voi tässä iässä löytää koko loppuelämäksi puolison?
Kun ensimmäinen pitkä liitto on kaatunut.
Kun ensimmäinen pitkä liitto on kaatunut.
vieläkö
onnistusko?
241551
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
tuota samaa olen mietiskellyt, ehkä sen eteen tarttis tehdä jotakin muuutakin, kun olla kotona, kuten nyt teen :)
Jokainen kynnelle kykenevä 50ja etsikää itselle puoliso jonka kanssa yhessä vanhenette toinen toista auttaen ja me joilla jo on pidetään siitä kiinni kynsin hampain.
Kyllä on paljo mukavampaa kaksin vanheta,kuin koko ajan olla hakupäällä.
että mihin sitten pitkä liitto voi kaatua?
vaikka kuolemaan!!!!!!!!!
...ei aina mene siten, kun toivoo. Matkalla tulee kaikenlaista mistä ei osata keskustella. Saattaa olla ylpeyttä tai "ja mää en ainakaan.." ja puheeksiottaminen jää. Ongelmat lisääntyy ja pienestä kasvaa suuri. Kumpikin on "syyllinen". Kuvaan tulee kaikenlaista muutakin, luottamus on mennyt jonkin seikan vuoksi... ja umpikuja on siinä. Elämä tulee mahdottomaksi vaikka mahdollisuudet olisikin parantaa suhde ajan kanssa kuntoon. Miksi se ei kuitenkaan onnistu? Siihen ei liene vastausta. Silloin on parenpi erota, kun ilma kodissa on jäätävän kylmä, ja mahdolliset, vielä kotona olevat lapset siitä kärsii. Näin ainakin on suuremmat mahdollisuudet saada elämä lapsille/lapselle ja molemmille vanhemmille raiteilleen, paremmaksi joko yksin tai jo olemassa olevan uuden kumppanin kanssa. Aika parantaa haavat. Mutta, uuden suhteen luominen....sitähän me ihmiset kuitenkin haluamme, kumppanin rinnallemme. Niin minäkin.
Toki, miksi ei? Mut ei se mies sua kotoo tu hakeen, sun täytyy lähteen liikenteeseen sielt mökistäs. Onnea toivotan!
heti suinpäin rynnätä uuteen "loppuelämään"...
Ihan ystävyydellä tässä kyselen...
Ei mielestäni ainakaan heti. Eroon johtaneet syyt pitää ensin käsitellä itsensä kanssa. Nimittäin, jos niitä ei käsittele, niin ne ongelmat mitkä eroon johti, aktivoituu uudessa suhteessa samankaltaisessa tilanteessa. Ja taas ollaan "liemessä". Näin ajattelen.
Ja surutyö on kuitenkin tehtävä, jos ei "ennemmin niin se tulee eteen myöhemmin". Ero on todella rankka juttu 33 vuoden jälkeen, kuten itsellänikin oli.
Siitä on nyt vierähtänyt reilu parivuotta.
varmasti.
Yksin en halua vanheta,se on fakta.
samoin, vaikken itse olekaan kokenut eroa.
Luulisin miesten olevan herkempiä ajautumaan liian nopeasti uuteen suhteeseen, - ei osata olla yksikseen.
Niin onkin tai tietysti riippuu ihimisistä. Joku ei pysty olemaan ilman kumppania, kuten ei exänikään, tiedän myös naisia, jotka sanovat etteivät voi tai uskalla elää yksin. Olisiko se jotakin pelkoa selviytymisestä ??
halua yksin vanheta? Ei yksin asuminen välttämättä elämistä kavenna. Ihan "ikiomat" ystävät ovat ainakin oman kokemukseni mukaan läheisempiä kuin aikaisemmat perheystävät. Lisäksi voi mennä ja tulla aivan oman aikataulun mukaan, syödäkin voi juuri sitä, mitä haluaa jne. Mutta joka asioillahan on ainakin ne kaksi puolta...Hyviä kaikki, jos ajatuksensa niin asettaa.
voi kariutua siitä kun useimmiten mies löytää uuden.
Vaikeeta on ,jos ei halua hypätä uusiin vaikeuksiin.Nimittäin löytää kunnollista fiksua miestä, hyvät on naimisissa ja niistä vaimot pitää kynsinhampain kiinni. Ukkomiehiä salarakkaiksi on kyllä kovasti tarjolla. Sehän on selvää että uusi hyvä suhde on kiven takana tässä iässä, toisin kuin silloin nuorena kun oma ikäluokka oli vapaana ja valintaa oli.
T: Nainen Pääkaupunkiseudulta
PS Kehäraakkeja löytyy ja mielenterveysongelmaisia, jos huolii .... mutta jos hyvän lesken löytää ......???? niin.....
Oliskos se leskikään ny sitten se "hyvä" Sehän syrijin syö, selin makaa ja puhuu aina akka vainaastaan.
vain söisi ja selin makaisi sittenkin kun akka vainaasta olisi riittävästi puhuttu? Mitenkähän tämä aihe tänään...
Lopetin jutun, kun minun olisi pitänyt pukeutua vaimovainajan vaatteisiin, enkä osannut tehdä yhtä hyvää ruokaakaan kuin vaimovainaa. Eheiiiii,leskikään ole aina hyvä ratkaisu,elää menneessä ......
jos noin syvälle menneeseen jää..
todella on tyrkyllä mutta mitäs sitä parisuhteeseen kun sitten saa vahtia ettei toinen mene vieraisiin.
Yksin täällä on jokainen lopulta.
Lesken tapasin minäkin, menneitä muistelimme, onhan se osa historiaamme, ei kuitenkaan vertailtu ainakaan pahassa mielessä aikaisempiin kumppaneihin.
Sielunkumppanini eri paikkakunnalta, yhteistä tulevaisuutta ei meillä olisi ollut. Harmi.
Ihanaa olisi vanheta kumppanin kanssa mutta osaako sitä monen yksinäisen vuoden jälkeen enää parisuhteeseen sopeutua?
No ei tietenkään kaikkien vieres syrjin söisi, niinkuun ei sunkaan, eikä selin makaasi. Se on vain sellaanen vanha sanonta.
Olen eronnut 5 vuotta sitten eronnut nainen Eteläisestä Suomesta,eli ruuhkasuomesta. Alkuun olin sitä mieltä että minähän kyllä löydän uuden kumppanin vaikka kiven sisästä.Mutta pakko sanoa, että etsivä ei ole vielä löytänyt (ei tosin enää ole muutamaan vuoteen edes etsinyt).Paljon on tarjokkaita ollut,mutta ei minulle sopia.Pienten ja murros-ikäisten lasten yksinhuoltajia,ihan fiksuja miehiäHe,hörhöjö,juoppoja ja salaraakkaaksi haluavia ukkomiehiä.Ne onkin oikea riesa nykyään,kun eivät seksiä kait sitten saa kotona, taikka valittaavat turhia?
Vaikeeta tietenkin sen takia,koska hyvät miehet ovat naimisissa tukevasti tässä,iässä ja vain kehäraakit laitettu kiertoon.Mutta en halua yleistää,näin vain minulle on käynyt.
Liikun paljon,harrastan kaikenlaista kulttuurista liikuntaan ja matkustelen myöskin,Etelässä ja Lapissa talvisin hiihdellen,joten tapaan kyllä näitä miehiä.Mutta kun fiksu kohdalle sattuu tanssittamaan,niin sormus kiiltelee nimettömässä,fiksut ei laita sormusta taskuun.
Nyt ajattelenkin jo niin,että en haluakaan enää ainakaan kenenkään kanssa saman katon alle asumaan.Mutta sellainen seurustelusuhde vaikka viikonloppuisin olisi paikallaan,jos sellainen kohdalle osuisi. Seuraksi matkoille, teatteriin lenkille......mutta saa nähdä mitä käsikirjoitus on minun kohdalleni kirjoittanut matkan varrelle,tyydyn siihen. Eikä huolta viihdyn jo erinomaisesti yksinänikin.Parempi se,kuin huonon kumppanin kanssa.
Mutta ei ihmisen ole hyvä olla yksin,erakot on erikseen. Siis ei kun vaan haku päälle jos siltä tuntuu....sittenhän sen näet kuinka Sinun käypi.
Toivotan onnea kumminkin :)
Anteeksi kaikki kirjoitus ja pilkuvirheet, olen sellainen pikakirjoittaja,kirjoitan ajatusteni tahtiin ja ne on nopeita ne ajatukset useinkin.
T:edellinen vielä
kokeilen vielä ja jospa sittenkin löydän juuri minulle sopivan vapaan miehen.