Linnunko, vai siivet enkelin
sain selkääni kun taivaalle mä lentelin?
Ne levitin ja kohosin
ja ilmassa jo ympäriinsä kaartelin.
Tulin takaisin, untako katselin
vai sieluniko siivin lähemmäksi luojaa kurkotin?
Valoa tavoitin, aurinkoon, sen lämpöön yritin.
Maanpinnalle jos takaisin taas palaisin, niin luulin,
voimaan siipieni tuskin enää uskoisin.
Siksi ylemmäksi, yhä ylemmäksi lensin.
Nyt tiedän jalkani jos maahan laskenkin
on siivet siksi, että pääsen ylös takaisin.
sain selkääni kun taivaalle mä lentelin?
Ne levitin ja kohosin
ja ilmassa jo ympäriinsä kaartelin.
Tulin takaisin, untako katselin
vai sieluniko siivin lähemmäksi luojaa kurkotin?
Valoa tavoitin, aurinkoon, sen lämpöön yritin.
Maanpinnalle jos takaisin taas palaisin, niin luulin,
voimaan siipieni tuskin enää uskoisin.
Siksi ylemmäksi, yhä ylemmäksi lensin.
Nyt tiedän jalkani jos maahan laskenkin
on siivet siksi, että pääsen ylös takaisin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kirjoitan itsekin paljon runoja, sekä loppusointuisia, että -soinnuttomia. Sinun tyylisi on paljolti samanlainen kuin minun vastaavissa runoissani.
Tuskin noin hyvin pystyn kuitenkaan itseäni ilmaisemaan.
Tosi koskettava, kiitos.
Kiitos
Oi, täällä on käyty ihania kommentteja antamassa!
Kiitos kovasti!
... se siivillään pienillä matkaa taittaa,
ei kahlitse pelko, vaan vaistonsa antaa
kuljettaa tuuliin suotuisiin, yhä vain
ylemmäs korkeuksiin...
katkelma "kulkijasta" rohkaisuksi
Pienetkin siivet kantaa..