Salaisuus viellä

Lääh! Lääh! Lääh! Minä ja Iiris juoksimme läähättäen soran narskuen kenkiemme alla. Hyppelimme isoimpien kivien yli ja yritimme pysyä pystyssä. Aina välillä jompikumpi kompuroi ja kaatuilimme.
Kuulimme takana lähestyvät askeleet, jolloin minä päätin lisätä vauhtia juoksuun. Tartuin Iiristä kädestä ja revin häntä perässä.
”Jaksa vielä vähän… Tuolla… huoh.. on.. talo” sain puristettua sanat vaivoin suustani. Keuhkoja kuumotti ja kylkeä pisti. Kohta kaatuisin maahan jalat spagetilla… Silloin kuulin sen äänen, jota viimeisenä haluaisin kuulla.
PAM. PAM. PAM.
”Sillä… huoh.. on ase….” Iiris sopersi minulle silmät laajentuneina kauhusta.
”Tiedän… huh..” sanoin. En ollut varma yrittikö hän ampua meitä vai kavereitamme. Sandra ja Anu oli lähtenyt juoksemaan toiseen suuntaa siinä toivossa, että herra Kinkku jättäisi takaa – ajon siihen, mutta se toive ei taitanut toteutua. Emme nimittäin tienneet aseesta mitään.

Sydäntäni pisti ajatus, jos Anuun tai Sandraan oli osunut. Manasin mielessäni idiootti ideaani. Kaikki olisi minun syytä… Ei minun olisi tarvinnut ottaa heitä mukaan…
Liiassa mietteissäni menin sekaisin askelista ja kompastuin omiin jalkoihini.
” Ah..” kerkesin kiljaista ennen kuin osuin kiviseen maahan. Tunsin viiltävän kivun vasemmassa polvessani. Haukoin henkeä ja yritin nousta pystyyn.
Iiris pysähtyi ja lähti juoksemaan luokseni.
”Ei.. huoh.. Iiris, juokse, pakene, me kaikki emme.. lääh.. saa jäädä kiinni…” sopersin kaiken kivun alta. Iiris pysähtyi ja katsoi minua.
” Mutta en minä.. lääh.. voi jättää… sua.. ” hän sepitti painaen käsillään kylkiään.
”MENE! ” sain huudettua, jolloin Iiris kääntyi ja lähti juoksemaan.

Työnsin käden taskuun ja hamusin sen sisältöä. Tallessa! Ajattelin iloisesti ja keskityin pakenemiseen.

Yritin nousta ylös, mutta romahdin uudestaan maahan. Polveen sattui suunnattomasti ja purin huulta, jotta en alkaisi itkemään. Askeleet läheni koko ajan, jolloin käännyin katsomaan kuka oli tulossa.. Toivottavasti ei Herra Kinkku, ajattelin peloissaan. En halua palauttaa sitä, minkä vein.

Käännyin selälleni ja silloin näin polveni. Se oli yltä päältä veressä ja näin ammottavan haavan siinä.
Nielaisin ja purin huulta…
Silloin näin juoksijan…
”Anu! ” kiljahdin suunnattoman iloissani hänen näkemisestään.
”Krisse.. lääh.. Mikä… sun.. jalkaan…?” Anu sanoi, kun pysähtyi eteeni, ottaen tukea polvistaan ja hengittäen kiivaasti.
” Selitän myöhemmin ” sanoin nopeasti ja vilkuilin Anun ympärille ja taakse. ”Missä Sandra?”
Anu veti pari kertaa henkeä ennen kuin vastasi: ” Sandra juoksi metsään, kun Herra Kinkku ampui aseella ja minä juoksin toiseen suuntaa, mutta Kinkku lähti seuraamaan Sandraa, jolloin tulin etsimään teitä, kun pelkäsin et ase…” Anu selitti nopeasti ja katsoi minun yli etisen jotain…
”Missä Iiris?” Anu kysäisi hiukan hätäisesti.
” Käski hänen häipyä silloin kun kaaduin, sain tän haavan … ” selitin nopeasti Anulle kysyvälle katseelle ja jatkoin: ”En halunnut, että Iiris jää kiinni… siis jos oisin jäänyt kiinni.”
”Hyvä niin, mutta nyt täytyy jatkaa, tai me jäädään kii.” Anu sanoi nopeasti ja auttoi minut ylös. ”Pystytkö kävelemään?”
Astuin muutaman askeleen, mutta horjahdin saman tien tuntien suunnattoman kivun polvessa. Nopeasti Anu syöksyi ja nappasi kiinni minusta.
”Minä voin kantaa sut, ei oo turvallista jäädä tähän seisoon.” Anu sanoi ja jatkoi ” tuu mun reppuselkään.”
Kiipesin Anun selkään, ottaen tiukasti kiinni hänen hartioistaan.
”Mennään taloon” sanoin Anulle, kun hän lähti hölkkäämään tietä eteenpäin.
”Uskoakseni Iiris on mennyt sinne…” Ainakin toivon niin, ajattelin perään.

kommentteja..? jatkanko?