Näyttelythän ovat jalostuksen kannalta tärkeä tekijä saada tietoon onko koira rodunmukainen ja näin ollen hyvä perinnönjatkaja.
Miten sitten te jotka käytte saman koiran kanssa ulkomailla ym. monta kertaa vuodessa näyttelyissä. Onko näyttelyssä käynti jo tietyllä tapaa sosiaalinen tapahtuma vai koiraurheilua, koska kilpailusta on kysymys ja ihminenhän on tunnetusti kilpailuviettinen.
Eikö jalostuksen kannalta kuitenkin riitä pelkästään muutama arvostelu jolla on todettu koiran olevan jalostukseen riittävän hyvä.
Sitten kun koira alkaa olemaan sitä sun tätä, sen ja sen maan muotovalio ym, niin mikä on tämän jutun idea, saadaanko sitä parempia pentuja, suurempia astutusmaksuja vai onko se oikesti vain ihmisen omaa kilpailuhalua, saada "täydellinen" koira ja palkintoa kaappiin?
Onko sillä enää merkitystä jalostuksen kannalta?
Miten sitten esim. ulkomailta tuotujen "superkaunottarien/voittajien" käyttö jalostuksessa (esim. supermatadorit) jotka astuvat monia/jopa kymmeniä narttuja pienellä ajalla? Eikö tässä voida tehdä suuriakin virheitä rotukohtaisesti, koska tuloshan näkyy vasta vuosien päästä, jos esim. perimään on tullut epäsuotuisa geeni. Vai onko kyse vaan riskinotosta ja siitä, että kyseinen koira on sen ja sen maan valio niin täytyyhän sen olla hyvä suvunjatkaja?
Miten sitten te jotka käytte saman koiran kanssa ulkomailla ym. monta kertaa vuodessa näyttelyissä. Onko näyttelyssä käynti jo tietyllä tapaa sosiaalinen tapahtuma vai koiraurheilua, koska kilpailusta on kysymys ja ihminenhän on tunnetusti kilpailuviettinen.
Eikö jalostuksen kannalta kuitenkin riitä pelkästään muutama arvostelu jolla on todettu koiran olevan jalostukseen riittävän hyvä.
Sitten kun koira alkaa olemaan sitä sun tätä, sen ja sen maan muotovalio ym, niin mikä on tämän jutun idea, saadaanko sitä parempia pentuja, suurempia astutusmaksuja vai onko se oikesti vain ihmisen omaa kilpailuhalua, saada "täydellinen" koira ja palkintoa kaappiin?
Onko sillä enää merkitystä jalostuksen kannalta?
Miten sitten esim. ulkomailta tuotujen "superkaunottarien/voittajien" käyttö jalostuksessa (esim. supermatadorit) jotka astuvat monia/jopa kymmeniä narttuja pienellä ajalla? Eikö tässä voida tehdä suuriakin virheitä rotukohtaisesti, koska tuloshan näkyy vasta vuosien päästä, jos esim. perimään on tullut epäsuotuisa geeni. Vai onko kyse vaan riskinotosta ja siitä, että kyseinen koira on sen ja sen maan valio niin täytyyhän sen olla hyvä suvunjatkaja?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vastaan omalla, vielä hyvin pienellä kokemuksellani.
Minulla on tuontinarttu, toivottavasti tulevaisuuden "superkaunotar" ;) Koira on tuotu maasta, jossa ei ole esim. julkista jalostustietokantaa. Oikeasti en voi olla 100% varma, millaisia sairauksia tai muita vikoja suvussa on mahdollisesti esiintynyt. Tuontien kohdalla täytyy voida luottaa kasvattajan sanaan ja itsekin tehdä salapoliisityötä :)
Ulkoisesti koira on rodunomainen, luonnekin on juuri sitä, millainen sen täytyisikin olla. Lonkkia tai silmiä ei vielä ole tutkittu, mutta jos nekin ovat terveet niin koira olisi mitä mainiointa "jalostusmateriaalia".
Miinuksena on tietenkin, etten voi varmasti tietää millaisia yksilöitä takaa löytyy. Pidän suurena riskinä juuri noita mainitsemiasi matadoreja.
Nykyään ei taida olla enää niin suuria pentuemääriä samalle urokselle, kuin on ollut männä vuosikymmeninä? Ainakaan meidän rodussa.
Näyttelyt tähän mennessä ovat olleet minulle "viikonloppuloma", olen päässyt reissaamaan paikkoihin joissa en ole koskaan aiemmin käynyt.
Porukalla lähdetään näyttäytymään ja sen jälkeen rentoudutaan..:)
En koe näyttelyitä kilpailuna, menestymispaineita en ota, tulee mitä on tullakseen..
Erittäin hyvä rodunomainen koira pärjää tuomarilla kuin tuomarilla aina rodun erikoistuomareista yleistuomareihin. Toki loistavaa yksilöä kannattaa näyttelyttää ulkomaita myöten. Samalla se on käyntikorttina Suomalaiseen kasvatustyöhön.
Mitä tulee ns. lainattuun koiraan ulkomailta "Suureen Tähteen" niin uusi veri on enemmän kuin tervetullutta jalostuskantaan. Tällainen lainattu tähti joka yleensä on uros ja melko usein loistavasta kasvatustyöstä kuuluisaksi tulleesta kennelistä, ei missään nimessä astu koko rodun kantaa Suomessa.
Mitä sitten tulee siihen että jättääkö sellainen uros jolla titteleitä monta riviä tai vain hyväksytyn tuloksen omistama uros jättää jälkeensä nähdään kyllä jälkeläisissä. Titteleitä keräävä narttu taas ei ehdi monilla pennuilla ilahdutaa kasvattajaa, koska palautuminen näyttelykuntoon pentujen jälkeen ei mikään sormien napautus juttu ole ollenkaan.
Tottakai on helskutin positiivista kannassa ulkoa lainattu uros jolla vielä mieletön menestys näyttelykehissä aina BIS kehiä myöten, mikäli uros periyttää itseään.
Toinen asia on sitten terveys. Eihän mikään ole takuu varmaa. Ei se juuri ja juuri hyväksytyt näyttelytulokset saavuttanut uros vaikka olisi lähes minkävaralta tutkittu, kuin sekään suuri voittaja. Aina voi tullla jotakin kantaan. Nartut myös periyttävät niin hyviä kuin huonoja puoliaan.
Kasvattajat yleensä tuntevat rodun erittäin hyvin tai ainakin heidän pitäisi, sekä ennenkaikkea oman linjansa. Jos on vahva hyvä narttulinja takana ei se kaadu helpolla.
Mitä tulee tuontikoiriin jotka on ostettu Suomeen. Kyntensä tällainen koira on jo näyttänyt ennenkuin toiset kasvattajat lähtevät sitä urosta kysymään nartuilleen. Uros on yleensä jo tutkittu rodun perinnöllisten vikojen osalta.
Ja iso merkitys jalostukseen kyllä on onnistuneilla tuonneilla.
taas valaisit hieman. Olen nimittäin saanut lueskella itse kritiikkiä tuosta matadorien käytöstä, meidän rodussa kun niitä on muutama joita on käytetty todella paljon, viimeisin tämä 21 pentuetta (1,5 vuodessa), joka itsestänikin kuulostaa aika hurjalta. Toinen uros 22 pentuetta samassa ajassa, molemmat tuonteja.
ja siksi olisi todella hyvä jos tulisi joka rodulle niin sanotusti kiintiöt, joissa rajoitettaisiin yhden uroksen käyttöä, että ei matadori hommaa pääsisi syntymään. Mikäli uros periyttää jotakin vikaa ei ole mitään järkeä siinä että kaikki kynnelle kykenevät tuovat narttunsa vain sen yhden uroksen astuttavaiksi. Se ei enää todellakaan palvele jalostusta. se voi jo olla katastrofi koko kannalle. UROKSEN OMISTAJALLA PITÄISI OLLA JÄRKEÄ SIINÄ PISTÄÄ STOPPI UROKSEN KÄYTÖLLE.
Jeps, kun meidän rotu ei edelleenkään kuulu Pevisaan, toki suuria ongelmia ei ole (onneksi vielä) noiden polvien/silmien ym. kanssa. Valitetavsti meillä vaan tuo allergia on jo niin yleistä, ettei todella sitä kaipaisi enää ulkomailta lisää. Allergia kun on vaikea tutkia noin etukäteen ja kuinka moni jälkeläisen omistaja pitääkään yhteyttä kasvattajaan jos koirassa löytyykin kyseinen sairaus...