Tuota..
Mulla on tällä hetkellä vähä pasmat sekasin itseni kanssa.. Olen naimisissa ja jälkikasvuaki on jo siunaantunut, mutta olen tässä nyt vasta ruvennut tajuamaan että mun täytys vakavasti harkita mikä olen suuntautumiseni osilta!
Koko hommahan menee niin, että lapsuuteni/nuoruuteni ajan olen saanut sellaisen kuvan että muuta kun heteronormit ei ole "olemassakaan".. Eli siis en ole ikinä tiennyt muusta kuin tästä tavasta elää mitä nyt elän..
Sillon 18v. päämääräni oli päästä naimisiin ja saada lapsia koska muutkin tuntemani ihmiset oli niin tehnyt.. Mutta nyt 25v. olen ruvennut huomaamaan että kaikki ei olekaan niin mustavalkoista.. Tuntuu kuin olisin elänyt tähänastisen elämäni jotenkin "pilvissä"..
Olen huomannut yhä enemmän ja enemmän katselevani naisia ja huomannut ajattelevani elämääni jonkun toisen naisen kanssa..
Mutta, miten ikinä voi toiselle kenestä välittää, sanoa et "hei, mä haluankin toista sukupuolta.." ilman että toinen loukkaantuu ja sitä mä viimeseks haluisin, loukata toista..
Mutta..
Mun sydän itkee, koska en ole täysin onnellinen..
Onko kellään kokemusta samantapaisesta tilanteesta?? Haluisin mielelläni jakaa näitä tuntemuksia jonkun muun kanssa..
Ei mitään ilkeetä kiitos, muutenkin jo tarpeex paha olla! =()
Mulla on tällä hetkellä vähä pasmat sekasin itseni kanssa.. Olen naimisissa ja jälkikasvuaki on jo siunaantunut, mutta olen tässä nyt vasta ruvennut tajuamaan että mun täytys vakavasti harkita mikä olen suuntautumiseni osilta!
Koko hommahan menee niin, että lapsuuteni/nuoruuteni ajan olen saanut sellaisen kuvan että muuta kun heteronormit ei ole "olemassakaan".. Eli siis en ole ikinä tiennyt muusta kuin tästä tavasta elää mitä nyt elän..
Sillon 18v. päämääräni oli päästä naimisiin ja saada lapsia koska muutkin tuntemani ihmiset oli niin tehnyt.. Mutta nyt 25v. olen ruvennut huomaamaan että kaikki ei olekaan niin mustavalkoista.. Tuntuu kuin olisin elänyt tähänastisen elämäni jotenkin "pilvissä"..
Olen huomannut yhä enemmän ja enemmän katselevani naisia ja huomannut ajattelevani elämääni jonkun toisen naisen kanssa..
Mutta, miten ikinä voi toiselle kenestä välittää, sanoa et "hei, mä haluankin toista sukupuolta.." ilman että toinen loukkaantuu ja sitä mä viimeseks haluisin, loukata toista..
Mutta..
Mun sydän itkee, koska en ole täysin onnellinen..
Onko kellään kokemusta samantapaisesta tilanteesta?? Haluisin mielelläni jakaa näitä tuntemuksia jonkun muun kanssa..
Ei mitään ilkeetä kiitos, muutenkin jo tarpeex paha olla! =()
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mailee, kerro miehellesi, en usko etta han pahastuu koska luulen etta 80% miehista hyvaksyy
naisensa bi:yden mutta naiset yleensa (niinkuin mun tapauksessa) eivat. (puttuvat pilkut
a:n paalla johtuvat tankalaisesta tastatuurista) Kaikkea hyvaa sinulle !!!
ja joskus satutamme lähimpiä lujaa.
Mutta on tehtävä niin että pystyy itse olemaan
tyytyväinen elämäänsä, elämään itsensä ja ratkaisujensa kanssa. Mutta ei tuskakaan ikuisesti kestä.
... elämästä naisen elämänkumppanina? Vai naisesta toisena rakastettunasi miehesi rinnalla? Siinä on kahdesta aika erilaisesta tilanteesta kysymys.
Onko kiinnostus naisia kohtaan enemmän yleisluontoista, vai onko joku nainen herättänyt tunteesi?
Varmaan moni biseksuaali on tiedostanut seksuaalisen suuntautumisensa aikuisena, ehkä jo heterosuhteeseen vakiintuneena. Mutta minkälaisiin ratkaisuihin se on johtanut, tietysti vaihtelee kovasti.
Se on vaikeeta. Tiedän. Täytyy vaan sallia se itselle, iän myötä kypsyy ihan eri asioille kun nuorempana.
Kuinka vanha olet?