Juttelin tänä aamuna erään ystäväni kanssa. Pitkästä aikaa - varmaan vuosi edellisestä puhelusta. Hän on 51-vuotias.
Juteltiin niitä ja näitä. Kyselin, mitä entiselle asuinpaikkakunnalle kuuluu. Hän vastasi: "Kato on käynyt alle viisikymppisten tuttujen kohdalla. Syöpä vie ihmiset "ennenaikaiseen" hautaan. Onnellinen saa olla, että on jo 50-vuotissynttärit takana."
Minulla on synttärit tulossa. Ei vielä viisikymppiset ;) Ainahan naisia harmittaa, kun vuosia tulee lisää, MUTTA NYT käännän asiasta toisen puolen: OLEN KIITOLLINEN siitä, että olen saanut elää näinkin "vanhaksi."
Vahvat syöpägeenit molemmilla puolilla sukua - se vielä kirkastaa eletyt vuodet.
Asioita ei kannata murehtia. Se on turhaa puuhaa. Tietyt lainalaisuudet ovat olemassa; vuodenajat vaihtuvat, vanhat kuolevat, uusia ihmisiä syntyy jne. Muu on suurta salaisuutta, jota ei oikeastaan huvita edes tietää.
Juteltiin niitä ja näitä. Kyselin, mitä entiselle asuinpaikkakunnalle kuuluu. Hän vastasi: "Kato on käynyt alle viisikymppisten tuttujen kohdalla. Syöpä vie ihmiset "ennenaikaiseen" hautaan. Onnellinen saa olla, että on jo 50-vuotissynttärit takana."
Minulla on synttärit tulossa. Ei vielä viisikymppiset ;) Ainahan naisia harmittaa, kun vuosia tulee lisää, MUTTA NYT käännän asiasta toisen puolen: OLEN KIITOLLINEN siitä, että olen saanut elää näinkin "vanhaksi."
Vahvat syöpägeenit molemmilla puolilla sukua - se vielä kirkastaa eletyt vuodet.
Asioita ei kannata murehtia. Se on turhaa puuhaa. Tietyt lainalaisuudet ovat olemassa; vuodenajat vaihtuvat, vanhat kuolevat, uusia ihmisiä syntyy jne. Muu on suurta salaisuutta, jota ei oikeastaan huvita edes tietää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
sisareni kuoli syöpään 49-vuotiaana ( sairastettuaan 7 vuotta). Itse sairastuin puolitoista vuotta sitten ( 44-vuotiaana). Nyt elän päivän kerrallaan, istutin narsissitkin optimistisena uskoen näkeväni niiden kukkivan!
Minä sairastuin 34-vuotiaana, nyt mennään jo kolmatta kierrosta. Veli kuoli samaan tautiin 32-vuotiaana.
Vaan sen sanon, että se mikä ei tapa, ei myöskään kasvata yhtään..... Ottaa vaan päähän.
epäilemättä muuttunut ja ehkä mielessäsi huokailet "pienille" murheille. Ihminen on niin sokea silloin, kun kaikki on "hyvin".
Sydämestäni toivon sinulle parempaa aikaa ja montaa uutta kevättä narsisseineen.
mutta siitä huolimatta; Voimia ja sitkeyttä sinulle taisteluun. Sitä toivon kaikesta sydämestäni.
Halaus sinulle.
...joka aloitti elämästään taistelun alle kymmenen ikäisenä jaksoi vielä 93 v:n iässä halatessaan minua kuolinvuotellaan väittää,että elämä on suuri siunaus. Itkeä tihuutin arkana sairaalan aulassa ja tajusin millainen persoona on muakin kasvattanut vuositolkulla, joten elämä päättyy elämän pelkäämiseen eikä ikään. Hänellä oli jo varaa sanoa! Hän kertoi paljon itsestään viime vuosistaan ja toivoisin voivani kyetä olemaan edes vähän mitä hän oli :) Ja kaiken lisäksi savolainen??? :D
suvussa äidin sekä isän puolelta.
Peloteltu on jo meikäläinenkin perimän puolesta!
Muuten,onko se ihan pakko lääkärien kertoa meille
tästä geeniprobleemasta?Ihan tarpeeksi murhetta itsekunkin elämässä muissakin asioissa,saati sitten pelätä etukäteen sairastuvansa.
Hyötyä siinä en näe!