oltu mieheni kanssa jo 7vuotta yhdessä ja yhteinen lapsikin on.kerran se humalassa sano mulle että mennään kihloihin,siihen se sitten jäikin.no me oltiin tässä ulkomaillakin niin itse selvinpäin sanoin sille että et sä oo mulle vieläkään ostanu sitä sormusta.viimesenä loma iltana sanoin.no sit me mentiin seuraavana päivänä siellä kultaliikkeeseen niin ukko osti mulle nilkkaketjun.enpä ole enää viittinyt sanallakaan puhua sormuksesta mitään.yritti se töihin laittaa yksi päivä hopeisen lomalta ostetun sormuksen sormeensa ja näytteli sitä mulle.en taaskaan sanonut mitään.vähän kummallinen.se on aiemmin ollut jopa naimisissa asti mut mitä se meihin vaikuttas ensin ajattelin että jos se ei ees haluu sellasta mun kanssa siis sormuksia.en tiijä ota tosta selvää.mä oon sitä mieltä että mies saa pyytää kyllä enkä minä mitä mieltä ootte?
mies ei vaan pyydä
joelit
91981
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
No, jos olette olleet yhdessä 7 vuotta ja teillä on lapsikin, niin eikö asiasta voisi ihan suoraan keskustella? Siis ihan kysyt mitä ajattelee kihlauksesta ja avioliitosta.
Tuota... miunki mielestä kannattaa sanoo sille siun ukolle. Oishan se avioliitto järkiratkaisu jo lapsenki kannalta. Mut täytyy kyl ihmetellä, anteeks vaan, et miks sie oot ees suostunu saamaan lapsen sen ukkos kanssa ilman avioliittoa..?!? Vaik saahan sen avioliiton tehtyä millon vaan, mut kyl se lapsenki etuja ajatellen olis ennen syntymää hyvä tehä... Ja sillä varmistas, et lopulta pääsee naimisiin, eikä suhde jäis roikkumaan. Heh...
Mie ainaki en suostu ees ajattelemaan perheen perustamista ennen avioliittoa. Yhteen voisin muuttaa ennen avioliittoo, mut en tosiaan lasta halua ennen avioliittoa. Mut täähän on vaan miun mielipide. Jokaisenhan oma asia se on, mut kyl miusta avioon pääsee varmemmin, ku ei suostu perheen perustamiseen ennen avioliittoa.
Niin mitä pitäisi pyytää? Ilmeisesti vaimoksi vaikket sitä maininnut, kovasti vain kirjoittelet sormuksista.
ei kosi,ei,4v oltu kimpas.
Joillakin miehillä on ihme käsityksiä kyseisestä aiheesta. Mun mies osti mulle korvakorut ja kun olin avannut paketin, hän kysyi: "Aattelitko, että siellä on sormus?" Minusta se oli törkeä kysymys. Vastasin, että en tosiaan.
Miesystäväni on ollut aviossa kaksi kertaa. Hän totesi seurustelumme alkuaikoina, että hänellä on kihlasormuksiakin jo kaksi, joten ei ole kai sitten innokas menemään kihloihin. Pahoitin mieleni,koska minusta meidän suhde on asia erikseen ja haluaisin kokea olevani se oikea ja ainutlaatuinen, joka kelpaa myös puolisoksi aikanaan.
Miten pitäisi suhtautua toisen menneisyyteen? Onko toisen kunnioittamista se, että ottaa huomioon entisen elämän eikä vaadi sellaista minkä toinen on jo kokenut eikä haluaisi enää?
Myös minulla on unelmani, joihin kuuluu sormus siltä mieheltä, jolle lupautuisin loppuelämän kumppaniksi. Vaadinko liikoja? Itsellänikin takana avoliitto ja kihlaus, mutta en anna sen vaikuttaa nykyiseen suhteeseeni. Uskon tulevaisuuteen ja elän eteenpäin menneestä välittämättä.
Me olemme olleet 5 vuotta yhdessä ja tilane on muuten vähän samanlainen kuin teilläkin paitsi että meillä ei ole lapsia. Tuttavat ovat ehtineet jo naimisiin ja lapsiakin on, itse odottelen vieläkin sitä kihlausta... Naimisiin menostakin kyllä puhuttiin jo kesällä, jopa paikasta puhuttiin ja ensi kesästä, mutta kosintaa ei sitten sen jälkeen ole kuulunutkaan. Isänikin kerran kihloihin menosta poikaystävältäni kysyi ja silloin hän vastasi että se tapahtuu hyvinkin nopeasti. Tästä on kuitenkin jo monta kuukautta aikaa eikä kosintaa kuulu. Olen asian tiimoilta jo niin monta kertaa pettynyt, että tässä mietin, josko mies aikoo lainkaan kosia. Itselleni kihlaus on iso juttu, sillä vasta sen jälkeen koen mm. olevani osa hänen perhettään ja mielestäni se on selkeä merkki muillekin siitä, että suhteemme todella on vakava. Nyt suhteemme on junnannut paikallaan vaikka kuinka kauan. Yhdessä olemme asuneet vuosia, mutta tuntuu, ettei mies kuitenkaan halua sitoutua minuun kunnolla. Tämä odottaminen tuntuu inhottavalta ja nöyryyttävältä, varsinkin kun mielestäni suhteemme on muuten kunnossa.
tarkoitusta, pakkaa kamas ja kattele ihminen joka arvostaa sua ja kokee yhteisen tulevaisuuden tärkeäksi ja valoisaksi.
Kun olette olleet jo noinkin pitkään yhdessä, ja asioiden/puheyhteyden luulisi olevan kunnossa, kun kerran suunnittelet viettäväsi loppuelämäsi hänen kanssaan, niin kysy asiaa mieheltäsi! Toki romanttinen kihlaus on varmasti monen tytön unelma, mutta jos asia sinua noin kovasti painaa, ei se voi kohta olla vaikuttamatta suhteeseesi. Tänä tasa-arvoisena aikana ei varmasti naisenkaan tarvitse odottaa tumput suorina että mies suvaitsee päättää naisen elämästä. Eli neuvoni on, että joko itse kosit häntä tai otat asian todellakin puheeksi miehen kanssa. Jos vastaus on myöntävä, saat mitä halusit, ja jos se on kieltävä, etpä enää odottele turhaan!