Kaapista ulos

Riippuu paljolti siitä, miten he asiaan suhtautuvat. Ensinnäkin nyt kannattaa katsoa, ovatko he kuinka homofoobisia. Monesti "pienet" homofobiat häipyvät jopa uskovaisilla sukulaisilla (vrt. äitini totesi kavereilleen ennen ulostuloani puhelimessa, että onneksi meidän poika ei ole sentään homo, nykyisin sanoo, että onneksi tuo meidän poika on homo.)

Sitten varsinaisia homopyöveleitäkin, jotka eivät muuta hoekaan, kuin että kaikki homot saisi nitistää maan päältä haisemasta jne. Heidän kantojaan voi hiljalleen muuttaa keskustelemalla sivulauseissa asioista. Jos kyseessä on nuori homofoobikko, voit suhtautua asiaan tyynemmin, koska he eivät halua itselleen yleensä homofobiastaan huolimatta tiukkapipon mainetta. Voit vedota heidän homokomplekseihinsa. "Eikös sinulle jää sitä enemmän vapaita naisia, mitä enemmän homomihiä on?" jne. Ja yhtä kaikki, heidän hyväksyntäänsä on turha hakea loputtomiin, sinulla on omakin elämä ja pahimmatkin homofoobiset sukulaiset "normalisoituvat", kunhan ovat asiaa saaneet nieleskellä ja varsinkin, jos eivät ole saaneet tukea fobioilleen muilta sukulaisilta.

Mutta pikku hiljaa kaapista ulos, yleensä paras kaveri tai sitten joku sisaruksista on se, joka ensin asiasta saa tietää. Itseäni aikoinaan helpotti paljon jo se, kun yhdelle sain asian kakistettua, sitten ei mennyt enää pitkään, kun koko suku tiesi. Kaikkihan viimeistään siinä vaiheessa tietää, kun on kundikaveri. Onko joku kenties jo kiikarissa...? :)

Käytätkö linuxia?

Ehkä sellaisena perusperiaatteena voisin heittää, että ei kannata tehdä ko asiasta mitään erillistä showta. Se vain lisää asian dramaattista puolta. Parasta minusta on että asia tulee julki omalla painollaan luonnollisessa asiayhteydessä. Tässäkin pitää olla viisas eikä Jaskari look alike faijalle kannata hehkuttaa telkkarikuuluttajan söpöyttä tai muuta vaivaannuttavaa edes tientasoitusmielessä. Ei tätä hirveästi kannata hermoila. Hyvin se homma sitten menee. Niin on mennyt kaikilla muillakin.

samanlaisessa tilanteessa kuin sinä.Välillä ahdistaa ja tuntuu hirveän yksinäiseltä ja haluaisin kertoa, että pidän pojista, mutten uskalla. Olen ajatellut, että tulen ulos sitten kun minulla on - toivottavasti joskus - poikaystävä.

Harkitse kannattaako sinun vielä kertoa, onko se välttämätöntä, ajankohtaista tai muuttaako se asioita jotenkin? Toki se, että saa avoimesti olla oma itsensä - edes perhe- tai kaveripiirissä - on oman psyykkisen hyvinvoinnin kannalta hyvin tärkeää. Jatkuva salailu on stressaavaa ja syö voimavaroja.

Tarkkaile lähipiirisi ihmisiä ja mieti, josko heistä joku olisi sopiva henkilö, jolle voisit avautua. Perheen ulkopuoliselle ihmiselle voi olla helpompi kertoa tunnoistaan. Voithan myös "sorkkia kepillä jäätä"; pyrkiä sivuamaan homoseksuaalisuutta keskusteluissa ja pyrkiä tulemaan kaapista ulos kaikessa rauhassa pikkuhiljaa.

Itse olen tehnyt näin, mutta aina raoittaessani kaapin ovea edes hiukan olen saanut kielteistä palautetta. Kaveripiirini ei ainakaan hyväksyisi minua, mutta saattaisivathan he toki ajan kanssa tottua. Toisaalta heidän tietäessään kokisin itseni opiskelupaikallani jotenkin suojattomaksi.

Minäkin olen luonteeltani ujoa ja arka eikä minunkaan hiljaisesta ulos tulemisesta tahdo tulla mitään. Välillä sitä haluaisi suoraan täräyttää asiat niin kuin ne ovat, mutta samalla sisälläni herää häpeä siitä, että silloin he tietäisivät ja pelko siitä, että suhtautuminen minua kohtaan muuttuisi negatiivisemmaksi.

Toivon, että löydät jonkun jonka kanssa voit keskustella rakentavasti. Itse avauduin terveydenhoitajalle vähän aikaa sitten, sillä koin oloni niin tukahtuneeksi ja ahdistuneeksi. Hänen kanssaan sain hyvin käsiteltyä tunteitani ja identiteettiäni ja hänen suhtautumisensa minuun oli kaikinpuolin myönteistä ja kannustavaa.

Tsemppiä ja rohkeutta sinulle!

En tiedä mikä olisi oikea tapa tulla ulos kaapista. Minun mielestä tässä maassa ei voi olla enään vanhempia jotka hylkäisivät oman lapsensa tämän homuden vuoksi. Aluksi järkytys voi olla melkoinen, mutta eiköhän he siittä nopeasti tokene. Muista aina on olemassa ihmisiä joille olet läheinen homudesta huolimatta. Itsellä vielä edessä tuo vanhemmille kertominen. Ehkä sinun kannattaa kuitenkin vielä odottaa siihen asti, että olet täysikäinen ja pois kotoa.

vaan! Niin kauan kun ihmiset arkailevat homouttaan on turha odottaa laajempaa suvaitsevaisuutta. Koska kyseessä ei ole mikään epänormaalius, sen pitäisi vain olla jonkun häpeä jos tekee asiasta ongelman. Sinun elämäsi!