Onko joku mielessä? Kaipaatko jotakuta? Miksi? Miten se ilmenee? Unelmina, unissa, päällimmäisenä mielessä? Itsellä ikävä erästä, vaikka tämän tytön lähes päivittäin näenkin....
Ketä kaipaat?
................
112704
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kaipaan mun ihanaa ihastustani. se on kaunis, varattu ja vihainen. aina mun mielessä ja unissa. en näe häntä varmaan enää koskaan. :(
mitä luettelit - ja jos meille on syntynyt henkinen yhteys hän kyllä tuntee sen...........
Minulla kyllä on ikävä erästä ihanaista.. :/ Ikävä ilmenee niin, että ajatukset karkaa koko ajan kyseiseen naiseen ja tuntuu, että ei saa keskityttyä mihinkään. Välillä on sellanen olo, että elää jossain ihme muistojen maailmassa. Sitä vaan kelaa uudestaan ja uudestaan yhdessä oltuja hetkiä. Yksin päivä en saanu oikeen mitään aikaseksi, kun ikävä riivasi niin kovaa. Nään hänet n. kahden viikon välein. Puhelut harvase päivä kyllä lievittävät ikävää, mutta eivät poista sitä kokonaan. Sitä kun vaan tahtoisi olla toisen vieressä ja katsoa silmiin :/ Joskus aivan pistelee vihaksi kun ei saa mitään tehtyä ikävän takia, silloin ei auta muu kuin yrittää ryhdistäytyä ja ottaa itseensä niskasta kiinni. Ikävä on kyllä yksi maailman piinaavimmista tunteista.
nähäv.nikäliev.aotuo? äväki aunis.
Minäpä kaipaan ihanaa naista joka kaipaa mua takas. On nyt vähän sellainen keskeneräinen tilanne ettei voida ainakaan nyt olla yhdessä..mutta toivottavasti joskus. Se nainen on tuonut mun syksyyn auringonpaistetta, kelailen kaikki meidän hetken ikävän tuskissa ja yritän maistaa mielessäni miltä sen huulet maistuu.Oi se nainen on KAUNIS,se on ihmeellinen. Onneksi nähdään aika usein.
kaipaan rinsessaa.ihana nainen.Ei muuta voi sanoo.Mut valitettavasti voin vaan olla salarakas hänelle.
hyvää haltijaani ruususuuta ihanaista. Ensi viikolla tulet kai jo kotiin. Suukko sulle ruususuulle.
minulle kitaraa näppäillessäsi viinirypäleitä takkatulen edessä jakaessasi suukkoja ja haleja kun rantaudun kotiin. Rentoutusta ja omaa kultaa kaipaan näiden reissujen jälkeen maailmalla;).
joka tuntuu kaikin tavoin oikealta. Emme vaan voi olla yhdessä, vaikka molemmat sitä tahtoisimmekin. Asian kanssa on vaan elettävä, niin ikävää kuin se onkin. Ei ole päivääkään ettenkö ajattelisi häntä, ja tiedän hänen ajattelevan mua. Ikävä on pohjaton.
Sama juttu täällä. Kaipaukseni kohde meni vielä naimisiinkin syyskesällä, joten viimeistään nyt sitten hänet menetin. Mutta melkein päivittäin työn vuoksi näemme, sitä eivät avioliitotkaan voi estää.
Myös vuodenaika vaikuttaa tuohon ikävän pohjattomuuteen. Syksyllä ja talvella ikävän kanssa pystyy elämään jotenkin paremmin, mutta kevään tullessa se alkaa puristaa niin kovin sydänalaa. Kun luonto herää, niin sitä alkaa ajatella, että mitäs jos kumminkin...
..tilanne, elän sitä juuri nyt.