olen jo lopettanut taistelun saada lapseni takaisin.lapseni (nyt 4v ja 5v)otettiin huostaan viime syksynä.lastensuojelu lupasi "tukea äidin vanhemmuutta".olisi ihan kiva tietää mitä tämä käytännössä tarkoittaa.kun lapset oli vielä sijais perh sain tavATA niitä usein.nyt kun ne on siinä pitkäaikasessa tapaamiset ovat 1 kerta kk.lapset ei voi tulla kotiin kun lastensuojelu väittää että ex mieheni voi tulla sinne riehuun.kuitenki tää ex saa tavata lapsia valvotusti.tää ex on mm puhunu lapsille että äiti on kuollu tai tulee kuolemaan.ja kun olen kertakaikkisen väsynyt tähän ja en ole pitänyt lapsiin yhteyttä ja viimeksi tavannut heidät heinäkuussa.tiedän että pitäisi pitää yhteyttä ja tavata mutta nää tapaamiset menee näin,että mun pitäs soittaa sinne paikkaan ja varata ajat ym.kun olen käynyt last suojelun luona että vois ees jotenki tukea mua tässä.sillä on aina joku kokous.välillä tuntuu ettei ihan oikeesti jaksa kun saa taistella joka asiasta.haluaisin lapset takasin mutta mun siskon mies sano mulle näin,(kun sanoin että sitte ku lapset on 18 ne voi tulla mun luo kokonaan)että sillon niitä ei välttämättä enää kiinnosta tai ne on unohtanu.
lapset takas?
äiskä -80
13756
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Lapset viedään nykyään, kun vähänkin tulee ongelmia.
Siksi olen varonut sotkeutumasta mihinkään sossu-mafiaan ja pidän visusti omat ja perheeni ongelmat omana tietonani.
Kyllä kaikille niitä ongelmia tulee, kukaan ei niiltä välty, lasten vienti ei kuitenkaan ole oikea ratkaisu.
Yhteiskunta on muuttunut tuntevasta suoranaiseksi koneeksi:
Jos masentuu, ruvetaan syöttämään lääkkeitä ja sullotaan laitokseen.
Jos ei pärjää, yhteiskunta kääntää selän ja "unohtaa" eli deletoi epäonnistuneen yksilön.
Jos vanhempana sairastuu, yhteiskunta odottaa janoisana sitä hetkeä, että ratkeaisi luopumaan lapsistaan, jotta lapset voitaisiin sijoittaa perheisiin, joissa olot ovat todennäköisesti vielä huonommat.
Laki ei pientä ihmistä auta.
Ikinä en lapsistani luopuisi, minut saa ampua ennemmin.
Kun hoidollinenkin sijoitus päätetään tehdä, niin se tehdään, oli vanhemmat siitä mitä mieltä tahansa. Jos sijoituspaikka on tosi törkeä ja vanhemmat ottavat lapsensa sieltä pois, lääkärit rankaisevat tavalla tai toisella heidän määräämänsä 'hoidon' kesken jäämisestä. Meidän kohdalla lapsi jätettiin TÄYSIN ilman hoitoa tuossa tilanteessa.
on kirjattu huostaanototn syyksi?
Mitä lastenne tapaamisista on kirjattu huoltosuunnitelmaan?
Voisitko tavata heitä muualla kuin nykyisessä sijoituspaikassa jossakin valvotussa paikassa joka suhtautuu myötämielisesti ja ymmärtävästi vanhempien ja lasten tapaamisiin sekä heidän yhteydenpitoonsa?
Mitkä olivat sosiaaliviranomaisten antamat
avohuollon tukitoimenpiteet
ennen lasten huostaanottoa
teidän perheelle?
Onko huoltosuunnitelmaan kirjattu
millaista apua ja tukea lasten vanhemmille
eli sinulle ja lasten isälle annetaan lastenne huostaanoton aikana ja kuinka ja millaisilla toimenpiteillä
huostaanototn syitä poistetaan teidän elämästänne?
Minkäläiset ovat sosiaaliviranomaisten kirjaamat lastenne huostaanottoon johtaneet syyt ja asiat ja miten ja millä tavoin ja keinoin näiden syiden
todetaan poistuneen teidän elämästänne
niin, että lapset
voivat palata luoksesi ja omaan kotiinsa?
Oletko ollut yhteydessä esimerkiksi sosiaaliasiamieheen?
Voisiko hän olla apunasi ja tukenasi
teidän perheen asioiden järjestelyssä
sekä valvomassa omalta osaltaan,
että Suomen lainsäädäntöä noudatetaan
ja Suomen lakeja kunnioitetaan myös kaikissa teitä koskevissa sosiaaliviranomaisten toimissa ja päätöksissä.
lapsen huoltoa seuraavasti (1 §):
"Lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja
hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti.
Huollon tulee turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen
ja hänen vanhempiensa välillä.
Lapselle tulee turvata hyvä hoito ja kasvatus sekä lapsen ikään ja kehitystasoon
nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito. Lapselle on pyrittävä
antamaan turvallinen ja virikkeitä antava kasvuympäristö sekä lapsen taipumuksia
ja toivomuksia vastaava koulutus.
Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa
ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella
muulla tavoin loukkaavasti. Lapsen itsenäistymistä sekä kasvamista vastuullisuuteen
ja aikuisuuteen tulee tukea ja edistää."
Vaikka yleisellä tasolla vaikuttaa selkeältä se, että lastensuojelun tavoitteena lasten hyvinvoinnin sekä hyvien kasvuedellytysten, turvallisen ja virikkeitä antavan kasvuympäristön
turvaaminen, on selvää, että tulkinnassa on eroa niin kuntien, työntekijöiden kuin
kansalaisten ja perheiden keskuudessa.
kuukaudessa, säily mitenkään erityisen läheisenä. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä puutteellisempi tuo tapaamismäärä on.
Tilanne on aivan ristiriitainen, että lasta yritetään sopeuttaa uuteen ympäristöön ja samalla pitäisi pysyä läheiset suhteet vanhempiin.
Moi!
Voimia, voimia ja voimia! En tieä, mikä kunta kyseessä, se sanelee tilanteen tulevaisuudesta paljon.
Sen voin kuitenkin kertoa, että omassa tapauksessani olin alusta asti päättänyt saada lapset takaisin omaan kotiinsa. Ensimmäinen puoli vuotta meni lähinnä tilanteen tajuamiseen, hyväksymiseen ja lasten olojen vakiintumiseen.
Sain tavata vakinaisessa sijoituspaikassa kerran kuussa, päivän.
Huoltosuunnitelmaneuvotteluja kannattaa vaatia tihennetysti ja aina käydä siellä läpi, miten hyvin tapaamiset on menneet ja vaatia lisäaikaa niihin. Ehkä sitä tulee vain tunti, mutta alku sekin. Hanki jotain todistetta siitä, ettei exä voi tulla kotiinne riehumaan tapaamisien aikana, suosti vaikka siihen, että tilannetta tullaan aluksi sossun toimesta valvomaan.
Tärkeintä:
Keskity itseesi, kasaa voimasi, etsi tukea itsellesi.LAPSET VOIVAT HYVIN, KUN ÄITIKIN VOI!
Hanki voinnistasi dokumentointi.
Anna tilanteelle aikaa, tiedän, miltä kuulostaa kun sanon, että puoli vuotta on lyhyt aika, mutta se on näissä asioissa sitä! Aloitin vakavat purkukeskustelut syksyllä 2004 ensimmäisen kerran, sain kylmän vastaanoton, mutta arvokkaita työkaluja: He kertoivat, mihin eivät usko ja luota, mitä pelkäävät. Käytin vuoden etsiessäni todisteet jokaisen vastaväitteen kumoamiseksi. Otin purun puheeksi säännöllisesti tarkkaillakseni, mitä kapuloita eteeni heitetään. Ja aina hankin todisteet väittämien virheellisyydestä.
Syksyllä 2005 varoitin sossua ja sijoituspaikkaa tulevasta purkuhakemuksesta. Litteinä oli todisteet voinnistani, lasten voinnista (äidillä oikeus tietoihin päivähoidosta, koulusta, sairaanhoidosta). Liitin mukaan lomaluettelon ja todistukset siitä ,miten lomat olivat toteutuneet. Tein listan tukiverkostostani, joka voi tukea minua ja lapsia kotiutumisen jälkeen ja miten.
Jätin hakemuksen ja juoksin puolivuotta vanhemmuustutkimuksissa ja sossun neuvotteluissa. Saimme lopulta kotiuttavan päätöksen kesällä 2006, joskin huostaanotto on vieläkin voimassa, se toivottavasti puretaan 2007 syksyllä.
Mutta aloita itsestäsi. Jos et ole kunnossa, et jaksa tuota sirkusta ja sen lopuksi tulevaa pitkää, raskasta tarkkailua.
oton purusta.
Kirjoituksestasi on varmasti hyvin monelle samassa tilanteessa olevalle perheelle apua.
Tomeruutta,
pitkäjänteisyyttä,
omaa hyvää fyysistä ja psyykkistä kuntoa,
pitkää pinnaa, hyviä hermoja,
järjestelmällisyyttä,
(tervettä järkeä: aina kun uusia "todisteita" sosiaaliviranomaisten taholta esitetään
kykenemättömyydestä vanhemmuuteen,
perhe hankkii nihin mustaa valkoisella todisteen
ettei asia todellakaan näin ole),
ja hyvin paljon Vanhemman rakkautta!
noin sitä pitää taistella,vaikka tiedän että on vanhempia jotka eivät syystä tai toisesta jaksa ryhtyä moiseen rumpaa ja tietysti on vanhempia joista ei ole siihen.Mutta olen vilpittömön onnellinen sinun saamisista,vaikka sijaisäiskä olenkin.Lapsesi pääsevät luoksesi ja sijaisperheessä avautuu paikkoja niitä tarvitseville.Me olemme "Sijaisvanhempia",jotta biovanhemmat saisivat asiansa kuntoon ja voisivat,jaksaisivat ryhtyä taas vanhemmuuteen.VOIMIA;OIKEUS VOITTAKOON
että heitä vastaan täytyy tavallisen kansalaisen tapella oikeuksistaan tuolla tavalla????????
Nyt kyllä ollaan menty jossain pahasti pieleen!!!!!
Kenelle kuuluu asian tutkiminen ja korjaaminen??
...eikä mitään lasten etua.Normaalistikkin perheessä ei tarvi itteensä todistella äitinä.
Huostaanoton purkua halutessa täytyykin todistaa olevansa sätkynukke jolla ei ole edes identiteettiä pitää olla jokin supernainen ja sehän vie kaikki voimat, ajattelee, et ihmiselle tulee muitakin henkistä ja ruumiillista rasitetta arkipäivän olossaan ympäristöstä eli kuormitus on mieletön.
Mikä lapsen etu se sellanen jossa äiti on loppuun kulunut.Miksi iseillä ei ole niin rankkoja vaatimuksia....ja annetaan huonon olon takia anteeksi, joitakin törkeitäkin rikkeitä kuten vuokranmaksun laiminlyönti yms.
milloin minkäkin kyvyttömyyden, heikkouden, katoamisen, huonouden, puutteen jne takia.
Kun siihen sosiaalimyllyyn joutuu
harvoin sieltä putkesta ulos pääsee vapaaehtoisesti
tai "tappelematta",
viranomaisen imu on kova.
olemassa sitä varten, että sitä vastaan pitää taistella?'
Niin minäkin ajattelin vielä vähän toista vuotta sitten, että tämä on oikeusvaltio, jossa saa viranomaisilta turvaa, jos joutuu väärinkäytösten kohteeksi, mutta silmäni ovat auenneet tuolta osin. Kunnat hoitelevat asioita miten sattuu, voimassa olevia lakeja rikotaan sumeilematta, epävarmat ei-ammattilaiset päättävät h-otoista syyttäen vanhempia milloin mistäkin laiminlyönnistä lapsen suhteen, kuitenkin niin, että joutuu taistelemaan näyttääkseen asioiden oikean laidan. Jne. listaa voisi jatkaa vaikka kuinka.
Onnea minunkin puolestani sinulle, joka sait lapsesi kotiin!
Sijaisperhe antoi minulle ja erityisesti lapsilleni mahdollisuuden, vaikka purkua sos.toimen toimin viivyteltiin ja hankaloitettiin tahallisesti.... Sehän ei ole sijaisperheen syy, ainakaan meidän tapauksessamme. Vapautuneet paikat ovat jo käytössä, vaikka koekotiutus onkin ollut voimassa vasta muutaman kuukauden!