vie minut siihen hetkeen
kun kaikki pysähtyi
luonto seisahtui
tuulikaan ei uskaltanut rikkoa
hiljaisuutta
kun auringonvalo
heijastui silmistäsi
sieluuni
vie minut siihen hetkeen
kun kosketuksesi
minut unestani herätti
vahvojen sormiesi karheudesta
höyhenenkeveä hellyys
jäi kirjoitukseksi
iholleni
siinä hetkessä
täydellinen rauha
tietoisuuden rajoilla
harmonia
kun luimme toisiamme
sieluun sidottuja totuuksia
hartaudella
ilman sanoja
sylistäsi löysin
sen mitä olin etsinyt
tietämättäni aina kaivannut
sinä täytit minut
teit ehjäksi
virheetön helmi
elämän aikajanassa
epätäydellisten hetkien
jatkumossa
ansaitsematon ihme
poikkeuksellisena
muistoissani
kun kaikki pysähtyi
luonto seisahtui
tuulikaan ei uskaltanut rikkoa
hiljaisuutta
kun auringonvalo
heijastui silmistäsi
sieluuni
vie minut siihen hetkeen
kun kosketuksesi
minut unestani herätti
vahvojen sormiesi karheudesta
höyhenenkeveä hellyys
jäi kirjoitukseksi
iholleni
siinä hetkessä
täydellinen rauha
tietoisuuden rajoilla
harmonia
kun luimme toisiamme
sieluun sidottuja totuuksia
hartaudella
ilman sanoja
sylistäsi löysin
sen mitä olin etsinyt
tietämättäni aina kaivannut
sinä täytit minut
teit ehjäksi
virheetön helmi
elämän aikajanassa
epätäydellisten hetkien
jatkumossa
ansaitsematon ihme
poikkeuksellisena
muistoissani
Vastaukset 4
Vanhimmat
olen usein kävellyt
kohti muistojen kujaa
sen kauneimpia polkua
ihmetellen, ovatko ne todellisia
sen syksyillan, talvisen päivän
ensilumen sataessa iholleni
tai kevään ensi kosketuksen
mikään mitä tunsin
oliko todellista, vai olinko unieni vanki
untako vain?
jos niin, tahtoisin
nukkua loputtomiin
todellistako?
mikä on todellista
ajatusten maailmassa?
tunne.
se on totuus
jota ajatus ei vääristä
en kaipaa todistusta
en loogista ajatusketjua
tunnen
todellisuudessa unta.
unessa todellisuutta.
tunne ei valehtele.
rakkaus on ikuinen
muoto sen
muuttuva kenties?
mutta silti ikuinen.
rakkaus on kuin pellavaa
kuin aamutee vieraassa talossa
tai vieraan avaimen haltijalla
mitä on mielemme takana
mitkä ovat todelliset tunteemme
ne joita kätkemme itseltämme
ne joita vaalimme vain muistoissa
olin kadottanyt itseni
kaikkien tunteiden ristiaalloon
en halunnut sulkeutua maailmalta
mutta en hukkua tähän myrskyyn
näin monta satamaa
monen laivan kohtaamassa
toisten näin kulkevan aurinkoon
toisten hukkuvan pimeyteen
jäin siihen hämärään
vedenrajassa katselin taivaan pintaa
näin allokon jäätyvän
hetkessä kauriin kääntöpiirin
näin tähtien kimalluksen
loisteena jään pinnasta
oman mieleni sopukoista
vailla kaipuuta
kumpikin...