mainitsema kohta vielä:
"Oikeusasiamies Paunio korostaa huomautuksessaan, että julkisella vallalla on velvollisuus huolehtia siitä, että lasten ja nuorten psykiatrista hoitoa on saatavilla sitä tarvitseville. Näin ei kyseisessä tapauksessa käynyt. Lapselle ei Pääkaupunkiseudulta löytynyt psykiatrista hoitopaikkaa. Vastaavia esimerkkejä on ympäri maata. Tällä hetkellä jonoissa on 200 lasta, heistä kaksi kolmasosaa on diagnosoitu itsetuhoisiksi."
Ei sitä hoitopaikkaa minunkaan lapselleni löytynyt. Ja siksi jatkohoitolähete ohjattiin Lastenlinnan tutkimusosastolta lastenkotiin psykiatrisen hoidon saamiseksi osastolle, jossa ei ollut yhtään ainoaa psykiatrian ammattilaista. Paikka oli aivan kauhea! Lasta kohdeltiin aivan väärin, lastenkodin oma lääkäri myönsi hoitovirheen.
Kun otin lapseni kotiin ja huostaanotto purettiin viime toukokuussa, Lastenlinna on rankaissut meitä koko ajan kieltämällä lapselta kaikki vastaanottoajat, ei oteta hoitojonoon, ei kirjoiteta lähetettä mihinkään muualle. Perheneuvola kieltäytyi ottamasta meitä vastaan, koska kuulema Lastenlinna on hoitovastuussa. Jätettiin siis ilman hoitavaa lääkäriä siitä huolimatta, että lapselle oli määrätty lääkitys, joka vaatisi tarkan seurannan ja kontrollikokeet. Jätin lääkkeen pois touko-kesäkuussa ihan omatoimisesti ja yllätys, yllätys: lapsen vointi koheni hänen omienkin sanojensa mukaan huomattavasti.
Ja mikäs nyt sitten onkaan tilanne? Lapselle on varmistumassa neurologinen diagnoosi yksityisellä lääkäriasemalla, joita tutkimuksia psykiatrit eivät koskaan pitäneet tarpeellisina. Kukas nämä privaattipuolen kustannukset korvaa, koska mielestäni lapsella olisi ehdottomasti pitänyt olla niihin oikeus julkisella puolella. Sinänsä rahalla ei saisi olla merkitystä, kun nyt vain lapsi vihdoinkin saisi asianmukaista apua.
Mitä ihmeen jumalan puolikkaita nuo kallonkutistajat oikein luulevat olevansa? Ensin he toteavat lapsen tarvitsevan pitempiaikaista hoitoa ja sitten lapsi jätetään täysin ilman hoitoa, kun heidän arvionsa jatkohoitopaikasta osoittautui vääräksi valinnaksi. Hekö eivät voi myöntää virheitään? Erehtyviä ihmisiä he ovat siinä kuin kaikki toisetkin.
Lisäksi yhteiskunnan taholta on törkeä rikos ihmisyyttä vastaan, että lapsi jätetään ilman hoitoa! Tai että tehdään laiton huostaanotto tilanteessa, jossa lasta ei ole kohdeltu kotona huonosti! Ilman hoitoa oli kyllä lastenkodissa olokin. Mitä vammoja se aiheutti lapselle? Sitä eivät lääkärit halua tietää, koska ovat kieltäneet lapselta kaiken tutkimuksen ja hoidon.
Lastenkodin epäinhimillisestä kohtelusta sain kyllä osani minäkin. Sossut selittivät laitoksen henkilökunnalle minun läsnäollessani, että kotilomia ja tapaamisia ei ole syytä rajoittaa, koska kotona ei ole huostaanottoon perusteita. Mutta se kaikui kuuroille korville. Missään ei joustettu tuumaakaan, että olisi otettu lapsen yksilöllisiä tarpeita huomioon. Ja osastonjohtajan suhtautuminen minuun oli varsinkin alussa erittäin loukkaavaa ja alentuvaa. Kuvittelin mielessäni, mitä se mahtaa olla niiden vanhempien kohdalla, jotka ovat kohdelleet lastaan väärin. Kyllä minä sellaisen kestän, mutta se vie pitkälle pohjan pois rakentavalta yhteistyöltä, mikä hoidollisella osastolla olisi lapsen kannalta ensiarvoisen tärkeää.
Ja tämä kaikki ihan vain siksi, että yhteiskunta ei ole pitänyt tärkeänä lapselle asianmukaisen hoidon turvaamista.
"Oikeusasiamies Paunio korostaa huomautuksessaan, että julkisella vallalla on velvollisuus huolehtia siitä, että lasten ja nuorten psykiatrista hoitoa on saatavilla sitä tarvitseville. Näin ei kyseisessä tapauksessa käynyt. Lapselle ei Pääkaupunkiseudulta löytynyt psykiatrista hoitopaikkaa. Vastaavia esimerkkejä on ympäri maata. Tällä hetkellä jonoissa on 200 lasta, heistä kaksi kolmasosaa on diagnosoitu itsetuhoisiksi."
Ei sitä hoitopaikkaa minunkaan lapselleni löytynyt. Ja siksi jatkohoitolähete ohjattiin Lastenlinnan tutkimusosastolta lastenkotiin psykiatrisen hoidon saamiseksi osastolle, jossa ei ollut yhtään ainoaa psykiatrian ammattilaista. Paikka oli aivan kauhea! Lasta kohdeltiin aivan väärin, lastenkodin oma lääkäri myönsi hoitovirheen.
Kun otin lapseni kotiin ja huostaanotto purettiin viime toukokuussa, Lastenlinna on rankaissut meitä koko ajan kieltämällä lapselta kaikki vastaanottoajat, ei oteta hoitojonoon, ei kirjoiteta lähetettä mihinkään muualle. Perheneuvola kieltäytyi ottamasta meitä vastaan, koska kuulema Lastenlinna on hoitovastuussa. Jätettiin siis ilman hoitavaa lääkäriä siitä huolimatta, että lapselle oli määrätty lääkitys, joka vaatisi tarkan seurannan ja kontrollikokeet. Jätin lääkkeen pois touko-kesäkuussa ihan omatoimisesti ja yllätys, yllätys: lapsen vointi koheni hänen omienkin sanojensa mukaan huomattavasti.
Ja mikäs nyt sitten onkaan tilanne? Lapselle on varmistumassa neurologinen diagnoosi yksityisellä lääkäriasemalla, joita tutkimuksia psykiatrit eivät koskaan pitäneet tarpeellisina. Kukas nämä privaattipuolen kustannukset korvaa, koska mielestäni lapsella olisi ehdottomasti pitänyt olla niihin oikeus julkisella puolella. Sinänsä rahalla ei saisi olla merkitystä, kun nyt vain lapsi vihdoinkin saisi asianmukaista apua.
Mitä ihmeen jumalan puolikkaita nuo kallonkutistajat oikein luulevat olevansa? Ensin he toteavat lapsen tarvitsevan pitempiaikaista hoitoa ja sitten lapsi jätetään täysin ilman hoitoa, kun heidän arvionsa jatkohoitopaikasta osoittautui vääräksi valinnaksi. Hekö eivät voi myöntää virheitään? Erehtyviä ihmisiä he ovat siinä kuin kaikki toisetkin.
Lisäksi yhteiskunnan taholta on törkeä rikos ihmisyyttä vastaan, että lapsi jätetään ilman hoitoa! Tai että tehdään laiton huostaanotto tilanteessa, jossa lasta ei ole kohdeltu kotona huonosti! Ilman hoitoa oli kyllä lastenkodissa olokin. Mitä vammoja se aiheutti lapselle? Sitä eivät lääkärit halua tietää, koska ovat kieltäneet lapselta kaiken tutkimuksen ja hoidon.
Lastenkodin epäinhimillisestä kohtelusta sain kyllä osani minäkin. Sossut selittivät laitoksen henkilökunnalle minun läsnäollessani, että kotilomia ja tapaamisia ei ole syytä rajoittaa, koska kotona ei ole huostaanottoon perusteita. Mutta se kaikui kuuroille korville. Missään ei joustettu tuumaakaan, että olisi otettu lapsen yksilöllisiä tarpeita huomioon. Ja osastonjohtajan suhtautuminen minuun oli varsinkin alussa erittäin loukkaavaa ja alentuvaa. Kuvittelin mielessäni, mitä se mahtaa olla niiden vanhempien kohdalla, jotka ovat kohdelleet lastaan väärin. Kyllä minä sellaisen kestän, mutta se vie pitkälle pohjan pois rakentavalta yhteistyöltä, mikä hoidollisella osastolla olisi lapsen kannalta ensiarvoisen tärkeää.
Ja tämä kaikki ihan vain siksi, että yhteiskunta ei ole pitänyt tärkeänä lapselle asianmukaisen hoidon turvaamista.
Vastaukset 12
Vanhimmat
tilasta, että lasten ja vanhempien on mahdollista tulla tuolla tavalla kohdelluksia tämän päivän Suomessa.
Ja tästä vaietaan, näitä juttuja ei olla haluttu reilusti julkisuuteen vielä tähän mennessä.
Kun kerran voimassa olevaa lakia rikotaan näin sumeilematta huostaanottoperusteissa, niin kaikki mahdolliset lasten ja vanhempien oikeusturvaloukkaukset ovat myös mahdollisia. Siksi uuteen lakiin on saatava yksityiskohtaisia tarkennuksia myös valvontaan, tapaamisiin, rajoituksiin, yhteydenpitoon ja huostaanoton purkamisen suhteen.
hallinto-oikeuksissa käsitellyistä lastensuojeluasioista mm. näin:
"Yhä enemmän taustalla on ollut
toisen tai molempien vanhempien psyykkinen sairaus. Vielä useammin huostaanottoratkaisua
on edeltänyt lapsen psykiatrinen tutkimus- tai hoitojakso. Kolmanneksi, huomio
kiinnittyy kasvavaan määrään tilanteita, joissa lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on
kirjattu selvästi esiin ratkaisun perusteluihin."
Vanhempien sairauden toteamiseen tarvittaisiin lääkärinlausunto, pelkkä sossun käsitys ei riitä, koska hän ei ole lääkäri. Mainitaan nyt sekin vielä, että köyhyydessä eläminen altistaa mielenterveysongelmille ja sossun avohuollon lastensuojeluasiakkaista muistaakseni 27 % saa toimeentulotukea. Mutta esim. päihdeongelmaa on kaikissa yhteiskuntaluokissa, ei vain syrjäytyneillä tai pitkäaikaistyöttömillä. Ja toisaalta tt-asiakkaiden määrää on kaunisteltu kiristämällä tuen saannin rajoja, jolloin EU-tason mukaan köyhät, mutta suomalaisen ajattelun mukaan hyvin toimeentulevat, ovat pudonneet pois tt-tilastosta.
Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö syytös on todettu erotilanteessa vanhempien toisiaan vastaan käyttämäksi monesti keksityksi lyömäaseeksi. Ehdotuksessa ollaan puuttumassa tuon syytteen tutkimus- ja käsittelyaikoihin.
Ja sitten tuo lause 'vielä useammin h-ottoa on edeltänyt lapsen psykiatrinen tutkimus- ja hoitojakso.' Onhan sanomatta selvää, että laiminlyöty kaltoinkohdeltu, huonoissa oloissa elänyt lapsi niitä tarvitsee. Mutta eipä tuossakaan ole h-oton syitä eritelty ja toisaalta pelkkiä asiakirjoja tutkimalla eivät todelliset syyt koskaan selviä. Tiedän hoidollisia huostaanottoja, joissa syyksi on kirjattu 'puuttuva vanhemmuus', vaikka todellinen syy on ollut lasten psykiatristen hoitopaikkojen puute.
Meidän lapsemme h-oton syyn kohdalla on Lastenlinnan tutkimusjakson epikriisi, siis tiivistelmä lapsen sairauskertomuksesta ja jatkohoitosuositus. Mitähän joku yliopiston tutkija pähkäilee h-oton syytä aikanaan punnitessaan? Ovatko ajat silloin jo muuttuneet ja se voidaan kirjata hoidolliseksi h-otoksi? Vai kirjataanko se jotenkin määrittelemättömäksi tapaukseksi?
Purkuasiakirjassa kyllä sanotaan selvin sanoin, että 'h-otto tehtiin ..... koska Hdl:n lastenkodin intensiiviosasto edellytti kyseistä päätöstä.' Ja kun äiti otti lapsen pois siitä kamalasta paikasta sanotaan, että 'lapsen edun mukaista on jatkaa kotona asumista ja huostaanotto lopetetaan tarpeettomana toimenpiteenä.'
Ja nyt lastensuojelun kokonaisuudistustyöryhmän muistiossa todetaan, että 'vielä useammin h-ottoratkaisua on edellyttänyt lapsen psykiatrinen tutkimus- ja hoitojakso'.
Niinpä niin.
ja MPR rokotukseen liittyvistä mahdollisista hirvittäväistä jälkiseuraamuksista.
Siinä sairastuneiden lasten äidit "verkostoituivat"
saadakseen oikeutta ja inhmillistä kohtelua lapsilleen. Lopputulos on aina yksilön ja perheen kannalta hirvittävä tragedia ja katastrofi,
silloin kun lapsi perheineen hukkuu "järjestelmään".
Ihminen/vanhemmat on niin "pieni tekijä" yhteiskunnan rattaissa ja koneistossa,
jos hän yksin joutuu taistelemaan
esimerkiksi lapsensa tarvitsemien perusasioiden ja niiden saatavuuden,
kuten esimerkiksi terveydenhuollosta.
Lasten ja nuorten terveydenhuolto on vielä todella lapsenkengissä Suomessa, ihan tavallisten perussairauksienkin hoidossa on vielä edelleenkin diagnosoimattomuutta.
Saati sitten ja puhumattakaan vähänkään "eksoottisemmasta"
sairauden- tai taudinkuvasta tai oireilusta lapsella
(myös eilisessä elokuvassa äidillä oli vaikuksia saada lapselleen oikeanlaista diagnoosia lapsen oireilusta huolimatta).
Kaikkein pahinta ja kamalinta lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä kannalta
tässä nykyisen mallisessa ja tyylisessä
lasten ja nuorten terveydenhuolto -meiningissä
on se,
että myös SOSIAALIVIRANOMAISET ovat
omineet itselleen
selvästi terveydenhuollon puolelle kuuluvia asioita.
Sosiaaliviranomaisten toimesta tehdään huostaanotto lapselle/nuorelle,
jopa ilman lääketieteellisiä tutkimuksia, pelkästään lapsen/nuoren
"käyttäytymisen ja oireilun" perusteella
(myös oikean lääketieteellisen alan tutkimukset puuttuvat!).
Lapsen/nuoren terveys jää kokonaan
hoitamatta sekä terapia ja lääkitys saamatta.
Sitten sijoituksessa ihmetellään näitä "oireilevia"
terveydenhuoltoa saamattomia lapsia ja nuoria!!!!!!!!
Muistui mieleen eräs uutinen kun laki hoitoon pääsystä tuli voimaan. En tarkalleen muista sitä, mutta jotenkin näin se meni:
Eräs vanhus Itä-Suomesta ei saanut kunnalta tarvitsemaansa hoitoa.Olikohan kysymys jostakin leikkauksesta. Hän meni yksityiselle puolelle, jossa hänet hoidettiin kuntoon. Vanhus valitti johonkin tästä, en muista mihin, ja vaati kunnalta korvausta yksityiselle maksamastaan hinnasta vedoten lakiin kunnan velvollisuuteen antaa tarvittavaa hoitoa määrätyssä ajassa. Kunta tuomittiin maksamaan hänelle yksityiselle maksamansa kulut. Uutinen oli Aamulehdessä oikein vanhuksen kuvan kanssa.
Saisitkohan lapsesi neurologisista tutkimuskuluista korvausta ja myös korvausta lapsen hoitamatta jättämisestä?
kaikki hyvin. Huostaanoton syyt kumottu, vanhemmuus tutkittu perheneuvolan toimesta ja avioliittommekin sai "terveen paperit".
Lapset eivät ole koskaan olleet "psykiatrisia tapauksia", toisin vanhin kävi psykologilla koulu vaikeuksien takia.
Kouluvaikeuksien syy löytyi keväällä, se on elimellinen, ei psyykkinen ja nyt koulu sujuu ja lapsi voi omasta, minun, opettjansa ja kaikkien läheistensä mielestä loistavasti.
Koko perheemme voi kaikkien mielestä hyvin, ja neuvola seuraa minun ja nuorempien lasten vointia. Isäntä ei ole ollut perheessä, kun huostaaanotto tapahtui, eli hän on ns. "normaali ihminen", jota mikään instanssi ei ole leimannut.
Minulle on myös ammattikontakti keskusteluntueksi, lapsen elimellisen oireyhtymän vuoksi.
Lapsista yhdellä on astma, jonka lääkitystä säädetään. Yksi on erityisluokalla ja opetustapaamisissa käyn kerran kuussa. Yhdellä on harrastus kerran viikossa, yhdellä on rakenteellisen vian puolesta fysikaalinen terapia ja kaksi käy toimintaterapiassa. Itse tapaan keskustelutukeni 1-2krt kuussa.
Suomeksi: jokaista perheemme erityistarpeista jäsentä seuraa vähintään kaksi eri ammattihenkilöä ja "pakolliset menot" juoksuttavat 1-4 kertaa viikossa.
Emme koe tarvitsevamme enempää tukitoimia, koska tällä hetkellä kaikki on hyvin ja menoja riittää muutenkin. EN muutenkaan pidä mielekkäänä istua jossittelemassa ehkä-kenties-mahdollisesti jossain vaiheessa perheen eteen tulevia jonkin tyyppisiä kriisejä....
NO, tämähän ei ole olennaisa, perheneuvolassa pitäisi käydä, mieluiten kerran viikossa...
ÄLYTÖNTÄ!!!!
Joka tarvitsee, ei saa, joka ei tarvitse, pakotetaan ottamaan!
Hyvin sanottu tuo, että "jos tarvii ei saa, jos ei tarvii pakotetaan ottamaan".
Näin se byrokratian rattaiden imu toimii. Kun siihen jotain kautta joudut, sinun täytyy pyöriä siinä ja sen ehdoilla, tarvitsetpa oikeasti sen palveluita tai et.
ennakkoon kaikenmaailman
urpujen ja varpujen yms. tukipalvelu -terapioiden avulla
ENNALTAEHKÄISTÄ
ettei vaan kellekkään tulisi mitään
"pahaa" tai kukaan edes yrittäisi kokea mitään.
Toinen yhteiskunnan "pää" murjoo (terveydenhuolto)
ja toinen pää korjoo (terapia, terapia).....
Toiset kestävät elämässä enemmän kolhuja kuin toiset
mutta kaikille laitetaan tasapaksujen ja tasapäisten suomalaisten maassa
samat ennaltaehkäisevät "terapiat"
ettei vaan tulisi mitään.....
Lasten sairastaminen on aina vanhemmille rankkaa, oli lapsen vaiva pieni tai suuri.
Aina tulee extra huolta, kuinka lapsi pärjää, mikä nyt taas on, onko lääkkeitä riittävästi jne. ja myös kulupuoli aiheuttaa ylimääräistä huolta perheen taloudelliseen tilanteeseeen.
Yhteiskunta voisi auttaa sairaiden lasten perheitä
tekemällä lasten terveydenhuollon toimivaksi ja lapsia palvelevaksi
sekä osallistumalla sairauksista aiheutuneisiin monestikin hyvin suuriin kustannuksiin.
..tuolla työvoimatoimistoissakin ja psykiatrisessa.Tehdään päinvastoin mitä tarvii.Kiduttamisen taito on demokraattisessa suomessa hyväksi havaittu asia.
Mitä minun äitinä pitää sanoo perheneuvolassa jotta pääsisin asikkaaksi...ns.huostaanoton purkamiseksi?
lapsen oireiden takia neuvolan lähetteellä.
Purkamisen suhteen täytyy varmaan sossujen olla purkua puoltavalla kannalla, mutta haluavat vanhemmuuden arviointijakson tueksi päätökselleen.
terveydehoitoa ei ole varaa ja halua kustantaa sitä tarvitseville lapsille?
Lisäbudjettia pitäisi saada lasten terveydenhoitoon, koska se taisi syksyn budjettiriihessä jäädä olemattomaksi. Ja mitä noille kuntapäättäjille on tehtävä, että osaavat kohdentaa rahat sinne, missä niitä tarvitaan?
Kyllä tässä vanhempien on noustava yhteisrintamassa lapsia puolustamaan, ei heidän asioitaan kukaan muu aja tässäkään maassa! Ja muuten: Monet asiat vanhempien laatimasta lakiehdotuksesta ovat edenneet nyt eduskunnan lähetekeskusteluun asti! Mutta paljon on tehtävää vielä!
esille tuomista päättäjien tietoisuuteen (yhteyttä omaan kansanedustajaan) sekä
yhdessä asioiden eteenpäin vientiä
ja varsinkin epäkohtien julkisuuteen tuomista.
Leeni Ikonen on loistava esimerkki (vaikkakin tienaa myös leipänsä asianajana) siitä
että hän uskaltaa olla julkisuudessa näinkin viranomaisten mielestä "väärässä" asiassa
ja seisoa myös ihmisenä
edustamiensa perheiden ja lasten asioiden takana.
tuossa paikassa on kylläkin pakkohuostaanotto osaston esimiesten vaatimuksesta, muutenhan kaikki ottaisivat sieltä lapsensa välittömästi pois! sossut juhlivat!
lastenkodin johto väittää että emme vaadi huostaa, osaston esimiehethän ne omavaltaiseti vaativat.. ei vastuuta kellään tapahtuneesta. Asiakkaita ei tarvi kohdella inhimillisesti eikä kunnioittaen, kyse on lastnsuojelusta numittäin, siis lastsn vanhempia saa lapsen edun nimissä häpäistä ja loukata... kuten sossu mulle sanoi: tarkoituksemme ei ollut loukata... heh heh