Hei,
oletteko pohtineet miten suhtaudutte (nyt tai tulevaisuudessa) lapsenne synnyinmaan kulttuuriin?
Aiotteko pitää sitä jotenkin yllä ja miten se olisi mahdollista (kerhot tai jotain muuta?)? Vai olisiko parempi kasvattaa lapsi kuten biologinenkin?
Onko ollut esim. jotain tutkimuksia, jotka olisivat vaikuttaneet päätökseenne tässä asiassa? Ja mistä maasta olette adoptoineet?
Huh, tulipa kysymyksiä...
oletteko pohtineet miten suhtaudutte (nyt tai tulevaisuudessa) lapsenne synnyinmaan kulttuuriin?
Aiotteko pitää sitä jotenkin yllä ja miten se olisi mahdollista (kerhot tai jotain muuta?)? Vai olisiko parempi kasvattaa lapsi kuten biologinenkin?
Onko ollut esim. jotain tutkimuksia, jotka olisivat vaikuttaneet päätökseenne tässä asiassa? Ja mistä maasta olette adoptoineet?
Huh, tulipa kysymyksiä...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Riippuu varmaan hieman lapsen lähtökohdista, mutta varmasti jos lapsi ulkonäöltään selvästi poikkeaa valtaväestöstä (musta, aasialainen, latino), niin hän jossakin vaiheessa alkaa peräänkuuluttamaan alkuperäänsä. Ainakin tässä ja miksei muussakin tapauksessa on minun mielestäni reilua opettaa hänelle pienestä pitäen hänen taustansa ja jos mahdollista, tehdä matkoja ko. maahan ja tutustua kulttuuriin.
Haluaako sitten kotimaassa pitää jotain maan tapoja, kerhojuttuja tai löytyykö sellaista edes, niin on varmaan henkilökohtainen valinta.
Tärkeintähän lapselle on se, että hän saa turvallisen ja rakastavan kodin. Yleensä mitä adoptiolasten henkilökohtaisia tarinoita on joskus lukenut, niin kyllä ne oikeana perheenään ja vanhempinaan niitä adoptiovanhempiaan kuitenkin pitää, ja arvostavat sitä, että heillä on ollut mahdollisuus säilyttää kosketus juuriinsa ja näin ymmärtää itseään paremmin.