Olen nyt 20, ja jos suunnitelmat pitävät, valmistun korkeakoulusta 21-vuotiaana. Onko muilla kokemusta vastaavasta, miten työelämä suhtautuu nuoriin? Töiden suhteen en nirsoile, vaikka en heti pääsisi oman alan tai "tason" töihin. Mutta onko toivoa päästä töihin mihinkään? Sillä toisaalta "hanttihommiin" pääsemisessäkin voi olla ongelmansa, jos katsotaan että on liian korkea koulutus.. Kokemuksia, kertokaa..?
liian? nopea valmistuminen
piiu
131389
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Moro!
En todellakaan tiedä miten asia on oikeasti, joten tässä vain minun mielipiteeni.
jos valmistut korkeakoulusta 21 vuotiaana olet käyttänyt kaikki mahdolliset keinot ja päässyt kuin "koira veräjästä". Luulisin että työnantajatkin ymmärtää että kyse ei ole todellisesta tutkinnosta, vaan pika pikaa rakennetusta kyhäelmästä, jolla ei ole työelämässä mitään arvoa.
En tahdo latistaa mutta minä ainakin ajattelisin näin työhön otto tilanteessa.
minulla ei ole pahemmin kokemusta työelämästä, mutta opiskelusta enemmän. Monta vuotta siis on tuo sinun korkeakoulu kestänyt, ja monta opintoviikkoa tulee? ja alakin vaikuttaa..Joillakin aloilla kun voi olla hyvät tiedot jo ennen varsinaista koulutustakin, jolloin nopea valmistuminen on helpompaa, eikä tulisi vaikuttaa työmahdollisuuksiin. Päinvastoin, siinähän olisi kultakimpale, jolla on tuore pohja, mille ammattitaitoa alkaa rakentamaan. Tietenkin henkinen kypsyystaso vaikuttaa, onko kykenevä työhön..
Elikkä siis tutkinto on diplomi-insinööri, opintoviikkoja 180. kurssit tulee suoritettua 2,5 vuodessa, lopullinen valmistuminenhan riippuu sitten diplomityöstä.
Itse olen opiskellut sitä silmälläpitäen, ettei koulu varsinaisesti valmista mihinkään, vaan osoittaa työnantajalle sen että olen kykenevä oppimaan uutta, eikä ne koulusta saadut tiedot vanhenisi suotta..
Ei työllistyminen varmasti mahdotonta ole, mutta vaikeaa. Herää kysymys, miksi valmistut jo 21-vuotiaana? Ikä ja nopeus eivät ole yksiselitteisesti valtteja. Yhtä tärkeää, jos ei tärkeämpääkin on työKOKEMUS, jota hankitaan opintojen ohessa.
Olen itse valmistunut nuorena, joten tiedän mistä puhun. Sinuna tekisin niin, että en ottaisi papereita ulos (jos olet yliopistolla) ja opiskelisin edelleen esim. kieliä ja muuta erittäin hyödyllistä. Siinä rinnalla olisi hyvä aloittaa työnhaku.
Voi nimittäin käydä niin, että joudut etsimään vuoden parikin töitä. Taantuma on tulossa, joten työmarkkinoilla ei ilman kokemusta juuri nyt oikein pärjää.
Itse olen huomannut kantapään kautta, että hyvin nuori ikä on rasite pikemminkin kuin etu. Valmistuminen 21-vuotiaana vaikuttaa huolestuttavasti lukioikäisen hikipinkolta perfektionismilta. Tällaisella ihmisellä on usein heikko itsetunto, jota suorituksilla paikataan. Perfektionismi ajaa myös nopeasti burnouttiin, sillä nykyinen työelämä on hektistä. On myös osattava ottaa rennosti.
Opiskeletko omasta mielestäsi alaasi aidosta kiinnostuksesta vai onko nopea valmistuminen ennemminkin merkki suorituskeskeisestä asenteesta?
hyviä kysymyksiä. Jos tahtisi n 60 ov / vuosi on tulosta lahjakkuudesta, eikä vain kovasta työstä, niin olet varmaankin vahvoilla nuorena työllistyjänä, jos hyvin käy. Mutta tuo burnout tulee kyllä niille tunnollisille suorittajille työelämässä, jossa koskaan ei ole tarpeeksi hyvä. Jos pystyt saamaan töitä, ennen valmistumistakin, niin kannattaa hyödyntää mahdollisuutta opiskeluun vaikka sitten töiden ohessa :)
Heips!
Mistäs niitä työkokemusta kartuttavia oman alan töitä sitten oikein saa? kun kyseessä on korkeakoulukaupunki, ovat kaikki mahdolliset paikat täytetty niillä henkilöillä jotka osaavat esimerkiksi koodata. me muut jäämme sitten vähän rannalle ruikuttamaan, opiskelijatyövoimasta kun on ylitarjontaa. Onko silloin sitten järkevämpää paistaa hampurilaisia vai keskittyä opintoihin, jolloin töitä voi hakea sitten valmistumisen jälkeen oikealla tutkinnolla? Itsellä on samantapaiset pohdiskelut nimittäin meneillään.. motivaation ollessa kohdallaan nimittäin ripeä opiskelu ei ole mikään mahdottomuus.
Valmistun siksi, koska mielestäni todellista haastetta opiskelu ei enää tarjoa. Opetus on kuitenkin niin teoriapainotteista, että käytäntö houkuttaa. En näe pointtia opetella jotain markkinointiguru Kotlerin listaamia asioita ulkoa, vaan päästä näkemään laajempia kokonaisuuksia. Eivätkä opettajat ole kaikkitietäviä, tietoa on niin paljon kuitenkin myös koulun ulkopuolella. Mielestäni työelämällä on paljon enemmän tarjottavaa. Kävisin kyllä mielelläni töissä vaikka heti, mutta mistäpä niitä löytää? Ja voin sanoa että etsitty on ja paljon. Siivoaminen tms. työ ei houkuta, koska sillä ei ole käytännön merkitystä kokemuksen antajana. Tokihan sillä opiskeluja voisi viivästyttää, mutta onko pointtia?
En ole myöskään päättänyt, että pakko olisi VALMISTUA, kurssit siis tulee suoritettua. Ehkäpä asettelin ensimmäisen viestini hiukan väärin. Ajoin takaa yleensä työelämän kiinnostusta, mitenköhän mahtaa tilanne olla esimerkiksi harjoittelupaikkojen suhteen, taikka lopputyöpaikkojen? Löytyykö kiinnostusta oppimiskykyiseen nuoreen?
Kyse ei ole heikosta itsetunnosta, vaan ehkäpä paremminkin useista yhteensattumista joiden seurauksena opinnot näin päätyivät sujumaan. Kun mielenkiinto, elämäntilanne, opiskelutoverit ja opintojen käytännön järjestelyt kohtaavat, näin on mahdollista tehdä. Jos olisin perfektionisti, olisi tavoitteenani luultavasti 5 keskiarvo ym.. Tällainen tavoite- ja suoritushakuisuus ei varmaan tähän tahtiin onnistuisi, minulta ainakaan, enkä näekään sitä tärkeänä. Olen vaan koettanut järkeistää opiskelua ja oppia tärkeät ja oikeasti hyödylliset asiat. Näitä sitten siellä työelämässä tahtoisin soveltaa, jos vain päästetään.
Toisaalta, opinnoissa joka puolelta esille tullut asia on, että nykyinen liike-elämä ja toki myös teollisuus ja teknologia yleensä muuttuu ja kehittyy niin nopeasti, ettei koulutuksella ole todellisia mahdollisuuksia pysyä perässä jatkuvasti. Siksi en näe tarpeellisena siellä suotta vitkutella. Eihän se myöskään ole viimeinen tilaisuuteni oppia, vaan työn ohella opiskelu saattaisi olla vielä antoisampaa. Nimenomaan työn ohella opiskelu, ei opiskelujen ohella työskentely.
Tällaisia ajatuksia. Kommentoikaa ihmeessä lisää.
nyt sitten yritän jotain heittää..liikuttaa aika paljon tosin tuota piiun alla olevaa myös:
"Nimenomaan työn ohella opiskelu, ei opiskelujen ohella työskentely."
-jep. tuota minä hainkin takaa. Siis jos onnistuisi saamaan aivan oman alan työpaikan ja sopimaan työnantajan kanssa valmistumattomuudesta ja jatkamaan samalla opiskeluita, esim. kielitaitoja kehittäen. Tulisi samalla sitä työkokemusta.
Ongelmaksi muotoutuukin helposti tuo työpaikan saanti. Jos opiskeluihin ei ole kuulunut työharjoittelua, tai siihen ei ole päässyt, niin tilanne voi olla heikompi. Aktiivisuus taitaa olla ainut keino. Oman "työkokemuksen" voi tosin saada kasaan tekemällä työtä vapaaehtoisprojekteissa ja vastaavissa, jolloin saa ainakin jotain sinne CV:een. Jos tuntuu, että opiskelun aikana oli jotain tärkeitä kursseja, joita arvostettaisiin työnhaussa, niitä voisi kerrata/parantaa arvosanaa.
Itse en ole vielä päässyt oman alan töitä tekemään, sillä juuri nyt tuntuu olevan hieman tiukemmat ajat, mutta yritystä pitää jatkaa.
Kuitenkaan mihinkään nakinpaistoon en lähde, sillä kesätyökokemusta on jo monelta vuodelta ja opiskelun lomaan en enää muuta tarvitse, kun rahastakaan ei varsinaista pulaa ole. Mutta jos vahingossa joku tarjoaisi mahdollisuutta töihin, edes vähäksi aikaa, ei opiskelun pieni kärsiminen haittaisi.
Liittyminen oman alan liittoihin, listoille ja suhteiden luominen on tärkeää alalla kuin alalla. Laajasta tuttavapiiristä on hyötyä.
Motivoituneisuus näkyy jäsentyneenä tietojen hallintana, josta seuraa loogista kehittymistä ja juuri sitä työnantajien kaipaamaa tehokasta ja innovatiivista työskentelyä.
jees. jatkakaa vain samaan malliin ;)
Neuvoni on tämän tarkentavan viestin jälkeen, ettei kannata valmistua. Näyttää huomattavasti paremmalta papereista, jos olet viittä vaille valmis maisteri kuin että olisit työttömänä hakenut töitä esim. ½-1 vuotta. Karua, mutta näin se on. Nakinpaistokaan ei liene tuo CV:hen mitään lisäarvoa, toisin kuin esim. kielten tai jonkun muun hyödyllinen oppi.
Olisiko sinun mahdollista päästä kauppakorkean kautta harjoitteluun? Sitä kautta voisi irrota se ensimmäinen työelämäkontakti. Jos ei, ainoa syy miksi ehkä kannattaisi valmistua voisi olla se, että voisit päästä työkkärin kautta mahd. harjoitteluun.
Voisit myös yrittää löytää kesäksi alan kesätöitä. Sen turvin voisit sitten ensi talvena lähteä hakemaan sitä ensimmäistä työpaikkaa.
Summa summarum: nopea valmistuminen ja nuori ikä eivät ole yksiselitteisesti etu työmarkkinoilla.
Eli siis kyseessä ei ole kauppakorkea vaan teknillinen. Ei ole tainnut aiemmin tulla esille. Kiitos kommenteistanne :) ja jatkoa saa tulla!
En oikein tiedä, itse ainakin näen asian niinpäin että tärkeimmät asiat joita korkeakoulusta saa ovat suhteet ja myös että oppii tulemaan toimeen ihmisten kanssa, järjestötoiminta on yksi niistä asioista joita työnantajat mielellään etsivät.
Tietenkin myös ammattitaito on tärkeää, mutta tulevaisuuden kannalta on myös se että on oppinut miten istua kokouksissa ja tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa.
Joten oma mielipiteeni olisi että hidasta tahtia, lähde mukaan jonkin järjestön toimintaan vuodeksi täysillä ja katso sitten uudestaan asiaa. Ei tarvitse olla kiire työmarkkinoille, siellä ehtii kuitenkin olla 30-40v olkoon sitten että lähdet sinne 1-2v myöhemmin, ota opiskelusta kaikki irti, jos ei muuta niin opiskele lisää kieliä se kannattaa AINA.
Meillä ainakin "alan" töitä rupesi löytymään 2-3 opiskeluvuoden jälkeen, ennen sitä teki sitten mitä sai.
Itse olen kohta 27 ja ensimmainen tutkinto (BBA-kaksoistutkinto) vasta menossa. Olen kuitenkin tassa matkan varrella havahtunut siita, kuinka paljon olen itse kehittynyt koulua sivuavien asioiden suhteen. Toinen seikka on se, etta vasta nyt alan ymmartamaan sen, mika minua oikeasti tyoelamassa kiinnostaa. Samaa sanovat muutamat ystavani, jotka ovat suht samassa tilanteessa.
Tee toita, solmi suhteita, solmi lisaa suhteita ja mika tarkeinta, ela elamaa! Toita tassa elamassa saa varmasti tehda ihan tarpeeksi!
Moi!
Riippuu pitkälti siitä alasta, mitä opiskelet. Itse valmistun yliopistosta humanistisesta tiedekunnasta 23-vuotiaana. Mieheni valmistui korkeakoulusta 22-vuotiaana ja sai heti töitä ja vakipaikan...Mutta kokemusta ja taitoa häneltä löytyi. Jokainen valitsee oman polkunsa...
Tee niin kuin parhaaksi katsot. Työkokemus on kuitenkin eduksi!