en saanutkaan sitä kiinni
sitä mietin, kynttilän valossa
miten jaksoinkaan odottaa
toivoa vapaudesta
näiden kultaisten häkkien takaa
meitä katselevat, tuomitsevat
eivät tekojemme mukaan
vaan ajatustensa mukaan
mitä me olisimme maailmallemme velkaa?
me köyhät, hyljeksityt, lainsuojattomat
me synnyimme tähän pimeyteen
kunnes kuljimme kohti valoa
ja meidät sokaistiin tyhjillä lupauksilla
vailla hämärän turvaa
sillä kuljemme kehäteillä
etsin toistemme tukea
kosketusta, lämpöä
toisinaan eksymme toistemme turvaan
kadonneina maailman silmiltä
sitä mietin, kynttilän valossa
miten jaksoinkaan odottaa
toivoa vapaudesta
näiden kultaisten häkkien takaa
meitä katselevat, tuomitsevat
eivät tekojemme mukaan
vaan ajatustensa mukaan
mitä me olisimme maailmallemme velkaa?
me köyhät, hyljeksityt, lainsuojattomat
me synnyimme tähän pimeyteen
kunnes kuljimme kohti valoa
ja meidät sokaistiin tyhjillä lupauksilla
vailla hämärän turvaa
sillä kuljemme kehäteillä
etsin toistemme tukea
kosketusta, lämpöä
toisinaan eksymme toistemme turvaan
kadonneina maailman silmiltä
Vastaukset 3
Vanhimmat
sen hetken
paloi sielussani
niin kauniina
etten voinut kuin hiljentyä
hengittämättä
pysähtyä
ja sitä katsella
hiljaisten kyynelten kertoessa
jostain ainutlaatuisesta
hypnoottisesta voimasta
ikuisuuteen kirjoitetuista
kohtaloista
se liekki
yhä polttaa
mustunutta
karrelle palanutta
kipuun turtunutta
kylmä on se liekki
palaa omasta tahdostaan
imee hapen ilmasta
voimansa sydänverestä
tummina noroina valuvista
avohaavoista
se liekki
lupaukset tyhjiksi näytetyt
pysähtyneeseen aikaan
surulla täytetyt
hetket
joita ei pestä pois
kyynelillä
rakkauden kuolemaa surevilla
puhtailla vesillä
sieluni lähteestä
kaunis liekki
syytön tuomaansa tuskaan
viaton palaessaan
valoa sieluni yöhön
luo muistoillaan
häilyvistä varjoista löydän sen
menneen kauneuden
ja unohdan
hetken
kipua tunne en
liekki
palaa vaan
tietämättä tuhovoimastaan
jos et tunne liekin voimaa
etkä osaa sammuttaa sen tulta
osaitko katsoa sen sisinpään
koskettaa sen voimaa
joskus kauneus on sitä
että näkee toisen
omassa varjossaan
kuin liekissä
jäänkylmä liekki, toisinaan palaa
sytyttäen himon tulen
tai varjon leikin
anna sen sammua
opi siitä
opi ihmisyyttä, ymmärrystä
katsele tulta, mutta älä muutu liekiksi
liekit voivat olla roihuja
hallitsemattomia, jopa vaarallisia
tässä viisauden sanat:
katsele lunta, mutta älä ole lumi
katsele liekkiä, mutta älä ole tuli
hallitsemattomia hetkiä
ilman järjen hiventä
ylitsevuotavaa
kipeää rakkautta
miten hallita jotain
sieluun kirjoitettua?
sisällä sielujen salissa
salattuja huoneita
ilman kontrollia
alkukantaisia
aistipohjaisia kokemuksia
järjellä selittämättömiä
mustia varjoja kahlitsevia
kipeitä tunteita
kiellettyä häpeää
epätoivoa, heikkoutta
peiteltyä rumuutta
sisälläni sappena
satuttavana totuutena
minussa on kaksi
on valo ja pimeys
tasapainoilu on taidetta
vaativaa ja raskasta
liikaa tunteiden raskasta kuormaa
ilman suojaa,
tahdonvoiman luomaa
illuusiota
hyvyys vai pahuus?
vain sanoja
valkoisella paperilla
hetken helpotusta
ammentaa mustuutta
ulos sielusta
hyvää yötä ja kiitos todella näistäkin runoistasi.