii itseään ja kontrolloi tekemisiään? Miksi ei voi päästä itsestään vapaaksi? Mikä on se keino, että pääsee?
Ulkona on pimeää. Viereisen rivitalon pihalta loistaa valo. Äsken juuri pihalla oli ambulanssi ja poliisiauto. Mietin, ettei vain A-o olisi delannu, kun se juo niin paljon. Jos se on kuollut, niin M-a jää yksin kehitysvammaisen tyttärensä kanssa. Ei siitä A:sta paljon varmaan apua ole ollut, mutta on se ollut M:lle joku kuitenkin. Joku, josta välittää.
Onko teille tuttua, että vaikka asiat ovat hyvin, silti sisällä, sisimmässään tuntee, että ne eivät ole hyvin? Tulee pelko, että jospa minä olekin rakentanut itseni ja maailman väliin onnellisuusmuurin? Minä näyttelen henkilöä, jolla on kaikki hvyin? Välillä minun pitää sanoa itselleni, että KAIKKI ON HYVIN, mitä sinä vielä vaadit? Et sinä voi saada kaikkea, etä sinä edes tarvitse kaikkea, sinulla on sitä, mitä tarvitset? Mutta mitä minä tarvitsen? Kuka sanoisi sen minulle?
Vastaukset 3
Vanhimmat
mitä sulta puuttuu;), se tärkein. Ajattelepas kun saisimme kävellä käsi kädessä paljain varpain jollain aurinkorannalla sen sun siideripullosi kanssa, minulla olisi tietenkin omani. Juoksisimme vaahtopäisiä aaltoja vastaan ja antaisimme niiden hyväillä kuumaa ihoamme. Kävelisimme pitkin rantaa ilta-auringon laskiessa, lähekkäin. Sinä ja minä. Sitä meiltä puuttuu, toinen toisemme ja rakkaus(joka sinulta luultavasti on kuollut?). Muuten on kaikki hyvin.
Ei se ole kuollut, ei rakkaus ole kuollut. Mutta en tiedä, onko minusta jokin muu osa kuollut.
Ihmisenä olen ristiriitainen, mutta kasvapa itse olosuhteissa, joissa minä olen kasvanut. Heikompi olisi murtunut. Vai olenko minä vahva, kun en ole? En minä tiedä. Ristiriitaiseksi olen kuitenkin tullut. En yletä ihmissuhteissani siihen, mihin tasapainoinen ihminen voi yltää.Tunnen aina, että jotakin minulta puuttuu? Tunnettako? Tunteitteni kanssa olen välillä epätoivoinen?
Haluaisin kulkea kanssasi aurinkoisella rannalla - muistatko: kuin silloin kerran? Nauroimme ja meillä oli mukavaa. Puhuimme emmekä malttaneet mennä hotelliin. Minä pelkäsinkin ja toivoin, että f-yöpyjamani suojaisi minua sinulta.
Kävelisimme pitkin ilta-aurinkoista rantaa kuten silloin kerran. Sitä minä haluaisin. Minä välillä inhoan sinua, inhoan sitä tunnetta, että olen niin riippuvainen sinusta. Pyristelen eroon. En voi elää ilman sinua. Miksi ja miten sinä teet tämän minulle?
miten sinä teet tämän minulle? Sinulla täytyy olla jotain maagisia voimia minuun. Aina vain rakastunut ja ihmeellistä se tunne melkein vain kasvaa kun sen pitäisi vähetä?? Mä olen aivan ihmeissäni. Minäkään en voi elää ilman sinua, siksi olen luovuttanut; en yritäkään enää. Olen antanut tunteelle vallan. Mutta ei tämä helppoa ole.
Mihin mentäisiin seuraavalla kerralla, että saisimme vihdoinkin taas olla kahden niinkuin silloin? Minä tiedän kyllä, menemme Espanjaan, haluan vaihteeksi Teneriffalle, jos se sopii sulle kultani. Sitä ennen näemme kyllä, eikä siihen mene kauan aikaa, järjestämme sen, eikö niin. Olen ajatellut kutsua sinut lounaalle kanssani johonkin tunnelmalliseen ravintolaan. Illastamme kynttilän valossa tässä ennen joulua, istumme vierekkäin lähekkäin ja nautimme toisistamme. Vai olisiko sinulla parempaa ehdotusta. Minä haluaisin katsella silmiisi kynttilän liekkien lepattaessa kilpaa sinun tuikkivien silmiesi kanssa;).
Haluan kuulla kaiken sinusta. Sinun kasvutaustastasi; minkälaiset olosuhteet ovat tehneet elämästäsi vaikeaa. Emme ehtineet silloin lomamatkallamme kaikkea käydä läpi, oli niin vähän loppujen lopuksi sitä aikaa. Tunnetta sinulta kyllä löytyy, sinua hellempää ihmistä en tiedä. Juuri siksi sinuun rakastuinkin ja jäin kiinni sinun hellyyteesi, kaipaan sitä joka hetki.