Miten sen sanoisin. Kaikki elämässäni on tuhoutunu ja haavet kaatunu. Miksi no tässä syyt:
1.Olen lyhyt vain 163cm ja 15 vuotias poika
2.Olen huono koulussa ja tyhmä
3.Olen heikko
4.Olen huono sosiaalisesti ja henkisesti
5.Olen keskittymis häiriöinen (luultavasti)
Kaikista vielä yleis katsaus:
1. Olen lyhyt kaikki muut mun luokalla on mua pitempii. Haluasin olla pitkä, koska haluasin harrastaa lihaskuntoilua ja monet tytöt ei pidä lyhyistä pojista. Myös lähes kaikki showpainijat, yleisurheilijat ja muut on pitkiä. Lyhyitä ei kans oteta mihinkään kilpailuihin voimaurheiluissa. Samoin mua kiusataan sen takia.
Menetin toivoni kun terveydenhoitajan arvion mukaan voisin täyskasvuisena olla vain 173cm pitkä. Samoin kasvuhormonit on vaarallisia eikä tiedä edes mistä sais ja ne on laittomia suomessa.
Enkä pääse aikasin nukkuu koulu paineiden takia.
2. Pidin ennen fysiikasta ja kemiasta, mutta koulu vei haaveet ja tavoitteet niistäkin. Minua ennen huonommat pääsi silmänräpäyksessä mua edelle niissäkin. Nakkasin tulevaisuuden tieteelliseltä uralta nurkkaan. Samoin en ole lahjakas matikassa ja kielissä. Enkä ole mitenkään älykäs. Joudun opiskelee hulluna sellasta asiaa omin voimin jonka muut oppii yhdellä koulutunnilla.
3. Olen tosi heikko urheilussa ja mua kiusataan. Haluaisin korjata asian sillä että olisin vahva, mutta nuorena ei voi harrastaa voimalajeja pituuskasvun loppumisen takia.
4. Olen herkkä ja pahennan mieleni herkästi. Pienestäkin ivasta. Sosiaalisia lahjoja ei ole tytöt ei pidä kun olen hiljainen ja mua ujostutta ees puhua.
5. En saa mitenkään itsenäni oppimaan yksinkertaista asiaa.
Mitä neuvoksi tai kommenttia vain? Kiitos. ='(
1.Olen lyhyt vain 163cm ja 15 vuotias poika
2.Olen huono koulussa ja tyhmä
3.Olen heikko
4.Olen huono sosiaalisesti ja henkisesti
5.Olen keskittymis häiriöinen (luultavasti)
Kaikista vielä yleis katsaus:
1. Olen lyhyt kaikki muut mun luokalla on mua pitempii. Haluasin olla pitkä, koska haluasin harrastaa lihaskuntoilua ja monet tytöt ei pidä lyhyistä pojista. Myös lähes kaikki showpainijat, yleisurheilijat ja muut on pitkiä. Lyhyitä ei kans oteta mihinkään kilpailuihin voimaurheiluissa. Samoin mua kiusataan sen takia.
Menetin toivoni kun terveydenhoitajan arvion mukaan voisin täyskasvuisena olla vain 173cm pitkä. Samoin kasvuhormonit on vaarallisia eikä tiedä edes mistä sais ja ne on laittomia suomessa.
Enkä pääse aikasin nukkuu koulu paineiden takia.
2. Pidin ennen fysiikasta ja kemiasta, mutta koulu vei haaveet ja tavoitteet niistäkin. Minua ennen huonommat pääsi silmänräpäyksessä mua edelle niissäkin. Nakkasin tulevaisuuden tieteelliseltä uralta nurkkaan. Samoin en ole lahjakas matikassa ja kielissä. Enkä ole mitenkään älykäs. Joudun opiskelee hulluna sellasta asiaa omin voimin jonka muut oppii yhdellä koulutunnilla.
3. Olen tosi heikko urheilussa ja mua kiusataan. Haluaisin korjata asian sillä että olisin vahva, mutta nuorena ei voi harrastaa voimalajeja pituuskasvun loppumisen takia.
4. Olen herkkä ja pahennan mieleni herkästi. Pienestäkin ivasta. Sosiaalisia lahjoja ei ole tytöt ei pidä kun olen hiljainen ja mua ujostutta ees puhua.
5. En saa mitenkään itsenäni oppimaan yksinkertaista asiaa.
Mitä neuvoksi tai kommenttia vain? Kiitos. ='(
Vastaukset 7
Vanhimmat
Nuorena mua tönittiin ja hakattiin. Nyt kaikki kattoo mua ivalla ja pitkät kovistelee. Yks poika joka on hyvä koulussa se on pitkä 185cm ja osaa hyvin kaikkea. Sit se on koko ajan yhen toisen kanssa mulle pottuilemassa että "mikä meni väärin =P". Sitten opetttajat kehuu vaan sitä että mahtavaa, hyvä, hyvä jne. Sit mie olen vaan se idiootti joka saa opettajilta pettymyksen katseita ja muilta alituista arvostelua.
Olen vihattu koulussa ja en pysty tekee mitään asialle kun en ole saanut mitään synnyin lahjoja. Halua olis kyllä edistyä opiskelussa ja muussa, mutta ei niin ei.
Tom Cruise on 170cm pitkä ja menestyy silti elämässä. Loppupeleissä sun pituudella ei ole mitään väliä-
Moro!
Ite oon 19-vuotias mies. Olen kuitenkin omasta mielestäni sopivan pitkä. Minulla on kuitenkin muutamia samoja heikkouksia kuin sinulla.
"2. Pidin ennen fysiikasta ja kemiasta, mutta koulu vei haaveet ja tavoitteet niistäkin. Minua ennen huonommat pääsi silmänräpäyksessä mua edelle niissäkin. Nakkasin tulevaisuuden tieteelliseltä uralta nurkkaan. Samoin en ole lahjakas matikassa ja kielissä. Enkä ole mitenkään älykäs. Joudun opiskelee hulluna sellasta asiaa omin voimin jonka muut oppii yhdellä koulutunnilla. "
Mulla kestää joskus jopa tunnin ennen kun saan luettua 10-sivuisen tekstin. Sinun iässäsi yritin parhaani (luin joka päivä väh. 3 tuntia läksyjä !) ja pääsin lukioon. Lukiossa keskiarvoni oli noin 7,5 ja vaikka olin huono oppimaan, niin sinnikkäällä opiskelulla pääsin ylioppilaaksi. Koskaan ei pidä heittää toivoa hukkaan. Jos fysiikka tai kemia ei luonnistu sinulta, kokeile kieliä?
"4.Olen huono sosiaalisesti ja henkisesti"
Jaahas. Yläasteella olin vähän samanlainen tapaus. Itsetuntoni ei tosin vieläkään ole mikään huippu. Minusta on kuitenkin tullut sosiaalinen tyyppi ja pystyn työskentelemään kaikkien kanssa. Rohkeasti vain juttelemaan muiden kanssa! Mielestäni parempi on olla äänessä kuin olla hiljaa. Toki kohtuus kaikessa. Kerro vaikka vitsejä luokkatovereillesi, tai ala harrastamaan jotakin lajia. Liikunta auttaa jaksamaan, usko pois.
Jos teen itse jonkun nolon virheen, niin yritän nauraa sille. Ei kaikkia asioita tarvitse ottaa niin vakavasti.
"5.Olen keskittymis häiriöinen (luultavasti)"
Niin kait olen minäkin. Kannattaa jutella tästä asiasta vanhempiesi kanssa. Ehkä löydät jonkun ratkaisun asiaan.
Onnea ja menestystä opiskeluillesi. Olen varma että tulet vielä pärjäämään oikein hyvin elämässäsi.
Itellä vähän samoja ongelmia, ei toki ihan noin pahoja.
Luulin olevani hyvä urheilussa, kunnes menin yläasteelle.
Luulin osaavani ampua, kunnes rupesin ampumaan ratahirveä.
Olen liian lyhyt lentopalloon (176cm).
Olen myöskin tyhmä ja hiukan ujo. Valitettavasti en kuitenkaan niin tyhmä etten sitä itse tajuaisi.
Onnistun aina tekemään jotain väärin, tai muuten epä onnistumaan.
Ja paljon muuta...
Toisaalta olen taas hyvä kaikessa turhassa nippelitiedossa.
Mutta en anna sen häiritä. Pidän vaan matalaa profiilia ja en pyri esiintymään minään ammattilaisena, niin enköhän hautaan saakka kunnialla selviä.
Koita jaksaa. ja ei ulkoisilla piirteillä ole oikestaan mitään väliä. Ihe seurustelin ekan kerran pojan kanssa joka ei ollu 160 senttiä pitkä. Ja ihe olin sillon jo tämmöne ko nykysi, 166. Hää oli sillon ysillä ja mie kasilla. M
Mutta juu. Voimia.
"1.Olen lyhyt vain 163cm ja 15 vuotias poika
2.Olen huono koulussa ja tyhmä
3.Olen heikko
4.Olen huono sosiaalisesti ja henkisesti
5.Olen keskittymis häiriöinen (luultavasti)´"
Olen kuin sinä, mutta tyttö. Vaikka tästä en kasva enää, en jaksa murehtia sitä (olen kovasti urheillut voimalajeja, mutta mitä väliä. Pääasia, että nauttii siitä!)
Olen myös aika huono koulussa, mutta onneksi todistus ei kerro sitä, millainen ihminen olet oikeasti. Sinulla on varmasti jotakin taitoa, jota et ole huomannut kehittää. Olen ollut itsekin aika huono urheilussa, mutta katos katos, sitä kehittyy ajan myötä ihan tosissaan (jos vain haluaa).
Minulla on itsekin aika huono sosiaalinen taito, mutta olen edennyt pieniä askelia (minua on syrjitty ja kiusattu). En ehkä koskaan tule niin rohkeaksi kuin haluaisin, mutta miksi ei yrittäisi?! Vaikka kämmäisi, niin voi yrittää uudelleen.
Toivotan sinulle voimia. Lyhyt pituus ei tarkoita, etteikö kukaan voisi pitää sinusta. Lyhyet ihmiset vaikuttavat minusta ketteriltä (ihan vain tiedoksesi).
Susta itestäs vain tuntuu siltä.
Asia ei todellisuudessa ole niin.
Vaadit vain itseltäsi liikaa.
Olet tärkeä ja arvokas juuri sellaisena, kuin olet.
Aika haavat parantaa ja myöhemmin tulet huomaamaan, että kaikella tällä oli oma tarkoituksensa.
Herkkyys on VOIMAA! Muista se aina!