Odottavan aika on pitkä. Ja nyt en tarkoita raskausaikaa, vaan jokaista kuukautta kun ensin odottaa sitä h-hetkeä. Sitten odotetaan alkaako kuukautiset... sitten taas h-hetkeä ja... loputon kierto. Päivät tuntuu viikoilta ja viikot kuukausilta...
Kun vihdoin tajuaa ettei omin avuin asia hoidu on lapsettomuus tutkimukseen ja hoitoihin odottavan aika tosi pitkä. Ja taas sama alusta... tärppääkö vai ei.
Raskaus on varmasti todella palkitsevaa jos se joskus päättyy synnytykseen, mutta kyllä tämä jatkuva pettymyksiä täynnä oleva odottaminen masentaa.
Ja adoptointi... se se vasta on odottavan painajainen. Ystäväpariskunta on odottanut 1.5 vuotta lupaa adoptoida ja nyt vielä samanlaisen ajan lasta...
Epätoivo valtaa mielen loppuuko tämä odottaminen omalta kohdalta koskaan...
Kun vihdoin tajuaa ettei omin avuin asia hoidu on lapsettomuus tutkimukseen ja hoitoihin odottavan aika tosi pitkä. Ja taas sama alusta... tärppääkö vai ei.
Raskaus on varmasti todella palkitsevaa jos se joskus päättyy synnytykseen, mutta kyllä tämä jatkuva pettymyksiä täynnä oleva odottaminen masentaa.
Ja adoptointi... se se vasta on odottavan painajainen. Ystäväpariskunta on odottanut 1.5 vuotta lupaa adoptoida ja nyt vielä samanlaisen ajan lasta...
Epätoivo valtaa mielen loppuuko tämä odottaminen omalta kohdalta koskaan...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei. Ymmärrän tuon jatkuvan odotuksen kiertokulun. Se on sykli, jonka mukaan alkaa helposti toteuttaa koko elämäänsä: on aika kuukautisista seuraavaan oulaatioon ja siitä taas raskauden odottamiseen, pettymykseen ja uusiin kuukautisiin. Pettymyksen kehä. Jos pystyt, keskitä ajatuksiani ja tekemisiäsi mahdollisimman paljon tuon kehän ulkopuolelle, harrastuksiin, työhön, suhteeseen, mikä ikinä tuokin sinulle mielihyvää. Jos kaikki ajatukset pyörivät tuossa odotuksen ja pettymyksen kehässä, on se hirveän raskasta. Jaksamista!
Mä pystyn kyllä useimmiten ne pari kolme viikkoa kuukautisten jälkeen olemaan ihan "normaalisti". Mutta mulla on niin epäsäännöllinen kierto,että ovulaation ajankohtaa on vaikea ennustaa. Siksi sitten menee loppukierto ihan hermoillessa, että tuleeko sitä ja tuleeko menkat jne. Tiedät varmaan...
Pahinta on epäily siitä, että me ei omin keinoin lasta saada. Miksi juuri me?! Epäilen että mulla ei ole munanjohtimet auki, tai sitten ovulaatiota ei tapahdukaan. Pelkään myös että mulla on joku perustavanlaatuinen sairaus kuten HIV. (no, tätä olen silloin tällöin pelännyt jo vuosia, testit kuitenkin ok). Sitten pelkään, että miehen siittiöt on heikkoja, niitä ei ole tai ne on epämuodostuneita. Tai että mun kohdun limakalvo ei koskaan ole tarpeeksi paksu kiinnittymiselle.
Että on todella raskasta elää epätietoisuudessa ja odottaa tutkimuksen tutkimuksen tutkimusta ja siinä sivussa vähän menkkoja ja ovulaatiota sun muuta =)
Kiitos että sain avautua =)
Jaksamista teille!
Oltiin täällä samassa tilanteessa.
Ensin yritttiin ja odotettiin vuosi. Tuloksetta.
Haettiin lapsettomuus hoitoihin ja odotettiin n. 5kk ensimmäiseen varsinaiseen tutkimukseen...
Tutkittiin ja odotettiin vastauksia, tutkittiin ja odotettiin vastauksia...
Nyt vielä 1kk odotusta, sitten sen pitäisi olla täällä, vauvan :)
Rankkaa on ollut mutta tässä vaiheessa alkaa vanhat itkut unohtua ja vauvan tuoksu lähestyä!
Toivottavasti kertomani auttaa teitä jaksamaan, sitä toivon koko sydämmestäni!
ja ihanaa vauva arkea sinulle!