mijäs..

Lapsena leikin aina vain siskojeni ja heidän ystäviensa kanssa. Hiekanheitto ja sotaleikit eivät minua kiinnostaneet, tuntuivat, että piti olla niin luja ja vahva aina.
Koulussa, kun oli tanssiharjoituksia sun muita, luokan tytöt tahtoivat tanssia minun kanssani.
Se tuntui hyvältä.
Mutta silti minulla ei ollut kouluaikana yhtäkään tyttöystävää.
Jo lapsena pukeuduin mekkoon.
Hiukan vanhempana siitä tuli likainen ja salainen harrastus. Se oli lohdullista ja aika kivaakin, niissä vaatteissa en ollut enää minä vaan joku muu.
Se vaikuttaa jo alitajunnassakin, olen huomannut.Toisaalta haluaisin siitä eroon, koska se ei ole normaalia.
Ulkonäöltäni näytän enemmän naiselta, kuin mieheltä. Jollakin mielipuolisella tavalla olen siitä hyvilläni, mutta sitten mietin, mitä kanssaihmiset siitä mahtavat ajatella.
Homoksi minua on haukuttu kautta aikain,
vaikken olekkaan sellainen.
4770
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

"Toisaalta haluaisin siitä eroon, koska se ei ole normaalia."

Sinun pitäis ensimmäisenä päästä eroon tuosta ajatuksesta. Kyllä se on ihan normaalia.

Äänestä

Taitaa olla ihan normaalia, että transvestiitti pitää itseään epänormaalina ennenkuin hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Jos on sinut itsensä kanssa ja hyväksyy erilaisuutensa niin se kyllä näkyy ulospäin ja muutkin huomaavat sen. Ihmiset ajattelevat aina toisistaan vaikka mitä, joskus syystä ja usein ilman syytä. Homoleiman saa todella helposti, koska perusheterojuntit eivät ymmärrä mitää muuta kuin oman itsensä ja kaltaisensa. Sinun pitää nyt lakata miettimästä olevasi jotenkin epänormaali. On erittäin epätodennäköistä, että mitenkään pääsisit tästä eroon, mutta teet elämästä itsellesi helpompaa kun lopetat itsesi syyllistämisen ja hyväksyt vaan pienen erilaisuutesi. Et todellakaan ole tässä asiassa mitenkään yksin tai jotenkin epänormaalimpi kuin muut.

Äänestä
  • Itselläni alla oli transsukupuolisuus. Yllättävän hyvin ihminen jaksaa sinnitellä, mutta siitä seuraa perustressiä.

    Ja jos tuota itsessään olevaa ominaisuutta ei hyväksy, on vaarana jopa minuuden hajoaminen. Vähintään masennus.

    Siksi kannattaa hyväksyä itsensä. Transvestiitilla tämä ei näy niin ulos, mutta transsukupuolisen on tultava kaapista.

    Mutta tilanteesi voi olla myös vain sitä ettet hyväksy itsessäsi olevaa pehmeyttä ja taiteellisuutta. Mielestäni ne ovat siinä miesten kuin naistenkin juttuja. Eli naisellisiksi ei tarvitse kuvitella sellaisia asioita, jotka ovat muka epämiehekkäitä. On paljon miehiä balettia tanssimassa tai myymässä kukkia.

    Mutta jos koet tarvetta pojaksi syntyneenä ilmaista itsessäsi naista, se on transihmisyyttä.

    Äänestä

Mikä on normaalia? Ei ole normaalia, että joku on älykäs kuin Einstein. Ei ole normaalia, että joku paranee HI-viruksesta. Ei ole normaalia, että johtaa maansa verettömän vallankumouksen kautta itsenäisyyteen. Ei ole normaalia, että löytää elinikäisen onnen rakastuttuaan ensisilmäyksellä. Ei ole normaalia elää yli 100-vuotiaaksi terveenä kuin pukki.

Ei normaali ole yhtä kuin hyvä tai tavoittelun arvoinen. On normaalia olla keskinkertainen, mitätön, yhdentekevä, on normaalia olla ei-kukaan, yksi niistä kasvottomista Virtasista, joita ei erota toisistaan kuin syntymä- ja kuolinaika hautakivessä. On jopa suhteellisen normaalia olla masentunut, alkoholisoitua, syrjäytyä ja tappaa itsensä.

Normaalius on vain keskivertoutta, tavanomaisuutta. Ei mitään sen enempää tai vähempää. Pohdi siis tarkkaan ennen kuin päätät haluavasi olla normaali, koska toiveet saattavat toteutua.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Vaiko? kirjoitti:

Lapsena leikin aina vain siskojeni ja heidän ystäviensa kanssa. Hiekanheitto ja sotaleikit eivät minua kiinnostaneet, tuntuivat, että piti olla niin luja ja vahva aina.
Koulussa, kun oli tanssiharjoituksia sun muita, luokan tytöt tahtoivat tanssia minun kanssani.
Se tuntui hyvältä.
Mutta silti minulla ei ollut kouluaikana yhtäkään tyttöystävää.
Jo lapsena pukeuduin mekkoon.
Hiukan vanhempana siitä tuli likainen ja salainen harrastus. Se oli lohdullista ja aika kivaakin, niissä vaatteissa en ollut enää minä vaan joku muu.
Se vaikuttaa jo alitajunnassakin, olen huomannut.Toisaalta haluaisin siitä eroon, koska se ei ole normaalia.
Ulkonäöltäni näytän enemmän naiselta, kuin mieheltä. Jollakin mielipuolisella tavalla olen siitä hyvilläni, mutta sitten mietin, mitä kanssaihmiset siitä mahtavat ajatella.
Homoksi minua on haukuttu kautta aikain,
vaikken olekkaan sellainen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu