synnytyksesi.

Mulla alkoi supistukset aamuyöllä 29. syyskuuta. Koko seuraavan päivän supisteli, välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta kuitenkin jatkuvasti. Iltaa kohden supistukset pahenivat, ja illalla noin kello 21 lähdettiin sairaalaan. Tulimme sairaalaan vähän ennen kymmentä illalla. Mut laitettiin sydänkäyrään ja katsottiin kohdunsuu, joka oli sentin auki. Kätilö sanoi että vielä ei välttämättä tapahdu yhtään mitään, mutta jos tuntuu siltä etten pysty olemaan kotona niin saan jäädä poikaystäväni kanssa sairaalaan yöksi tarkkailuun. Halusin ilman muuta jäädä koska supistukset oli tosi pahoja.
Sain kahta eri kipulääkettä supistuksiin ja menin nukkumaan. En nukkunut kuitenkaan yhtään, koska lääkkeistä ei ollut mitään apua. Noin tunnin kuluttua pääsin lämpimään kylpyyn. Siitäkään ei ollut mitään apua, vaan supistukset pahenivat entisestään. Seuraavaksi oli jo vuorossa ilokaasu, jota naukkailin enemmän kuin olisi saanut. x) Olin pari tuntia aivan kaasuissa enkä muista juuri mitään.
Virkosin vasta kun kätilö laittoi kaasuhanat kiinni etten saanut enää muuta kuin happea, koska en suostunut luopumaan ilokaasuputkesta. Aloin oksennella koska kohdunsuu avautui niin nopeasti. Ja ennen kuin ehdin edes kunnolla tajuta tilannetta, kätilö sanoi että kohdunsuu on täysin auki ja saan alkaa ponnistamaan. Ponnistusvaihe kesti 15 minuuttia, ja 30. syyskuuta tasan kello 3:15 aamuyöllä syntyi poika, 3.570 kiloa ja 50.5 senttiä. :))
Synnytys kesti siis sunnilleen 5 tuntia ja laitoksella olin 4 päivää.
Nyt poika on jo kuukauden ikäinen, kasvaa ja pyöristyy silmissä.

Mulla alkoi synnytys yöllä kahden aikaan, kun limatulppa irtosi. Kolmelta alkoi supistelut ja alusta asti ne tuli rajuina... Välillä minuutinkin välein ja kesti sen 30s! Kävin suihkussa ja sanoin avokille et lähetään laitokselle. Soitin kuitenki vielä kätilölle ja se sano ettei kannata vielä tulla... Olinhan ensisynnyttäjä =)

Kotosalla sitten kärvistelin. Sohvalla koitin torkkua aina supistusten välillä. Puol yhdeksän aikaan sanoin taas et lähetään. Ajattelin et tarkistetaan tilanne ja tullaan takas kotiin (Heh!) Heti ku pääsin sairaalassa laverille meni vedet ja olin 6cm auki! Sitten juostiin synnytyssaliin, sain ilokaasua muutaman vedon ja poika putkahti maailmaan klo. 9.30 =) Kaikesta jäi hyvä mieli, eikä synnytys ollu niin paha ku luulin... En revenny, mut hiukan kätilö leikkas.

Sairaalassa olin 4 päivää ja tuntu et kaikki muutkin oli lähteny sillon synnyttämään eli kauhee oli ryysis! Mulle ei keritty kertomaan ollenkaan mitään sairaalan käytäntöjä, mut loppu viimeks kaikki meni hyvin ja sehän on pääasia!=)

Joulukonsertissa oli pitkiä hiljasia hetkiä ja kun musa jatkui, poju säikähti ja pelkäsin, että millon puhkasee kalvot, semmonen jytke. Illalla valvottiin miehen kans jotai 1 puol 2:een yöllä, mentiin nukkuun ja 2:45 heräsin kauheisiin polttoihin- tuli jo 5 min välein. 10 min ja tuli limatulppa 5 min myöhemmin meni lapsivedet.

Laukkua ei oltu pakattu, joten hissun kissun pakkailin ja lähdettiin sairaalaan. Onneksi, sillä myöhemmin tulleet sai jonotella käytävässä loputtomiin, me päästiin suoraan synnytyssaliin.

Sit supistukset väheni, lääkkeillä tehostettiin niitä. Ilokaasulla tuli paha olo ja kohdunkaulan puudutuksen otin, en muuta, koska en halunnut pitkittää synnytystä. Poika oli maailmassa vähän ennen klo 14 iltapäivällä eli aika tarkalleen 11 tuntia meni.

Olin aivan väsy ku yöunet jäi nukkumatta, tuli repeämiä ja menetin noin litran verta eli heikotti ja kädet tärisi vuorokauden, yksin ei saanut mennä edes vessaan.

Synnytys itsessään ei oikeestaan jättäny mitään kauhukuvia, mutta ne repeämien aiheuttamat kivut, kun ei voinut edes istua, oli pahimmat.

10 päivän iässä sain vielä rintatulehduksen takia kauhean kuumeen, aluksi eivät sairaalassakaan tienneet missä se tulehdus on. Juoksin joka päivä verikokeissa ja tulehdusarvot nousi kahdesta antibioottikuurista huolimatta, lopulta soittivat sairaalasta, että pitää tulla osastolle. Antibiottitiputus suoraan suoneen, että siinä meni uusi vuosi.

mulle tehtiin sektio kun oli spiinaväli liian pieni..mulle jäi itelleni traumat koska puudutus ei tehonnut ja tunsin kauheeta kipuu,katetri laitettiin huonosti ettei pissa päässy tuleen vaan rakko oli täynnä ja kohtu ei päässy supistuun,osastolla unohdettiin antaa joku juotava enne leikkausta,katetri laitettiin ennen puudutusta ja sen laitto sattu hemmetisti ja ne kaikki kanyylit etc..mulle jäi kauheet traumat ja ajattelin etten enää pysty hankkimaan toista lasta...ehkä aikanaan noi traumat haihtuu,mut onneks synnytyksestä jäi ihana muisto,ja se on mun poika joka on nyt 4,5kk vanha.sen takii kyl jakso kaiken sen tuskan koska synty ihana poika.

käynnistettiin ma aamulla ja ma-ti välisenä yöllä pirunmoiset supistukset ni en nukkunu ollenkaan.ne jatku sitte vielä ti päivän ja joskus 9 aikaan pääsin löhöilemään ammeeseen.no se ei auttanu yhtään.joskus kymmenen maissa pääsin ihan salille ja sain samantien epiduraalin ja tipan.oikee taivaanlahja.ei koskenu yhtään.tuntu vaan hitonmoiselta paska hädältä.avokki tuli joskus 11aikoihin luokse.oli helvetin moisen pitkä synnytys.ponnistus vaihekin kesti n.1h30min.johtui kuulemma käynnistyksestä ja siitä että vauva oli iso.nukahdin joka supistuksen välissä.tyttö synty 2.55 yöllä.sairaalasta lähdin lauantaina.

Lähtö kättärille tuli (perjentai-iltana) Rv 41 6 ja seuraavana päivänä (lauantaina) olisi ollut jo toinen yliaikais-seuranta. Mieheni lähti koiramme kanssa käymään vanhemmillansa ja n. klo 19.00 alkoi vatsani kiertämään ja luulin hetken aikaan että vatsani on menossa sekaisin (hih). Ei ollut aikaisemmin tullut yhtäkään supistusta. Ihmettelin kun vatsaani poltti heti niin tasaisesti ..... Mieheni tuli kotiin 19.30 ja totesi saman tien että "haloo", nyt tais tulla lähtö = ). Supistukset oli heti kovia ja säännöllisiä (väli n. 3 min ja itse supistus yli minuutin mittainen) ja soitin siis kättärille jo 1,5 h ekan supistuksen jälkeen .... siellä pyydeltiin vielä odottelee kotona, mutta jo puoli tuntia myöhemmin istuttiin autossa. Perillä kun oltiin ekasta supistuksesta oli n. 3 h ja siellä odoteltiin kunnes kätilöltä ystävällisesti kysyin että voisko joku nyt ystävällisesti katsoa tilanteeni ! Nooh, kun katsottiin sitten vihdoinkin ..... pääsin siis välittömästi synnytyssaliin, auki oli 6-7 cm. Lopulta kuitenkin kalvot puhkaistiin ja hetken päästä syntyi poika, todellakin muutamalla ponnistuksella. Ensisynnyttäjäksi minusta siis nopea suoritus = 6 h. Itse synnytyksestä ei jäänyt mitään kammoa, yksi tikki laitettiin ja kätilö oli aivan ihana mies = ). Mutta jotenkin siitä laitosajasta jäi ankea olo, minut jotenkin täysin unohdettiin ..... oli itkuinen olo ja välillä jopa paniikki ..... Mutta itse raskaus ja synnyrys meni mukavasti !

menin sairaalaan yliaikaisuus tarkastelulle,kun raskauteni oli mennyt 10 päivää lasketun ajan yli.siellä sitten totesivat yllätysperätilan,mutta ei heti kertonut minulle asiasta vaikka näkivät sen heti ultralla.lääkäri vain kysyi uolestunut ilme naamallaan että miten olin tuntenut vauvan liikkeitä lähiaikoina.Pelästin niin,että jokin on pahasti pielessä,niin koko oikea puoli vartalostani puutui ja meinasin oksentaa.sitten sain kuiskittua että "ihan hyvin".Jonka jälkeen lääkäri sanoi että tää vauva on perätilassa ja sut nyt leikataan tänää..se oli sellainen shokki etten tiennyt mitä sanoa.leikkaus meni hyvin ja täysin terve pikku poika syntyi.sain olla poikani kanssa 3minuuttia,ja sitten poika vietiin isänsä kanssa "isien huoneeseen" ja minut vietiin 2 tunniksi heräämöön.kun sitten minut siirrettiin synnyttäneiden osastolle,mieheni ja poikani oli joutunut lääkärin huoneeseen,sillä pojan sydän äänet olivat laskeneet huolestuttavan matalaksi..tästäkin minulle vain ilmoitettiin että "lääkäri kattoo pika ku sydän äänissä oli jotain epänormaalia.eikä sit sen enempää voitu minulle selittää vaikka kuinka kysyin..no,tulivat sitten huoneeseen ja kaikki oli kuulemma hyvin.ja taas joka yö sairaalassa poika joutui olemaan sydänmonitoreissa ja meille ei mitään voitu selittää..kaikki kuitenkin oli loppujen lopuksi hyvin,ja kpäästin kotiin 4 päivän jälkeen.minulle jäi aika paha masennus.en syönyt enkä nukkunut,kun kokoajan pelkäsin että kaikki ei ole hyvin,kun minulle ei missään vaiheessa voitu vastata kunnolla..hain sitten apua (masennukseeni) ja nyt poika on 3,5kk ja voi toosi hyvin=) minä toisinaan oen melkeen entiselläni,mutta tuo koko sairaalareissu painaa vieläkin mieltä ja joskus masennus palaa takaisin..
huh,olipa jotenkin helpotus saada kirjoittaa tästä.vaikka tuskin kukaan jaksaa tän koko sekavan hössötyksen loppuun lukea=) sainpahan ainakin purettua hiemanmieltäni,kun ei kukaan jaksa oikein puhua tästä asiasta kanssani!!
Kitos sille jonka tämän keskustelun aloitti=)

Menin pe-päivänä yliaikasuustark.(2vkoa)ja pääsin prenalle,koska lieviä raskausmyrkytysoireita. Käynnistys la-aamuna ja lisää starttia päivän aikana. Ei vaikutusta! Su-aamuyönä kolmelta alko supistukset ja 8.00 kivuliaat. Siinä kärvistelin päivän, kohdun suu ei auki ja supparit jatku. Illalla kymmeneltä pääsin saliin, 3cm auki.Sit tehtiin ultraus, missä todettiin vauvan olevan avotarjonnassa, mutta ei kuulemma estä alatiesynnytystä.Ilokaasulla sitkutin, kunnes kahden aikaan aamuyöstä epiduraalia. Autto hetkeksi ja lisää aamukuudelta,mikä ei enää tehonnut. Lääkärin ja kätilön vuorot vaihtu kahdeksalta(onnex)ja sain spinaalin, jonka vaikutuksen jälkeen oli tarkotus synnyttää. Eipä tullu vauva ulos, vaik olin spinaalin aikana auennut tarpeeksi. Kohdun reunat oli edes ja lääkäri yritti vääntää niitä sivuun huonol menestyksellä. Ja kivut helvetilliset!!!! ja koko ajan piti ponnistaa vauvaa väkisin ulos. Jossakin vaihees soittivat anestesialääkärille,et lisää spinaalipuudutetta. Ei suostunut antamaan, joten sit kuskattiin sektioon. Missä sit sain sen spinaalin..;) Poika synty ma-päivänä terveenä ja potrana. Kivusta ja henkilökunnan käytöksestä jäi kakan maku suuhun. Jos lisää mukuloita, niin muualle synnyttämään. Olihan tos synnytykses kaikkee muutakin, mut pääpiirteissään noin

synnytys sen verran rankka kokoemus henkisesti etten siihen ihan heti rupee uudestaan.
yliaika kontrolliin menin ja sille itelle jäin. rupesivat käynnistämään kun vedet oli vähissä ja raskausmyrkytystäkin oli kehissä. no sitä sit käynnisteltiin 4 päivää... aina vaan vahvempia aineita kehiin... no eipä sit käynnistyny millään ja viidentenä päivänä sit leikattiin.
sain kokea jopa muutaman oikeen supistuksen mut paikat ei auennu kun sentin koko lystin aikana.
sairaalan henkilökunta kyl oli todella mukavia, ja ruoka siellä oli hyvää. 5 päivää olin sairaalassa leikkauksen jälkeen. 10pv olin siellä yhteensä.
tulos oli ihana tyttö.
mut en kyl rupee toista tekee ihan heti.