Aamuun oli hiipinyt.
Yön matkaa tehnyt.
Riitteenä rantakivillä.
Harsopeiteenä nurmella.
Ensimmäisen kuuran luonut.
Myrkyn jälkeen lepäämään laittanut.
Luonto, joka omansa hoitaa.
Rakkaansa hyvänä pitää.
Väliin kurittaen.
Mut kuitenkin aina hellien.
Joka aamu heräten.
Uuteen ehompaa päivään.
Kunka onkaan valoisaa.
Kuura maassako sen saa aikaan?
Vaiko rakkaani kaukana.
Ei enää myrskyä,käske olemaan hiljaa.
Rakastan aamun valkeutta.
Jääriitettä, huurua.
Joka nousee kun puhallan hengitystäni.
Liukastellen nurmella, rapina kenkieni alla.
Kohotan käteni.
Kiedon ne ympärilleni.
Katse taivaisiin, kiittäen.
Olen onnellinen.
Yön matkaa tehnyt.
Riitteenä rantakivillä.
Harsopeiteenä nurmella.
Ensimmäisen kuuran luonut.
Myrkyn jälkeen lepäämään laittanut.
Luonto, joka omansa hoitaa.
Rakkaansa hyvänä pitää.
Väliin kurittaen.
Mut kuitenkin aina hellien.
Joka aamu heräten.
Uuteen ehompaa päivään.
Kunka onkaan valoisaa.
Kuura maassako sen saa aikaan?
Vaiko rakkaani kaukana.
Ei enää myrskyä,käske olemaan hiljaa.
Rakastan aamun valkeutta.
Jääriitettä, huurua.
Joka nousee kun puhallan hengitystäni.
Liukastellen nurmella, rapina kenkieni alla.
Kohotan käteni.
Kiedon ne ympärilleni.
Katse taivaisiin, kiittäen.
Olen onnellinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Valkeus se on koittanut jälleen, ja pakkanenkin
yöllä puraissut oksistoa, josta aiheesta runoa-
kin jo olen tänään väsännyt.
Mutta runoosi;
Ensimmäinen-kolmas säkeistö on upeita, samoin
kaksi viimeistä morkkaamatta mitenkään keskim-
mäistäkään säettä.
Hyvää päivän jatkoa siskosein.